Auer-käräjät jatkuivat tänään Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa. Tänään ääneen pääsi muiden muassa Auerin vanhimman tyttären terapeuttina aikoinaan toiminut nainen.
Oikeudenkäynti Anneli Aueria ja hänen ex-miesystäväänsä Jens Kukkaa (aiempi nimi) vastaan jatkui kymmenettä viikkoa. Seuraava etappi häämöttää kuitenkin jo, sillä oikeudenkäynnin on tarkoitus loppua reilun kahden viikon kuluttua.
Tänään oikeus kuuli viittä todistajaa. Päivän aloitti sosiaalityöntekijä, joka kävi aikoinaan Auerin lasten sijaisperheessä Auerin veljen luona. Kuultavana oli myös esimerkiksi Auerin vanhimman lapsen lapsuudenaikainen terapeutti.
Turun oikeustalolla oikeudenkäyntiä seurasi tänään MTV:n rikostoimittaja Rebekka Härkönen. Tiedot päivittyivät tähän juttuun.
Syyttäjä vaatii Auerille ja Kukalle rangaistusta 18 seksuaali- ja väkivaltarikoksesta, jotka syyttäjän käsityksen mukaan kohdistuivat aikoinaan Auerin lapsiin. Oikeudenkäynti on poikkeuksellinen, sillä molemmat syytetyt ovat jo suorittaneet tuomionsa.
Auer sai aikoinaan 7,5 vuoden ja Kukka kymmenen vuoden ehdottoman vankeustuomion, josta he istuivat vankilassa molemmat puolet.
Tämä rikosasia päätyi kuitenkin uudelle oikeuskierrokselle, kun Korkein oikeus purki vuoden 2024 lopussa Auerin ja Kukan tuomiot ja palautti asian uudelleen käräjäoikeuteen. Purkupäätös johtui siitä, että Auerin kolme nuorinta lasta on aikuiseksi kasvettuaan perunut kaikki lapsuutensa puheet heille tapahtuneista järkyttävistä teoista.
Lapset väittävät nyt, että mitään rikoksia ei ole koskaan tapahtunut. Kolmen sisaruksen mukaan mielikuvitukselliset kertomukset syntyivät sijaisvanhempien painostuksesta.
Auerin vanhin tytär on alusta saakka kertonut, että nuorempien sisarusten väitteet tapahtumista eivät ole totta.
Kello 15.34
Oikeudenkäynti päättyy tältä päivältä ja jatkuu ensi viikon tiistaina.
Myös MTV:n seuranta päättyy tältä päivältä. Kiitos mielenkiinnosta!
Kello 15.31
Todistaja täsmentää pyydettäessä, että Auerin toiseksi nuorin tytär totesi hänelle alakoulussa, että "kaikki mitä uutisissa lukee, mitä äiti on meille tehnyt, ei pidä paikkansa".
Todistajan kuuleminen päättyy nyt.
Kello 15.17
Todistajan mukaan Auerin toiseksi nuorin tyttö ei koskaan maininnut äitinsä poikaystäviä.
Todistaja tarkentaa, että Auerin tytär kertoi hänelle rikosasioista alakoulussa, todennäköisesti viidennellä luokalla.
– Meillä synkkasi niin hyvin, että hän halusi avautua tästä aiheesta, nainen kertoo.
Hänellä itsellään ei ollut selvää kuvaa asioista, koska oli murha, uusia syytöksiä, joku tuomio oli purettu ja sitten kaikki juorut. Hän kertoo itse tienneensä asioista uutisista.
– Äiti niitä luki enimmäkseen, aika paljon äidin kautta tiesin, nainen kertoo.
– Sitten kun hän oli tullut vaihdosta ja ystävystyttiin uudelleen, sitten hän kertoi, miten hän oli alkanut kertoa lapsena väkivalta- ja seksuaalirikoksista.
Nainen kertoo, että aihe tuli esiin, kun he puhuivat lapsuudentraumoistaan.
– Aika traumaattinen kokemus oli asua siellä sijaisvanhemmilla ja kun siitä puhuttiin, tuli ilmi tämä, että he olivat painostaneet tällaisiin kertomuksiin.
Todistaja sanoo, että hänen on vaikea muistaa keskustelun tarkkaa ajankohtaa, koska hän on keskustellut niin monta kertaa ystävänsä kanssa aiheesta.
Sijaisvanhempien tiukoista säännöistä nainen kertoo jutelleensa tytön kanssa alusta saakka. Se oli yleisin puheenaihe lapsena tyttöjen välillä.
Nainen kertoo, että Auerin toiseksi nuorin tytär vieraili hänen luonaan lapsena joskus. Mutta hyvin harvoin. Todennäköisesti nainen vieraili itse useammin sijaisperheessä kuin Auerin tytär hänen luonaan.
Kello 15.04
Tänään oikeus kuulee vielä yhtä todistajaa. Hän on Auerin toiseksi nuorimman tyttären lapsuudenaikainen koulukaveri.
Oikeus kutsuu hänet saliin. Nainen antaa todistajanvakuutuksen, kuten kaikki muutkin todistajat.
Kyseessä on puolustuksen todistaja.
Nainen kertoo, että tutustui tyttöön alakoulussa, jonka jälkeen heistä tuli parhaita kavereita viidennellä luokalle. Yhdeksännellä luokalla he erkaantuivat hetkeksi, kun todistaja muutti Helsinkiin.
