Yhdeksän lapsen isä Jorma Hentilä kertoo, mitä vanhoillislestadiolaisuus hänelle merkitsee ja millaista uskovaisen perheen elämä todellisuudessa on.
Jorma Hentilän yhdeksänlapsinen perhe on vanhoillislestadiolainen. Usko näkyy arjessa muun muassa siten, että alkoholi, rock-musiikki ja televisio eivät kuulu Hentilöiden elämään. Perhe käy myös säännöllisesti seuroissa.
– Ei ole kyse siitä, että tekniikka ja sen mukanaan tuomat mahdollisuudet olisivat syntiä. Televisiossa on paljon hyvää. Mutta sieltä tulee myös seksuaalisviritteistä viihteellisyyttä ja turmiollisuutta, jotka sotivat Raamatun opetuksia vastaan.
Vaikka televisiota Hentilöiltä ei löydy, on perheessä internet-yhteys ja älypuhelimia. Internetin käytöstä ja sen sisältämistä riskeistä on keskusteltu perheessä paljon. Sen käyttöön liittyy samanlaisia rajoituksia kuin muissakin lapsiperheissä.
– Jos kello lähestyy puoltayötä, niin silloin sanomme, että nyt kone kiinni. Ei Facebookin status-päivitystä tarvitse puolen tunnin välein päivittää, Hentilä naurahtaa.
– Joskus sanotaan, että vanhoillislestadiolaisuus olisi kieltojen ja käskyjen alla elämistä. Enemmän tässä on kyse siitä, että en halua viettää iltojani ravintoloissa tai kuunnella rock-musiikkia. Tahdon viettää aikaani niissä kuvioissa, jotka tukevat uskoani. Haluamme kasvattaa lapsiamme siveellisyyteen ja hyvään kielenkäyttöön, kuten moni muukin perhe.
Murrosiässä nuori tulee päätöksen eteen
Hentilä itse kokee vanhoillislestadiolaisuuden olevan hänelle oikea uskonto.
– Tässä uskossa saa nauttia Jumalan rauhasta. Raamatun mukaan on taivas ja kadotus, ja tämän uskon omistajana aikanaan pääsee taivaaseen. Siinä on uskon päämäärä.
Hän toivoo, että myös perheen lapset pysyvät jatkossakin vanhoillislestadiolaisina.
– Jokainen murrosikäinen nuori joutuu miettimään, onko tämä usko heille oikea. Ei ole selvää, että kaikki haluavat jatkaa uskossa.
