Se, että vanhemmat suosivat yhtä lapsistaan ohi muiden, ei ole psykologin mukaan tuulesta temmattu olettamus.
Aikuisten välinen vaikea sisaruskateus juontaa usein lapsuudenaikaisiin huonoihin kokemuksiin ja siihen, että joku tuntee saaneensa vähemmän vanhempien rakkautta ja huomiota kuin sisaruksensa.
– Perinnönjako on usein se viimeinen tilaisuus, missä tapellaan vanhemman rakkaudesta. Jostakin kupista riitely voi tuntua typerältä, mutta pohjimmiltaan se symboloi isän- tai äidinrakkauden janoa, psykologi Tuovi Keränen sanoo.
Hän ei kuitenkaan usko, että vähälle huomiolle jäänyt lapsi olisi vanhemmilleen vähemmän rakkaampi kuin sisarensa, vaikka kokemus rakkkaudetta jäämisestä voi olla tosikin.
– Tämä on aihe, joka on tabu. Minä näkisin kuitenkin, että se on enemmän temperamenttikysymys.
Kaikkia perheen lapsia ei välttämättä voi kasvattaa samoin metodein. Jos vanhemmat eivät ymmärrä tätä, he saattavat kokea jonkun lapsistaan erityisen vaikeaksi. Keräsen mukaan vanhemmat saattavat tiedostamattaankin vältellä temperamentiltaan hankalaa lasta.
– Uskon, että nykyään vanhemmat pyrkivät siihen, ettei niin olisi, mutta joidenkin lasten kasvatus on helpompaa kuin toisten. Olen huomannut, että usein se lapsi koetaan hankalimmaksi, joka muistuttaa itseä eniten.
Isovanhemmatkin suosivat
Isovanhemmilla on myös suosikkilapsenlapsia. Keräsen mukaan isovanhempien kohdalla suosikkijärjestelmä voi tulla jopa vieläkin selkeämmin esille.
– Voihan olla niin, että joku lastenlapsista on erityisen kiintynyt isovanhempaan, jolloin hän saa enemmän huomiota. Isovanhemmat saattavat myös ajatella vielä vanhanaikaisesti, että poika on sankari ja perijä tai että tyttö on prinsessa ja niin edelleen.
Keränen painottaa, että jokaisen lapsen on saatava oikeudenmukaista kohtelua.
– Se täytyy puhua selkeästi auki isovanhempien kanssa. Lapset vaistoavat usein vielä herkemmin kuin aikuiset, jos näin ei ole.
Keränen antaa konkreettisen vinkin, millä voi seurata lasten kohtelun tasapuolisuutta.