Tämän jälkeen he asuivat vuoden kämppäkavereinakin.
– Oltiin luokassa kahdestaan tekemässä läksyjä ja hän kertoi, ettei asu omilla vanhemmillaan ja hänen äitiään epäillään hänen isänsä murhasta, nainen kertoo.
Tyttö oli kertonut, että hänen äitinsä on Anneli Auer.
– Hän kertoi, että uskoo äitinsä murhanneen isän. Mutta ne muut syytteet eivät pidä paikkansa.
Nainen kertoo käyneensä lapsena Auerin veljen ja tämän vaimon luona.
– Aina kun kävin siellä, se sijaisäiti oli vastassa. Ilmapiiri ei ollut sellainen rento. nehän oli aivan perseestä, ne olot. Oli monia sääntöjä, nainen kertoo.
–Ne säännöt eivät tulleet ilmi, kun menin kylään. Paitsi että kaverini vaihtoi aina kotivaatteet ja näin. Oli joku tällainen juttu, että jos joku oli koskenut vaikka portaiden kaiteeseen, niin kun kaveri oli lähtenyt, hänen piti pestä se kaide.
Nainen kertoo, että alkuun kaverin piti mennä kuudelta nukkumaan mutta sitten se muuttui niin, että hänen piti olla kuudelta huoneessaan.
– Tosi rajallisesti pystyi näkemään verrattuna moniin muihin kavereihin. Se ei saanut käydä kotona suihkussa piti käydä koulussa suihkussa ja käyttää suihkutossuja. Sillä ei ollut puhelinta. Koulussa se söi tosi paljon, se oli suurta herkkua hänelle, koska kotona syötiin paljon soijarouhetta, nainen kuvailee.
– Nämä jatkuivat niin kauan, että hän muutti sieltä pois.
Nainen kertoo, että koulun jälkeen jäi pari tuntia aikaa olla tytön kanssa.
– Ja sitten oltiin koulussa ja juteltiin välkällä. Kyllähän me jatkuvasti puhuttiin siitä, miten perseestä ne kotiolot olivat. Joskus yläasteella hän meinasi mennä puhumaan asiasta sossuille, mutta sijaisvanhemmat jotenkin ylipuhuivat hänet, että sä et pääse sinne vaihtoon, jos puhut siitä, nainen kertoo.
Todistaja kertoo, että kun tyttö ja hänen sisaruksensa menivät veneilemään, he eivät saaneet kunnon ruokaa vaan kylmää kaurapuuroa.
– Se ei riittänyt sijaisvanhemmille vastaukseksi, etteivät olleet tehneet jotain asiaa. Jos kertoi asioiden tapahtuneen, sai parempaa kohtelua ja parempaa ruokaa, nainen kuvailee.
– Sijaisvanhemmat kysyivät, onko näin tapahtunut ja kaverini keksi lisää ekstraa niihin.
Naisen mukaan lapset eivät saaneet itse valita vaatteitaan.
– He saivat harvoin mitään uutta. Ei meidän ikäiset sellaisissa vaatteissa liikkuneet. Heillä oli liian pieniä ja rikkinäisiä vaatteita.
nettiä lapset eivät saaneet käyttää edes kirjastossa. Kotona heillä oli vanhanaikainen puhelin, jolla he saivat joskus näpyttää "jonkun yhden viestin".
Kello 14.46
Todistajan kuuleminen päättyy. Hän poistuu salista.
Kello 14.42
Anneli Auerin puolustusasianajaja Markku Fredman lukee Auerin vanhimman tytön terapiakirjauksia. Niiden mukaan tyttö on ikävöinyt todella paljon sisaruksiaan. ja ihmetellyt sitä, miksi sijaisisä sanoi hänen elävän valheellisessa maailmassa. terapeutti on itse kirjannut, ettei näe tytön elävän mitenkään valheellisessa maailmassa.
Helmikuussa 2011 tyttö on kertonut, ettei enää jaksaa tilannetta. Tytön mukaan pikkusisarukset ja sijaisvanhemmat ovat hylänneet hänet ilman syytä.
Helmikuun toisesta kirjauksesta löytyy myös tieto, että tyttö on ymmärtänyt tehneensä väärin, muttei ymmärrä, miten se on saanut niin suuren merkityksen, etteivät pikkusisarukset halua enää tavata häntä.
Terapeutti ei nyt enää oikeudessa muista, mistä väärin tekemisestä oli kyse. Terapeutti sanoo, että todennäköisesti kyse ei ollut mistään isosta asiasta.
Kirjausten perusteella tytöllä on ollut myös lämpimiä tunteita entisiä sijaisvanhempiaan kohtaan. Hän on kuitenkin pelännyt tapaamisia sisarustensa kanssa, koska nämä ovat kääntyneet häntä vastaan.
Toukokuussa 2011 kirjauksista löytyy merkintä siitä, että sosiaalityöntekijä on huolissaan siitä, miten tytön lähipiirissä on kehittynyt yhä vahvempi tarina tytön "pahuudesta".
Kello 14.36
Todistaja kertoo, että Auerin vanhin tyttö oli hänen näkökulmastaan "isosiskotyyppi" nuoremmille lapselle.
