Syyttäjä marssittaa tänään oikeuden eteen lisää todistajia. Varsinais-Suomen käräjäoikeuden on tarkoitus kuulla tänään neljää henkilöä.
Auer-käräjät jatkuvat Turussa yhdeksättä viikkoa. Tällä viikolla syyttäjä on tuonut oikeuden eteen todistajia toisensa perään. Tänään vuorossa on jälleen neljä syyttäjän todistajaa.
MTV:n rikostoimittaja Rebekka Härkönen seuraa oikeudenkäyntiä paikan päällä, tiedot päivittyvät tähän juttuun.
Aamulla oikeus kuulee Auerin toiseksi nuorinta lasta aikoinaan haastatellutta psykologia. Sitten vuorossa on lasten perheterapeutti, lasten vastuusosiaalityöntekijä ja Turun vankilassa aikoinaan työskennellyt vanginvartija.
Eilen oikeus kuuli Auerin poikaa ja nuorinta tyttöä aikoinaan haastatelleita psykologeja. Auerin aikuistuneiden lasten kertomusten perumisesta huolimatta psykologit eivät pyörtäneet aiempia lausuntojaan siitä, että lasten lapsuuden aikaiset kertomukset olivat uskottavia.
Puolustus on moittinut psykologeja siitä, että he arvioivat lasten mielikuvitukselliset kertomukset uskottaviksi siksi, että lapsista oli löytynyt lääkärintutkimuksissa jälkiä pahoinpitelyistä ja seksuaalisesta väkivallasta.
Toissapäivänä oikeudessa nähtiin erittäin hämmentävä käsittelypäivä, kun lapsia aikoinaan tutkinut gynekologi ja naistentautien erikoislääkäri Minna Joki-Erkkilälle näytettiin lapsista aikoinaan otettuja UV-valokuvia. Joki-Erkkilä ei löytänyt suurimmasta osasta aikoinaan otetuista valokuvista enää mitään arpia.
Kun puolustus marssitti oikeuden eteen Auerin toiseksi nuorimman tyttären ja pyysi Joki-Erkkilää näyttämään tämän olkapäässä aikoinaan havaitun X-kirjaimen muotoisen arven, Joki-Erkkilä näytti kohdan iholla. Kukaan muu ei tuntunut kuitenkaan näkevän kyseisessä kohdassa mitään.
Kello 10.53
Oikeus pitää nyt lounastauon.
Seuraava todistaja on kutsuttu kello 12.30, mutta oikeus pyrkii saamaan jonkun iltapäivätodistajista aiemmin paikalle.
Kello 10.49
Nyt kysymyksiä esittää Jens Kukan puolustaja Kaarle Gummerus.
Hän kysyy, miten kokenut Seppälä oli haastatellessaan Auerin toiseksi nuorinta tytärtä. Seppälä vastaa, että hän oli työskennellyt yksikössä kolme vuotta ja tehnyt sen ajan oikeuspsykologisia haastatteluja.
Gummerus kysyy, keskusteliko Seppälä muiden tiimin jäsenten kanssa Auerin lasten arpihavainnoista. Seppälä ei muista.
Seppälä ei osaa vastata siihen, miksi Minna Joki-Erkkilä tuli tekemään Tampereelta Turkuun lasten somaattiset tutkimukset.
Gummerus kysyy, tekisikö Seppälä tänä päivänä asiat toisella tavalla.
– On aika arvioida uudestaan tätä, Seppälä sanoo.
Gummerus kysyy, oliko Auerin tapauksella vaikutusta siihen, että Seppälä jäi vuonna 2012 virkavapaalle.
– En muista niin tarkasti, että osaisin sanoa, Seppälä sanoo.
Nyt todistajan kuuleminen päättyy.
Kello 10.36
Fredman kysyy, kuinka paljon lapsen kertomuksessa voi olla sepitettä, kunnes se menettää kokonaan uskottavuutensa.
– Ei ole tietoa, Seppälä vastaa.
Fredman ottaa esiin Vaasan hovioikeuden tuomion, jonka mukaan Seppälän haastatteleman tytön kertomukset isänsä murhasta eivät voineet teknisesti pitää paikkansa. Fredman kysyy, mikä merkitys sillä on muihin tytön kertomuksiin.
