Joukon* avioliitto luisui alamäkeen pian häiden jälkeen. Kovan koulun läpikäynyt mies kertoo, miksi hän sinnitteli oman hyvinvointinsa uhalla liitossaan 23 vuotta.
Jouko ja Anja* solmivat vuonna 1975 avioliiton pohjanaan uskonnollinen vakaumus, vanhoillislestadiolaisuus. Tausta määritti Joukon suhtautumista avioliittoon: kun vihille mennään, se on elinikäistä.
Kahden vuoden seurustelun aikana saadut intuitiiviset varoitukset konkretisoituivat heti häiden jälkeen. Kaksi ensimmäistä vuotta sujuivat miten kuten, mutta sitten alkoi hivuttava alamäki. Kun vaimo aloitti opiskelut, alamäki jyrkkeni.
− Hän alkoi moittia minua mennen tullen. Tein tai sanoin mitä tahansa, kaikki oli aina väärin. Vikaa oli yksin minussa. Vaimolla ei ollut mitään korjattavaa, Jouko kertaa.
Arvostelu tuntui pahalta. Jouko yritti puhua asiasta, mutta keskusteluyhteyttä vaimoon ei syntynyt.
Kiusanteko paheni
Yhteinen elämä eteni kiristyvissä tunnelmissa. Joukon vaativa työ vei ison osan miehen ajasta. Lisäksi perheeseen alkoi siunaantua lapsia tiiviiseen tahtiin.
1980-luvun alussa perhe alkoi rakentaa omakotitaloa. Jaloissa pyöri samaan aikaan viisi vaippaikäistä. Jouko voi henkisesti huonosti.
− Anja alkoi mustamaalata minua lasten kuullen. Hän ryhtyi myös levittämään valheita lähisuvulleni ja seurakunnallemme. He kääntyivät minua vastaan, ja minulta vaadittiin 18-kertaista parannusta 4−8 tuntia kestäneissä ristikuulusteluissa. Lopulta jouduin seurakunnasta erotetuksi, Juoko kertoo oman kokemuksensa tilanteesta.
Kiusanteko saavutti vakavan sävyn myös viranomaisten kautta, kun sosiaali- ja terveystoimisto pyysi Joukon kuultavaksi "väkivaltaisen käytöksen" vuoksi.