– Hänellä oli isosiskon rooli ja identiteetti. Pikkusisarukset vierailivat ensin siellä laitoksessa ja sitten yhtäkkiä he eivät tulleetkaan. Se oli keskeinen asia, jota yritimme selvittää. Hän koki itsensä orvoksi, nainen kertoo.
Tyttö ei terapeutin mukaan ymmärtänyt, mitä oli tapahtunut, etteivät sisarukset halunneet enää tavata häntä. Terapeutin mukaan tyttö mietti vuosien ajan sitä, että miten voisi tavata sisaruksiaan ja voisiko joku taho auttaa häntä.
Terapeutti kertoo, että haasteet sijaisperheessä olivat aika arkisia sen mukaan, mitä tyttö hänelle kertoi. Hän ei itse pitänyt tytön rikkomuksia mitenkään vakavina.
Kello 14.14
Terapeutti sanoo, ettei Auerin vanhin tyttö vuosienkaan kuluessa löytänyt syytä sille, miksi nuorimmat sisarukset eivät halunneet tavata häntä.
Terapeutin mukaan Tyttö pyrki selvittämään riitojaan kavereidensa kanssa, kun monet teinit panevat välit poikki ja vaihtavat kavereita teiniriidoissa. Tyttö myös mietti muiden lastenkodin asukkaiden kohtaloita.
– Sisaruksistaan hän puhui paljon ja mietti niitä. Halisten kodin lähellä oli asunut pakolaislapsia ja niistä tyttö puhui, että on kamalaa, että lapset joutuvat pakoon omasta maastaan. Hän oli tosi surullinen siitä. Myöhemmin hän sanoi, että hänen oma tilanteensa on ihan samanlainen, terapeutti muistelee.
Hänen mukaansa lapset olivat joutuneet ilman mitään syytä pois äitinsä luota.
– Muistan, että tuli tällainen joku saatananpalvontajuttu ja se tuntui tosi erikoiselta. Ja sitten tuli tää eläinten kohtelu, se oli hänelle kauhistuttava asia, että miten joku väittää hänen tehneen eläimille niin, terapeutti kuvailee.
Terapeutti sanoo väitteiden tulleen hänellekin yllätyksenä, koska hän ei pitänyt tyttöä taipuvaisena tekoihin, joista tätä syytettiin.
Kello 14.07
Terapeutti kuvailee Auerin vanhinta tyttöä herkäksi ja huumorintajuiseksi.
– Hän oli persoonallinen, kauhean mukava tyttö, todistaja kuvailee.
– Hänen suurin kipunsa oli sisaruksista eroon joutuminen. Sitä hän kaikki nämä vuodet ikävöi. Hän kertoi näkevänsä unta, jossa kysyi miksi, mutta ei saanut sisaruksiltaan vastauksia.
Terapeutin mukaan tytön oli vaikea puhua häneen kohdistuvista syytöksistä.
Kello 14.02
Todistaja kertoo työskennelleensä vuonna 2010 turun kaupungin psykiatrian poliklinikalla. Hän työskenteli 13–18-vuotiaiden nuorten kanssa.
Todistaja kertaa kohdanneensa Auerin vanhimman tyttären, kun tämä tuli yksilötapaamiseen. Todistaja kertoo nähneensä yhden kerran perhetapaamisessa kolmea Auerin nuorinta lasta. Paikalla oli myös lasten sijaisäiti eli Auerin veljen vaimo.
Todistaja ei muista tarkkaa syytä, miksi Auerin vanhin tytär tuli hänen asiakkaakseen.
– Mutta heillä oli aika kauhistuttava se elämäntilanne, aika järkyttävä. Äiti oli vankilassa ja isä kuollut ja lapset sijoitettu muualle, todistaja kertoo.
Tapaamisten tarkoitus oli tukea tytön kehitystä. Tapaamisia oli 2–4 kuukaudessa. Tyttö tuli todistajan asiakkaaksi ja oli kontaktissa häneen täysi-ikäisyyteensä saakka.
– Tytön elämässä tapahtui aika paljon koko ajan. Enkä tarkoita pelkästään äitiin liittyviä prosesseja, joihin hän joutui sitten osalliseksi. Vaan mitä koulussa tapahtui, paljon sellaista, että mitä kaverit sanovat kaikesta, jos hänen taustansa paljastuu. Hän koki häpeää ja tarvitsi tukea siihen, todistaja kertoo.
– Hän oli myös tavallinen tyttö, jolla on kaikkea elämässään, eikä pelkästään sitä, että hänen asioitaan revitään auki. Toivon, että pystyin luottamuksellista ilmapiiriä luomaan. En tentannut häntä, sillä ajattelin, että hänellä on oikeus siihen, että hänen rajojaan kunnioitetaan. Ettei mustakin tule sellaista tunkeutuvaa viranomaista.
Todistaja uskoo, että tyttö myös varoi tietyistä asioista puhumista.
– Koska hän tiesi, että asioita kirjataan ylös ja hän voi joutua vastaamaan siitä, mitä suustaan ulos päästää. Uskon, että hän puhui minulle rehellisesti.
Kello 13.48
Oikeudenkäynti jatkuu julkisena. Nyt oikeuden kuultavana on Auerin vanhimman tyttären lapsuudenaikainen terapeutti. Hän on puolustuksen todistaja.