– En ota kantaa tuomioistuimen työhön, ymmärtääkseni tuomioistuimen tehtävä on ottaa kokonaisuus huomioon, Seppälä sanoo.
Fredman kysyy, mitkä seikat voivat johtaa siihen, että lapsi valehtelee isosiskonsa murhanneen isän.
– Ei ole riittävästi tietoa, että voisin tähän vastata.
Seppälä ei muista myöskään Auerin lapsilla havaittuja väkivaltafantasioita. Hän ei pysty myöskään ottamaan kantaa siihen, voisivatko lasten rikoskertomukset olla jatkoa väkivaltafantasioille.
Fredman kysyy, mikä merkitys somaattisilla tutkimuksilla oli Seppälän omaan työhön.
– Lapset, jotka haastatellaan oikeuspsykologian yksikössä, harvoin tuottivat näin runsaasti ja näin paljon kertomuksia, mikä oli jossain mielessä haastavaa. Lääkärintutkimus ja löydökset olivat tärkeä osa luotettavuuden arviointia, Seppälä sanoo.
Fredman kysyy, oliko lääkärin löydöksillä vaikutusta Seppälän kriittisyyteen.
– En muista nyt tarkoin, mutta sellainen muistikuva mulla on, että näitä pidettiin tärkeänä faktana luotettavuuden arvioinnissa, Seppälä sanoo.
Aikaisemmin lausunnossa on todettu, etä Seppälä oli hyvin kriittinen lasten kertomuksille, kunnes lääkärinlausunnot vahvistivat kertomuksia.
Kello 10.24
Fredman kysyy, miten lapsen kertomuksesta voidaan erottaa valhe ja faktat.
– Jos on faktatietoa, että joku asia ei pidä paikkansa, pitää tietenkin ottaa huomioon, miten se vaikuttaa muihin kertomuksiin, Seppälä vastaa.
Hän sanoo, ettei hänellä ollut tuolloin kaikkea tietoa käytössään.
Fredman kysyy, miten valheellinen osuus määritellään paljon yksityiskohtia sisältävästä kertomuksesta. Seppälä puhuu taas koulutuksestaan ja tutkitusta tiedosta.
– Ei varmaan ollut mitään selkeätä kaavaa tähän. Varmaan työnohjauksessa pohdimme sitä, Seppälä kertoo.
Fredman kysyy, onko epärealistista vai uskottavaa, että lapsi kertoo 10– 11-vuotiaan isosiskonsa odottavan innokkaana vuoroaan seksiorgioihin.
– Kuulostaa erikoiselta, Seppälä vastaa.
Fredman kysyy, et se, että aikuinen mies uhkaa heittää parvekkeelta alas, jos ei saa koskettaa lasta "pippelillä selkään". Ja aikuinen mies koskettaa ruohonkorrella pimppiin lasta.
– Olimme työryhmänä aika hämmentyneitä näistä kertomuksista. Meitä oli opetettu, ettei pidä omaan arvioon luottaa, vaan luotettavuusarvion pitää perustua tutkittuun tietoon, eikä meillä ollut kaikkia faktoja tiedossa, Seppälä vastaa.
Fredman sanoo, että Seppälä on kuitenkin antanut lausunnon ja se on mennyt läpi oikeudessa niin, että Anneli Auer ja Jens Kukka on tuomittu vuosiksi vankilaan. Seppälä myöntää, että näin hän on tehnyt.
Kello 10.16
Fredman kysyy, miten sijaisvanhemmat suhtautuivat Anneli Aueriin ja hänen vanhimaan tyttäreensä. Seppälä sanoo, ettei perhetilanne ollut hänen vastuullaan.
Fredman sanoo, että selvityksen mukaan lasten välit olivat kevääseen 2010 hyvät ja läheiset. Sitten tapahtui dramaattinen muutos, vanhin tyttö muutti pois sijaisperheestä ja nuorimmat sisarukset alkoivat puhua pahaa isosiskostaan, kunnes lopulta vanhinta tytärtä alettiin syyttää isänsä murhasta, seksuaalirikoksista ja viiltelystä.
