Leijonat pelaa sunnuntaina maailmanmestaruudesta. Kanada-välierän sisällä tapahtunut tasonnosto johti yhteen lähihistorian vaikuttavimmista Leijonat-hetkistä, toimittaja Jere Hultin kirjoittaa kisakaupunki Zürichistä.
Suomi–Kanada 4–2
Ei se nyt huonosti alkanut, muttei mitenkään hyvinkään.
Kanada tuli MM-välierään Leijonia väkevämmin. Se vei kaksinkamppailuja ja etenkin päätykarvauksissa Suomen pakit helisivät virhealttiina. Patrik Puistolan iskemä avausmaali piti Leijonille kuitenkin tuloksellista ovea auki, kun 20 minuuttia oli pelattu.
Ensikolmanneksen ja 1–2-tappioaseman perusteella oli kuitenkin selvää, että rumpu oli lähtenyt soimaan Kanadan rytmiin. Pohjoisamerikkalaiset ahdistivat Leijonia luopumaan kiekosta ja häiriköivät kontrollilähtöjä onnistuneesti.
The art of intermission.
Leijonat tuli toiselle kaksikymppiselle kuin uudestisyntyneenä. Suomi pystyi lataamaan tuutista ulos turnauksen dominoivimman eränsä – ja mihin paikkaan!
Pitkän vaihtomatkan hyödyntäminen on onnistunut kuluvissa kisoissa ennenkin, eikä Leijonat ole ollut aiemminkaan huono keskimmäisissä erissä. Nyt irtosi kuitenkin suorastaan mykistävä veto.
Ennakkoon oli aihioita siitä, miten Kanadan pakisto ei ole "ihan niin kova". Siellä olisi saumansa. Leijonat käytti sitä saumaa ensimmäisen kerran jo heti ensimmäisellä minuutilla, kun Mikael Granlund ja Aleksander Barkov alistivat Kanadan NHL-miehiä paluukiekon osalta maalin edessä. Peli tasan.
Konsta Heleniuksen yksilötaito ehti iskeä välissä, mutta sama maalinedustan kurkoilu sai jatkoa Aatu Rädyn 4–2-maalin muodossa erän lopulla. Se on merkkitapaus, kun NHL-pakkeja koulutetaan heidän omassa eteisessään.