Kello 13.22
Todistaja tarkentaa, että laitoksen puolelta lastensuojeluilmoitusta harkittiin nimenomaan Auerin kolmeen nuorimpaan lapseen liittyen.
– Heidän olosuhteisiinsa ja sijaisvanhempien kasvatuskulttuuriin liittyen, mies sanoo.
Mies myöntää, että hänen muistikuvansa asioista perustuvat paljolti lastensuojelun kirjauksiin asioista.
– Mutta oma käsitykseni tytöstä itselleni tärkeänä henkilönä on aika muuttumaton, mies sanoo.
Oikeudenkäynti muuttui nyt todistajan lopun kuulemisen osalta salaiseksi. Yleisö määrättiin ulos salista.
Kello 13.13
Todistaja kertoo, että Auerin vanhimmalle tyttärelle vierailut äidin luona vankilassa olivat outoja ja hämmentäviä niihin liittyvien turvallisuustoimien takia. Piti kulkea metallinpaljastimen läpi ja vartalo tutkittiin.
Todistaja muistaa keskustelun siitä, että todistaako tyttö äitinsä oikeudenkäynnissä.
– Muistan, että hän sanoi voivansa todistaa oikeudessa, muttei halunnut sille julkisuutta. Hän ei halunnut lööppeihin, mies kertoo.
Joka kerta äitiään tavatessaan tyttö oli liikuttunut ja siksi itkuinen.
Tytölle määrättiin yhteydenpitokielto pikkusisaruksiaan kohtaan.
– Aina kun edellinen päättyi, hän sai uuden määräyksen. Hän pyysi sosiaalityöntekijän tekemään kaiken voitavan asialle, mutta aina tuli uusi päätös. Hän ei lopulta halunnut hakea niitä enää postista. Hän olisi ehdottomasti halunnut tavata sisaruksiaan, mies kertoo.
– Mekään emme tienneet syitä, miksi hän ei saanut tavata sisaruksiaan. Ne syyt olivat muistaakseni salattu niissä päätöksissä.
Sijaisvanhemmat eivät halunneet tehdä yhteistyötä sisarusten välien korjaamiseksi.
– En tiedä yksityiskohtia, mutta kohtelias, lyhyt ei kiitos tuli aina vastaukseksi, mies kertoo.
Todistajan mukaan Auerin vanhin tytär halusi täysi-ikäistyttyään keskustella sijaisvanhempien kanssa "kuin aikuinen aikuiselle".
– Mutta se ei toteutunut. Tyttö kyllä yritti tätä, mies kertoo.
Kello 13.03
Keväällä 2011 Auer vapautettiin. Todistajan mukaan Auerin vanhin tytär oli todella iloinen asiasta ja lastensuojelu alkoi pyrkiä siihen, että tyttö voitaisiin kotiuttaa.
– Tyttö oli myös kotilomilla ja yötä äitinsä luona. Tarkoitus oli edistää asiaa pikku hiljaa, todistaja kuvailee.
Syksyllä 2011 Auer joutui epäillyksi uusista rikoksista, joissa Auerin vanhin tytärtä epäiltiin rikoskumppaniksi ja uhriksi.
– Meille se näyttäytyi aika kaoottisena, että yhtäkkiä asioita vain tapahtui. Ja tytölle samalla tavalla. Meille tehtiin kotietsintä tytön huoneeseen, hän oli kuultavana ja toisessa yksikössä pari viikkoa niin, ettei häneen saanut olla yhteydessä, todistaja kuvailee.
Kun tyttö palasi yksikköön, hänellä oli vierihoitaja kaksi viikkoa. Laitoksen piti estää tytön luvaton poistuminen ja se, ettei hän ota puhelimella yhteyttä mihinkään.
– Tyttö oli hyvin järkyttynyt, hän pelkäsi, että hänet tullaan viemään ilmoittamatta.
Tyttö oli sitä mieltä, että syytökset ovat täysin absurdeja, eikä hän voinut ymmärtää, mistä ne olivat tulleet.
Kello 12.55
Todistajan mukaan tyttö piti yhteyttä sukulaisiinsa. Erityisesti suhde isovanhempiin oli lämmin ja läheinen.
Todistaja kertoo, että laitoksessa ei lähtökohtaisesti henkilökunnan puolelta aktiivisesti keskusteltu tytön kanssa Aueria koskevista syytteistä.
– Mutta minulla on sellainen mielikuva, että tyttö itse uskoi vakaasti äitinsä syyttömyyteen isän murha-asiassa, mies kertoo.
Laitoksessa pohdittiin useitakin vaihtoehtoja ylläpitää Auerin sisarusten suhdetta.
– Mutta ne kaikki typistyivät siihen, että sijaisvanhemmat ilmoittivat, etteivät lapset halua olla tekemissä isosiskonsa kanssa.
Tapaamisia oli kaksi, sitten yrityksistä huolimatta sijaisvanhempien kanssa ei onnistuttu sopimaan uutta tapaamista. Auerin vanhin tyttö vaati toimia sosiaalityöntekijältä saadakseen tavata pikkusisaruksiaan ja sosiaalityöntekijät tekivät miehen mukaan parhaansa.
– Tyttö oli hämmentynyt ja surullinen niistä palautteista, joita rupesi saamaan pikkusisaruksiltaan. Hän epäili, että he olisivat tulleet hulluiksi tai tällaista, mies kertoo.