– En osaa vastata, että oliko minulla tietoa tästä, Seppälä sanoo.
Fredman kysyy, mitä Seppälä ajattelee psykologina tästä tilanteesta.
– Minulla ei ole riittävän tarkkoja muistikuvia juuri tästä tapauksesta, Srrppälä vastaa.
Fredman pyytää vastaamaan yleisesti, että voisiko tässä olla kyse vieraannuttamisprosessista. Seppälä toistaa, ettei muista riittävän hyvin ja Fredman penää edelleen vastausta.
– Vieraannuttamisprosessin arviointi vaatii paljon tietoa, että osaa ottaa monta eri näkökulmaa pohdintaan. En pysty tietenkään nyt ottamaan kantaa tähän, Seppälä vastaa.
Fredman antaa esimerkin, että jos neljäs sisarusta sijoitetaan samaan paikkaan ja yksi heistä heitetään pihalle. Lasten isä on kuollut ja äiti vankilassa, Fredman sanoo ja kysyy, miten tämä vois vaikuttaa jäljelle jäävien lasten käytökseen.
– Kaikki mitä ihmiselle tapahtuu, vaikuttaa käytökseen, Seppälä vastaa.
Kello 10.08
Nyt on puolustuksen vuoro kysellä Anneli Auerin puolustusasianajaja Markku Fredman aloittaa ja kysyy, miten esitietoaineisto valikoitui.
– Mulla on sellainen muistikuva, että psykologi ei itse sitä valinnut, Seppälä vastaa.
Fredman kysyy, miksei psykologeilla ollut lastensuojelun asiakirjoja. Seppälä ei osaa vastata.
Auerin vanhimman tyttären haastattelujen taustatietoina HUSissa kyseisiä asiakirjoja käytettiin. Fredman kysyy, että oliko Auerin nuorempien lasten haastatteluilla kiire.
– Yleensä oli käytäntönä, että mahdollisimman pian. Mutta en osaa tarkemmin sanoa, että millainen kiire tässä tapauksessa oli, Seppälä sanoo.
Seppälä sanoo, että koulutuksessa pohdittiin sitä, että lasten haastattelut tehtäisiin hyvin nopeasti sen jälkeen, kun huoli on herännyt.
Fredman kysyy lasten keskinäisistä väleistä ennen tutkimuksia. Seppälällä ei ole riittävästi muistikuvia asiasta.
Kello 10.02
Syyttäjä kysyy, olivatko Auerin lapset pelokkaita.
– Haastattelutilanne ei ole tavallista lasten arkeen kuuluvaa. On ehkä luonnollista, että lapsi on jännittynyt. En muista niin hyvin, että osaisin tarkemmin sanoa, Seppälä vastaa.
Toinen syyttäjä jatkaa kysymyksiä. Hän kysyy, mitä Seppälä ajattelee siitä, että tyttö tuotti paljon seksuaalisia tarinoita, vaikka he ovat aikuisina kertoneet, etteivät olleet altistuneet tällaisille asioille.
– Tuohon on vaikea vastata, Seppälä sanoo.
Hän sanoo, ettei muista kovin hyvin yksityiskohtia siitä, mitä tyttö kertoi haastattelussa.
– Muistan, että tästä keskusteltiin työnohjauksessa. Mutta en muista muuta, en osaa vastata, Seppälä sanoo.
Syyttäjä kysyy, onko todistaja edelleen samaa mieltä siitä, mitä on kirjoittanut aikoinaan lausuntoonsa. Todistaja toteaa, että kirjoitti siihen sen hetkisen tietonsa, koulutuksensa ja yhdessä tehdyn pohdinnan mukaisesti.
Syyttäjä tenttaa todistajaa, että oliko hän siis sitä mieltä, mitä lausuntoon tuolloin kirjoitti.
– Joo, tein sen niin hyvin kuin osasin, Seppälä vastaa.
Kello 9.52
Auerin lapset olivat hyvin lahjakkaita kognitiivisesti, myös Seppälän haastattelema tyttö. Syyttäjä kysyy, miten tämä vaikuttaa lapsen kykyyn sepittää kertomuksia.
