Oman lapsen syntymä on sykähdyttävä kokemus, mutta Sari on kokenut äidiksi tulemisen riemun jo kahdeksan kertaa. Millaista elämä suurperheen äitinä oikein on?
43-vuotiaan Sarin kotona käy kuhina, sillä perheeseen on siunautunut peräti kahdeksan lasta. Esikoinen on 18-vuotias, ja kuopuksella on ikää 2,5 vuotta.
– Lapseni eivät ole suunniteltuja vaan vastaanotettuja. Olin aina ajatellut, että saan sen mitä saan, vakaumukseltaan vanhoillislestadiolainen Sari kertoo.
Vaikka perhekokoa ei ollutkaan suunniteltu, oli Sari aina haaveillut isosta perheestä. Hänen lähipiirissään suurilapsiset perheet ovat tavallisia.
– Olen itse viisilapsisesta perheestä, ja olin aina haaveillut että itselläni olisi enemmän lapsia.
"Olen kuin lennonjohtaja"
Suurperheen pyörittäminen vaatii luonnollisesti työtä. Sari kertoo, että esimerkiksi pyykkäämistä on enemmän, mutta ruuanlaitto kymmenelle onnistuu samalla vaivalla kuin vaikkapa neljällekin. Menojen organisointi sen sijaan on haastavampaa. Perhe asuu sen verran syrjässä, että kyydit ovat aina tarpeen.
– Olen sanonut olevani kuin lennonjohtaja. Tiedän aina, kuka on milloin missäkin, Sari naurahtaa.
Hänen mielestään elämä kahdeksan lapsen kanssa ei ole juuri sen rankempaa kuin vaikkapa kahden pienen lapsen kanssa.
– Nyt lapset leikkivät keskenään ja opettavat toisiaan. Jos olen yksin kotona nuorimmaisen kanssa, minulla on vähemmän aikaa itselleni kuin silloin, kun kotona on vaikkapa viisi lasta, Sari kuvailee.