– Me taas laitoksessa ajateltiin, että onko kyse tällaisesta vieraannuttamisesta. me ajateltiin, että tälle jonkun pitää tehdä johonkin ja kyllähän sitten sitä perheterapiaa olikin. Sosiaalityöntekijälle tämä ilmaistiin, että vieraannuttamisessa on kyse vakavasta asiasta ja sille pitää tehdä jotakin.
Tämä tapahtui todistajan mukaan vuoden 2011 puolella. Lastensuojelulaitos konsultoi myös juristia asiassa.
Kello 12.46
Mies kertoo, että Auerin vanhin tytär asui heillä seitsemisen vuotta
– Hän oli kohtelias, toiset huomioon ottava. Älykäs. Huumorintajuinen, sanavalmis. Oikeudenmukaisuuden vaalimisen näkemys oli korkea, hän pyrki siihen, että asiat tehdään oikein ja oikeudenmukaisesti. Hän asetti välillä omat tarpeensa muiden taakse, eli ei ollut se, joka oli ensimmäisenä itselleen vaatimassa, mies kertoo.
– Hän oli hyvin herkkä. Näissä usein hyvin monimutkaisissa ja kuormittavissa tilanteissa hän saattoi itkeä, mikä oli hänelle siunaus. Hän pystyi vaikeita tunteitaan käsittelemään kehollisesti itkun avulla.
Miehen mukaan Auerin vanhimman tyttären suhde laitoksen henkilökuntaan oli hyvin luottamuksellinen.
Tytöllä ei ollut pitkäaikaista, kiinteää harrastusta.
– Ehkä se elämäntilanne oli sen verran kuormittava, että ihan koulunkäyntiin meni paljon resursseja, että sai itseään tyydyttäviä numeroita. Mutta kaverit, musiikki olivat tärkeitä. Hänellä oli kyky solmia ja ylläpitää ystävyyssuhteita ikäisiinsä, mies kertoo.
Välillä tyttö oli lööpeissä ja mediassa.
– Häntä huolestutti usein, arvioidaanko häntä niiden tietojen perusteella, mitä julkisuudessa oli. Hän ikävöi äitiään ja puhui hänestä arvostavasti ja lämpimästi, mies kertoo.
– Itse oli muutamassa tapaamisessa mukana vankilassa, aistin kyllä, että suhde oli lämmin ja molemminpuolinen.
Kello 12.41
Auerin lapset tapasivat kaksi kertaa. Sitten sijaisvanhemmat ilmoittivat, etteivät lapset halua enää tulla tapaamisiin.
– Olihan se hyvin ristiriitaista. Koska me aikuiset, jotka olimme olleet mukana molemmissa tapaamisissa kiinnitimme huomiota siihen, että tapaamisten tunnelma oli hyvin lämmin ja lapset vaikuttivat hyvin läheisiltä, todistaja kertoo.
– Itse ajattelin, että koska sijaisvanhempien suhtautuminen vanhimaan tyttöön oli jo aiemmin sellainen, ettei tämän ollut soveliasta jatkaa asumistaan heillä, heillä oli aikuisina mahdollisuus käyttää lasten ääntä, etteivät nämä halua isosiskoaan tavata.
Lastensuojelulaitoksessa oltiin huolissaan myös siitä, näkevätkö Auerin sisarukset toisiaan isovanhemmillaan.
– Muistelen, että siellä oli ollut isänpäivänä sijaisisältään kovaa palautetta, jossa häntä oli syytetty valehtelijaksi. Tyttö oli hyvin järkyttynyt tästä, mies kertoo.
Mies toimi noihin aikoihin tytön omahoitajana.
– Me olimme tosi pahoillamme, että lapsi joutui näin vaikeaan tilanteeseen. Lohdullista oli se, että isovanhemmat eivät tyttöä hylänneet vaan säilyttivät suhteensa tähän.
Syksyn 2010 aikana ja seuraavana talvena sisarusten tapaamiset hiipuivat kokonaan. Tyttö tapasi enää äitiään vankilassa.
Kello 12.33
Ensimmäisestä puhelusta kului vain muutama viikko, niin Auerin vanhin tytär muutti laitokseen.
– Me ollaan toivottu, että lapsi pääsee tutustumaan meille ennen muuttoa. Meiltä ei löydy kirjausta hänen tutustumiskäynnistään, todistaja kertoo.
– Me aina toivotaan, että sijaisperhe toisi, koska se olisi kohtuullisempaa lapselle. Sen muistan, että sijaisvanhemmat toivoivat, että me haettaisiin tyttö, heillä oli muuta tekemistä.
Laitoksessa sovittiin järjestelyistä, miten vanhin tytär saisi tavata pikkusisaruksiaan ja muita sukulaisiaan.
– He olivat aika vähäsanaisia niiden haasteiden suhteen, jotka heillä olivat vallinneet sinä aikana, kun tyttö oli siellä asunut. Kun sijaisvanhempien puolelta alkoi ilmetä viestiä, että pikkusisarukset eivät halua enää tavata tyttöä, sekin oli aika lyhytsanaista, mutta ehdotonta, mies kuvailee.
Miehen mukaan Auerin vanhin tytär kertoi itse laitoksessa sijaisperheen oloista.