– Muistan, että juuri tätä asiaa pohdittiin paljon yhdessä työnohjauksessa. Muistaakseni tutkimustiedon perusteella on vaikeaa ottaa kantaa siihen, että tarkoittaako kielellinen lahjakkuus ja pystyy tuottamaan paljon kertomusta, että miten se vaikuttaa luotettavuuteen, Seppälä vastaa.
– En oikein muista kovin hyvin, mutta se, että kertomuksia oli hyvin paljon voi tarkoittaa, että siinä oli myös sepitettä. Koska se, että jos puhuu paljon ja runsaasti missä tahansa tilanteessa lisää riskiä, että mukaan tulee myös sellaista, mikä ei pidä paikkansa.
Syyttäjä kysyy, muistaako Seppälä, millä ajanjaksolla lasten kertomukset rikoksista olivat syntyneet. Todistaja ei muista.
Syyttäjä kysyy, tutustuiko Seppälä tuolloin muiden lasten kertomuksiin ja haastatteluihin.
– Työryhmän muut psykologit seurasivat myös muiden lasten haastatteluita.
Syyttäjä toteaa, että aikoinaan laaditussa lausunnossa arvioitiin, että lasten kertomukset syntyivät niin lyhyellä ajanjaksolla, että oli epätodennäköistä, että ne olisivat olleet sepitettä.
– Niin, siihen lausuntoon kirjoitin sen tiedon, mikä minulla silloin oli, Seppälä vastaa.
Syyttäjä kysyy, seisooko Seppälä yhä näiden lausuntojen takana.
– Mikäli muistan oikein, lausunnossa oli kaksi tärkeää asiaa. Lasten kertomusten synty on tärkeä osa luotettavuuden arviointia ja minulle oli annettu tämä tieto, mitä oli perhetutkijoiden haastatteluissa tullut ilmi. Ja toinen hyvin tärkeä asia oli somaattinen näyttö, Seppälä sanoo.
– Minulla oli tieto, että lääkärintutkimuksessa oli löydöksiä, jotka tukivat lapsen kertomusta. Muistan, että oli opetettu, että arviointi pitää perustua tutkittuun tietoon ja faktoihin, ei subjektiiviseen käsitykseen siitä, onko kertomus omasta mielestä uskottava.
Syyttäjä kysyy, tukivatko lasten kertomukset toisiaan.
– Minulla ei ole nyt 14 vuoden jälkeen tarkkoja muistikuvia kertomusten yksityiskohdista, mutta muista, että tämäkin asia käsiteltiin työnohjauksessa ja lausunnossa.
Kello 9.42
Syyttäjä kysyy, että kun tyttö näytti viiltelypaikkoja, näkikö Seppälä tytöllä vammoja.
– Mikäli muistan oikein, katsoin ihoa, mutta minulle ei kyllä jäänyt mieleen, että olisin nähnyt ihossa jotain selkeää arpea. Mutta en tietenkään muista kovin hyvin, Seppälä vastaa.
Syyttäjä kysyy, mikä sijaisvanhempien lapsista kuvaamien videoiden merkitys lasten kertomusten luottavuuden arvioinnissa.
– Kertomusten syntyhistoria on erittäin tärkeä osa luotettavuuden arviointia. Oli hyvin tärkeää tutkia sitä, että onko joku mahdollisesti johdatellut lasta. Tästä syystä siellä oli perhetutkijat, joiden tehtävä oli perehtyä nimenomaan kertomusten syntyhistoriaan, Seppälä sanoo.
– Perhetutkijat haastattelivat sijaisvanhempia kertomusten syntyhistoriasta, itse en osallistunut tähän. Muistaakseni minulle kerrottiin, mihin tuloksii perhetutkijat tulivat näissä haastatteluissa.
Seppälä ei muista itse edes nähneensä sijaisvanhempien kuvaamia videoita.
Kello 9.36
Syyttäjä kysyy, suhtautuiko Seppälä kriittisesti tytön kertomuksiin.
