Leijonat pelaa sunnuntaina maailmanmestaruudesta. Kanada-välierän sisällä tapahtunut tasonnosto johti yhteen lähihistorian vaikuttavimmista Leijonat-hetkistä, toimittaja Jere Hultin kirjoittaa kisakaupunki Zürichistä.
Suomi–Kanada 4–2
Ei se nyt huonosti alkanut, muttei mitenkään hyvinkään.
Kanada tuli MM-välierään Leijonia väkevämmin. Se vei kaksinkamppailuja ja etenkin päätykarvauksissa Suomen pakit helisivät virhealttiina. Patrik Puistolan iskemä avausmaali piti Leijonille kuitenkin tuloksellista ovea auki, kun 20 minuuttia oli pelattu.
Ensikolmanneksen ja 1–2-tappioaseman perusteella oli kuitenkin selvää, että rumpu oli lähtenyt soimaan Kanadan rytmiin. Pohjoisamerikkalaiset ahdistivat Leijonia luopumaan kiekosta ja häiriköivät kontrollilähtöjä onnistuneesti.
The art of intermission.
Leijonat tuli toiselle kaksikymppiselle kuin uudestisyntyneenä. Suomi pystyi lataamaan tuutista ulos turnauksen dominoivimman eränsä – ja mihin paikkaan!
Pitkän vaihtomatkan hyödyntäminen on onnistunut kuluvissa kisoissa ennenkin, eikä Leijonat ole ollut aiemminkaan huono keskimmäisissä erissä. Nyt irtosi kuitenkin suorastaan mykistävä veto.
Ennakkoon oli aihioita siitä, miten Kanadan pakisto ei ole "ihan niin kova". Siellä olisi saumansa. Leijonat käytti sitä saumaa ensimmäisen kerran jo heti ensimmäisellä minuutilla, kun Mikael Granlund ja Aleksander Barkov alistivat Kanadan NHL-miehiä paluukiekon osalta maalin edessä. Peli tasan.
Konsta Heleniuksen yksilötaito ehti iskeä välissä, mutta sama maalinedustan kurkoilu sai jatkoa Aatu Rädyn 4–2-maalin muodossa erän lopulla. Se on merkkitapaus, kun NHL-pakkeja koulutetaan heidän omassa eteisessään.
Antti Pennasen pelipalaverissa oltiin ymmärretty myös vanha viisaus Kanadan MM-maalivahdeista. Aina helisee. Jet Greaves värisi jo avauserässä, mutta toisessa hän ei pystynyt omiaan auttamaan pätkän vertaa.
Yksittäisenä tasonnostona ja ottelun suunnanmuutoksena pidän Suomen ensimmäisen ja toisen erän kontrastia yhtenä lähivuosien väkevimmistä Leijonat-hetkistä. Liike, kamppailuvahvuus, täydellinen tylytys maalipaikoissa. Kerrassaan loistava suoritus.
Annusen esiinmarssi.
Justus Annunen ei ollut vielä ehtinyt oikeastaan häikäistä, vaikka ykkösvahti oli johdattanut joukkueensa mitalipeleihin. Tänään se päivä koitti, kun patjoja piti vilauttaa isossa paikassa. Kolmannen erän aikana Annunen nousi ainakin yksittäisen ottelun mittakaavassa Leijonat-tarinaan maalivahtina, joka pystyi ottamaan valtavia torjuntoja Kanadan ajaessa takaa.
Muutama kuukausi sitten NHL-Leijonat ja super-Kanada kohtasivat olympiavälierässä, jonka kolmanteen erään lähdettiin niin ikään Suomen johtoasemassa. Silloin passivoituminen pilasi suunnitelmat isosti. Nyt samaa ei tapahtunut yhtä räikeästi, vaikka puolustamiseksi meni. Annusen ja aktiivisemman kiekollisen johtoasemapelaamisen ansiosta todellista hätää ei ehtinyt edes syntyä.
Lue myös: Sidney Crosbylta kuppi nurin Leijonia vastaan – törkyä tuomarille
On jopa surkuhupaisaa naputtaa, että huippumaata vastaan täysin ehjää 60-minuuttista ei ole vieläkään Leijonilta nähty. Jos Suomi pystyy huomenna esittämään edes 75-prosenttisesti tämän illan toisen erän jylhyyttään, jää Sveitsin oma "MM95" edelleen odottamaan toteutumistaan.
Kutkuttavaa on se, että Leijonilla on alkusarjatappiosta huolimatta selvä onnistumisen kokemus MM-isännistä. Tiistaina ottelu kääntyi pelin edetessä ja Leijonien toivuttua alkushokista.
Tällä Leijonat-joukkueella on huomenna kaikki eväät voittaa maailmanmestaruus.