– Hupparissa oli esimerkiksi tullut hiekkaa sisään. Lapset olivat yrittäneet siivota sitä, mutta huppari oli sitten laitettu roskiin sen seurauksena. Tai kun tyttö oli pudottanut saippuan suihkussa lattialle, häntä oli soimattu siitä, että suihkun lattia oli mennyt rikki, mies kuvailee.
– Tai häntä oli syytetty valehtelusta, kun hän oli ostanut karkkia rahoilla.
Olot olivat sen kaltaiset, että sosiaaliviranomaiset pohtivat lastensuojeluilmoituksen tekemistä sijaisvanhemmista. Lopulta ilmoitusta ei kuitenkaan tehty.
Kello 12.22
Mies kertoo saaneensa puhelun aikoinaan koiran kanssa metsälenkillä, jossa kysyttiin paikkaa hänen johtamastaan laitoksesta yhdelle tai kahdelle Auerin lapselle.
– Ainakin vanhin tyttö, mutta mahdollisesti myös poika, mies kertoo.
Hän kertoo, ettei tuntenut Auerin perheen taustoja, mutta taustatiedot saatuaan tehtiin päätös, että Auerin vanhin tytär on tervetullut tutustumaan taloon. Pojasta ei käyty sen enempää keskustelua.
Mies muistelee sijoituksen syyksi sen, ettei vanhin tyttö sopeutunut sijaisperheeseen.
– Että siellä on haasteita. Muistelen, että mistään vakavasta ei ollut kyse. Aina niissä tapauksissa, joissa on väkivaltainen tai on muuta vaativamman hoidon tarvetta, lapsi ei olisi tullut meidän yksikössä toimeen vaan hänelle olisi tarvittu toisenlainen paikka, mies kertoo.
Todistaja ei muista, että kaikkien Auerin lasten sijoittamisesta samaan paikkaan olisi keskusteltu.
– Ajatus toki oli, että yhteydenpito tulee jatkumaan tiiviinä ja luonnollisena sisarusten kesken. Muut sisarukset jäivät asumaan lähistölle, todistaja kertoo.
Todistaja muistelee, että ajatuksena oli, että jos äiti vapautetaan, lapset kotiutuvat hänen luokseen.
Kello 12.12
Oikeudenkäynti jatkuu.
Nyt oikeus kuulee todistajana sen lastensuojelulaitoksen johtajaa, johon Auerin vanhin tytär muutti sen jälkeen, kun hän ei voinut jatkaa Auerin veljen ja tämän puolison luona asumista. Auerin kolme nuorinta lasta jäi sijaisvanhemmille, kun 12-vuotias isosisko muutti pois kesän 2010 alussa.
Hän kertoo työskennelleensä noin 30 vuotta eri tehtävissä lastensuojelussa Turussa, lastensuojelulaitoksen johtajana 15 vuotta. Hän kertoo olevansa nykyisin osaomistaja lastensuojelupalveluita tarjoavassa yhtiössä.
Kello 11.06
Oikeus pitää nyt tunnin lounastauon.
Kello 11.06
Syyttäjä muistuttaa, että Pakkasen lausunto on yleisluontoinen, eikä siinä oteta kantaa Auerin lasten tapaukseen. Syyttäjä muistuttaa myös, ettei nyt käsiteltäviin seksuaalirikossyytteisiin liity rituaalisia esimerkkejä.
– Pahoinpitelyrikoksiin ehkä jonkun verran, syyttäjä sanoo.
– Se mitä puhutaan lasten johdateltavuudesta, se on varmasti ihan totta ja tutkinnassa pitää miettiä vaihtoehtoisia selitysmalleja lasten kertomuksille. Mutta niinhän me ollaan tässä tehtykin, oikeuspsykologien lausunnossa on mietitty niitä.
Syyttäjä huomauttaa myös, että vaikka lausunnon esimerkkitapaukset ovat niin kutsuttuja epäonnistuneita tapauksia, tuomioita on silti annettu tapauksista, joissa on tapahtunut oikeita rikoksia.
Syyttäjä toteaa, ettei lausunnossa mainita mitään aikuisten johdateltavuudesta.
– Se mitä lähipiirin hyväksyntä merkitsee,. miten aikuiset ovat johdateltavissa, mitä mediassa on kirjoitettu ja mitä se on vaikuttanut. Näitä tässä ei ole arvioitu mitenkään, erikoissyyttäjä Leena Koivuniemi huomauttaa.
Hän viittaa Auerin aikuistuneiden lasten muuttuneisiin kertomuksiin.
Kello 11.01
Nyt oikeus käy läpi oikeuspsykologi Tom Pakkasen lausuntoa, jonka tämä on laatinut viime elokuussa. Lausunnon tarkoituksena on arvioida tutkimuskirjallisuuden ja tapausesimerkkien perusteella millaisia selityksiä on lasten kertomuksille satanistisesta ja ritualistiselle seksuaaliselle hyväksikäytölle.
Lausunnon mukaan lasten kertomuksia tällaisista tapauksista voi syntyä myös ilman todellisia tapahtumia esimerkiksi kuulusteluissa tai terapiassa johdattelun tuloksena sekä mediassa kerrotun perusteella.
Suomessa 1990-luvulla Yhdysvalloissa alkanut satanismipaniikki sai Suomessa näkyvyyttä erityisesti median uutisoinnin ja yksittäisten rikostapauksien myötä. Yksi tällaisista rikostapauksista oli Hyvinkään paloittelumurha.