– Poliisi pyysi meiltä virka-apua tilanteessa, jossa poliisi itse koki, että lapsen haastattelu olisi hyvä tehdä lapsen kehitykseen erikoistuneen psykologin toimesta. Ajatus tässä oli kai, että psykologin haastattelu olisi mahdollisimman lempeä, eikä traumaattinen lapselle, joka oli kokenut paljon raskaita asioita, Seppälä vastaa.
– Minut oli koulutettu niin, että kyseenalaistaminen tapahtuu tarkentavien kysymysten esittämisellä.
Psykologi poistui haastatteluhuoneesta ja kävi neuvottelemassa haastattelua seuraavan muun tiimin kanssa tarkentavista kysymyksistä. Seppälän mukaan tarkentavat kysymykset olivat käytännössä se kritiikki haastattelutilanteessa.
Seppälä kertoo, ettei muista tytöllä olleen muistilappuja mukana haastatteluissa.
Kello 9.30
Syyttäjä kysyy todistajalta, miksi Auerin toiseksi nuorinta tyttöä haastateltiin monta kertaa.
– Mikäli muista oikein, käytäntönä oli, että varattiin kolme haastattelukertaa. Jos siihen ei ollut tarvetta, niitä peruttiin. Haastattelut noudattivat strukturoitua haastattelumenetelmää. Ehkä ajatuksena oli, että työryhmä pystyy valmistelemaan seuraavaa haastattelua ja pohtia poliisin kanssa lapsille esitettäviä kysymyksiä, Seppälä kertoo.
Psykologi haastatteli lapsen ja videoyhteyden avulla seurantahuoneessa toisaalla muut psykologit, Seppälän mukaan ehkä koko oikeuspsykologinen työryhmä, poliisi ja lasten edunvalvojat seurasivat haastattelua.
Syyttäjä kysyy, millainen 9-vuotiaan tytön haastattelu oli.
– Sen muistan, että hän tuotti hyvin paljon näitä kertomuksia. Yleensä muissa tapauksissa lapset tuottivat aika vähän kertomuksia niin, että oikeuteen saatoin mennä kahden tai kolmeen lauseen kanssa, Seppälä kertoo.
Kello 9.25
Psykologi Anja Seppälä on saapunut todistajan paikalle. Hän puhutti aikoinaan Auerin toiseksi nuorimman tyttären liittyen epäiltyihin seksuaali- ja väkivaltarikoksiin.
Seppälä antaa nyt todistajanvakuutuksen, kuten todistajat yleensä antavat oikeudessa.
Syyttäjä aloittaa kysymykset, koska Seppälä on syyttäjän todistaja. Todistaja on psykologian maisteri ja toiminut Tyksissä lasten ja nuorten oikeuspsykiatrisella 2008–2012.
– Sen jälkeen, kun jäin virkavapaalle vuonna 2012, en ole ollut millään tavalla mukana tässä prosessissa (Auer-tapaus), enkä seurannut aktiivisesti mediakirjoittelua asiasta. Minulla ei ole ollut mahdollisuutta tutustua tähän laajaan aineistoon uudestaan, sillä olen ollut kokopäivätöissä muualla, Seppälä vastaa.
Seppälä haastatteli Auerin tytön vuonna 2011. Lapsia haastatelleeseen työryhmään Kuului Seppälän mukaan kolme psykologia ja Julia Korkman toimi heidän työnohjaajana.
– Hän oli meille psykologeille tärkeä työnohjaaja ja tuki. Keskustelimme luotettavuuden arvioinnista ja mitä nostetaan lausunnossa esille, Seppälä kertoo.
Kello 9.11
Oikeudenkäynti alkoi.
Kello 8.51
Hyvää huomenta Turusta!
Auer-käräjät ovat jatkuneet nyt yhdeksän viikkoa ja tänään on vuoden 2025 viimeinen pääkäsittelypäivä. Tämän jälkeen alkaa parin viikon joulutauko ja sen jälkeen käsittely jatkuu tammikuussa vielä kolmen viikon ajan.
Oikeudenkäynnin on tarkoitus alkaa tänään kello 9. Media odottelee jo salin ulkopuolella valmiina palvelemaan tiedonjanoisia kansalaisia.