Useissa maissa käynnistettiin 1990-luvulla rikostutkintoja vyyhtien ympärillä, joissa lapset ovat kertoneet tällaisista tapahtumista tai lasten kertomuksia on ylitulkittu väärin. Tutkinnat johtivat pääosin syytteiden hylkäämiseen tai myöhempään tuomioiden purkuun.
Pakkasen lausunto tulee julkiseksi myöhemmin, jolloin MTV:kin voi käsitellä sitä tarkemmin erillisessä jutussa. Oikeussalissa luettua yksityiskohtaista tekstiä on hankala kirjoittaa tähän seurantajuttuun luotettavasti.
Pakkasen mukaan vanhemmat, jotka epäilevät lasten joutuneen hyväksikäytetyiksi, saattavat johdatella lapsia ja yliarvioida lasten kertomusten oma-aloitteisuutta. Tästä syystä lasten kertomukset saattavat vääristyä. Nämä lasten vääristyneet kertomukset saattavat vahvistua ihan tutkinnan takia, kun viranomaiset kuulevat heitä ja toisaalta sosiaalisen vahvistamisen myötä, kuten aikuisten kiinnostuksen myötä. Vahvistuminen on monimutkainen prosessi ja siihen voi olla monia syitä.
Lausunnon mukaan lapset voivat kertoa hyvin yksityiskohtaisia, dramaattisia ja poikkeuksellisia kertomuksia olemattomista tapahtumista, jos olosuhteet ovat johdattelevia.
Lausunnon mukaan, jos lapsen kertomuksen jokin osa osoittautuu epäluotettavaksi, myös muihin kertomuksen osiin pitäisi suhtautua erittäin kriittisesti.
Kello 10.31
Nyt oikeuden on tarkoitus kuulla todistajana Anneli Auerin avopuolisoa ajalta ennen Jukka S. Lahtea. Häntä kuullaan videoyhteydellä Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudesta käsin.
Ex-avopuoliso antaa todistajanvakuutuksen, kuten muutkin todistajat. Hän on puolustuksen todistaja.
Mies kertoo, että tutustui Anneli Aueriin 1980-luvun lopussa ja asui Auerin kanssa avoliitossa 5–6 vuotta.
– Hän oli älykäs ja fiksu. Hän oli välillä hiljainen, jossain tapauksissa jopa ujo. Aikaa on aika pitkälti kulunut, ei nyt mitään ihmeellistä muistu mieleen, mies kertoo.
Hänen mukaansa Auer viihtyi enemmän kotona. Mistään uskonnollisista asioista, mystiikasta tai saatananpalvonnasta Auer ei ollut kiinnostunut.
Miehen mukaan Auer ei ollut väkivaltainen, eikä hänellä ollut mielenterveysongelmia. Seksuaalisuudeltaan Auer oli miehen mukaan tavanomainen, eikä seksiin liittynyt mitään epätavanomaista, eikä Auerilla ollut käytössään seksileluja. Miehen mukaan Auer ei myöskään ollut kiinnostunut seksuaalisesti lapsista.
Mies kertoo pyydettäessä, mitä ajatteli, kun kuuli Auerin syytteistä liittyen omiin lapsiinsa kohdistuneisiin seksuaali- ja väkivaltarikoksiin.
– Aika vaikea uskoa ihmisestä, minkä oli silloin aikanaan tuntenut, mies sanoo.
Hänen kuulemisensa päättyy tähän.
Kello 10.28
Ensimmäinen todistaja poistui salista. Yleisö sai palata saliin.
Kello 9.43
Nyt yleisö joutuu poistumaan hetkeksi salista, oikeus kuulee lopun ajan todistajaa suljetuin ovin.
Kello 9.41
Nyt on syyttäjän vuoro esittää kysymyksiä. Syyttäjä kysyy lasten väleistä Auerin veljeen ja tämän vaimoon, jotka toimivat lasten sijaisvanhempina.
– Kyllä heillä näytti olevan ihan hyvät välit. Siellä näytti olevan hyvin tiukat säännöt, kyllä nämä pienemmän siihen ilmeisesti sopeutuivat.
Todistajan mukaan nuorimmat kolme lasta pelkäsivät välirikon jälkeen vanhinta siskoaan.
– Siltä se näytti.
Todistaja muistelee vierailleensa sijaisvanhempien luona lukuisia kertoja.
– Kotikäynneillä oltiin yläkerrassa lasten kanssa keskenämme ja alussa ja lopussa oli myös yhteinen hetki, jossa sijaisvanhemmat olivat mukana, todistaja kertoo.
Useimmiten lapset olivat yhdessä sosiaalityöntekijöiden kanssa, mutta joskus myös erikseen.
Todistaja muistelee saattaneensa Auerin lapsia myös vankilaan tapaamaan äitiään. Hänellä ei ole niistä juurikaan muistikuvia. Hän sanoo käyneensä tapaamassa myös Aueria vankilassa ja sanoo, että saattaa sekoittaa käynnit keskenään.
– Ehkä en sano tästä enempää, en oikeasti muista kunnolla, todistaja vastaa.
Todistaja kertoo, että sosiaalityöntekijät tekevät lapsista kirjauksia, koska toiminnan pitää olla läpinäkyvää.
– Itse ajattelen, että teen kirjauksia myös lapsia itseään varten. Aika moni heistä haluaa täysi-ikäistyttyään lukea niitä.
Kello 9.30
Todistaja kertoo, että kun lasten tapaamiset loppuivat, sosiaalityöntekijät yrittivät selvittää, miten tapaamiset saataisiin jatkumaan.
– Mutta aika lailla siellä oli vastassa seinä, yhteistyö sijaisvanhempien kanssa oli hankalaa. he eivät luottaneet minuun, koska olin vanhimman tyttären sosiaalityöntekijä, he eivät halunneet, että heidän perheestään menee mitään tietoja tytölle, nainen kertoo.
Myös nuorempien sisarusten suhtautuminen muuttui isosiskoonsa.
– Sijaisvanhemmat toivat esiin, että lapset eivät halua tyttö tavata. Heidän kanssaan oli vaikea puhua vanhimmasta tytöstä.
Gummerus kysyy, toivatko nuorimmat sisarukset itse esiin negatiivisia tietoja isosiskostaan.
– En muista. Sen muistan, että he jossain vaiheessa sanoivat, etteivät halua tavata häntä. Sitä en muista, kertoivatko he jotakin syitä, nainen kertoo.
Kun lasten tapaamiset loppuivat, todistajasta tuli ainoastaan Auerin vanhimman tyttären sosiaalityöntekijä. Kolme nuorinta sisarusta saivat oman sosiaalityöntekijänsä.
Tilanne oli kova paikka Auerin vanhimmalle tyttärelle.
– Hän oli tosi hämmentynyt ja surullinen. Hän ei ymmärtänyt yhtään, mistä kaikki tämä johtuu, nainen kertoo.
Todistaja kuvailee Auerin vanhinta tytärtä "tosi ihanaksi tytöksi". Toimituksen huomautus: tyttö oli tässä vaiheessa 12-vuotias.
– Ei minulla ole mitään pahaa sanottavaa. Ennemminkin ajateltiin lastensuojelulaitoksen kanssa, että olisi hyvä, jos pystyisi enemmän tunteitaan näyttämään, esimerkiksi kiukuttelemaan. Hänellä oli hyvät välit muiden laitoksessa asuvien lasten kanssa, lisäksi hänellä oli kavereita muualta, nainen kuvailee.
Kello 9.23
Jens Kukan puolustusasianajaja Kaarle Gummerus aloittaa kysymykset todistajalle. Gummerus pyytää kertomaan, miten todistaja on ollut Auerin lasten kanssa tekemisissä.
Nainen kertoo olleensa aikoinaan kaikkien Auerin neljän lapsen sosiaalityöntekijä, mutta aika pian hän muuttui vain Auerin vanhimman lapsen sosiaalityöntekijäksi. Suhde alkoi, kun lapset olivat sijoitettuina pienten lasten vastaanottokotiin Turussa. Sieltä he muuttivat Auerin veljen ja tämän vaimon luokse sijoitukseen.
Todistaja kuvailee, että Auerin lapset olivat tiivis sisarusparvi.
– Ihan reippaita he olivat, en ihan tarkkaan muista, todistaja kertoo.
Todistaja muistelee, että lapsilla oli hyvät keskinäiset välit, kun muuttivat Auerin veljelle ja tämän vaimolle. Vanhin tytär muutti parin kuukauden kuluttua pois sieltä.
– On muistikuvia kotikäynnistä siellä, että kaikki ei ollut kunnossa ja sijaisisä oli hyvin kireä. Vanhin tytär tahtoi muuttaa pois sieltä, nainen kertoo.
Tytön mukaan perheessä oli omituisia sääntöjä ja hyvin tiukkaa
– Hän jotenkin koki, että häntä syytetään kaikesta. Tässä vaiheessa sisarusten keskinäiset välit olivat vielä ihan hyvät, nainen kertoo.
Todistajan mukaan suunnitelmana oli, että lapset tavaavat paljon toisiaan ja suhde pysyy tiiviinä.
–Hyvin nopeasti suhde katkesi, ihan ehkä muutamia kertoja he tapasivat. Tapaamiset menivät tosi hyvin, lapset olivat tosi iloisia, kun näkivät, nainen kertoo.
– Poika sanoi naureskellen kerran, että hänkin haluaisi muuttaa tänne. Mutta siihen ei palattu. Se oli kahvipöydässä, jossa lapset saivat vapaasti ottaa herkkuja, mitä sijaisperheessä ei saanut tehdä. Voi olla, että sekin kirvoitti tämän heiton.
Todistajan mukaan Auerin veli ja tämän vaimo eivät olleet mukana tapaamisissa.
Kello 9.13
Ensimmäinen todistaja kutsuttiin saliin. Hän on sosiaalityöntekijä, joka vieraili sijoitusperheessä, johon Auerin lapset olivat sijoitettuna.
Todistaja on vastaajien todistajana kutsuttu oikeuden kuultavaksi.
Todistaja antaa nyt todistajanvakuutuksen.
Kello 9.10
Oikeudenkäynti alkoi.
Kello 8.52
Hyvää huomenta lumisesta Turusta ja mahtavaa vuoden 2026 alkua!
Oikeudenkäynnin tarkoitus on alkaa kello 9.