Leskiäiti kirjoitti silmiä avaavan kirjeen häntä tuominneelle naiselle: "Yritän vain selvitä joka hemmetin päivästä"

– Saatoin tuntea katseesi niskassani koko illan. Tiedän, että sinä ja aviomiehesi tuijotitte minua ja lapsiani siitä hetkestä lähtien, kun meidät istutettiin viereenne illalliselle, Andrea Remke muistaa.

Remke kertoi kohtaamisesta Kentucky Mom to Twins and More -blogissaan. Hän kokee saaneensa paljon katseita viime aikoina, ja jopa tottuneensa kommentteihin.

– Olen kuullut (sanat) "sinulla todella on kädet täynnä, eikö olekin?" useita kertoja päivässä. Kuulen "ovatko nuo kaikki sinun?" ainakin kerran päivässä – kahdesti pelkästään lentokentällä viime viikolla, neljän lapsen äiti Remke kertoo.

Lue myös: Vakavasti sairas äiti kirjoitti koskettavan kirjeen pienille pojilleen: ”Yrittäkää aina parhaanne, en pyydä mitään muuta”

Hän kertoo ymmärtäneensä, että ravintolan pariskunta oli hänen lapsiinsa ärsyyntynyt: perheen viisivuotias tönäisi miestä mennessään vessaan, vaikka samalla Remke oli vain onnellinen siitä, että lapsi meni vessaan ennen ruoan saapumista. Hän uskoo, että muita ärsyttää myös iPadin antaminen lapsille, sekä näiden nahistelu.

– Tiedän, että saatoit ajatella, että olisin voinut kurittaa heitä paremmin, että ehkä ärähdin heille liian monta kertaa – minulla ei todellakaan ole ääntä, jota voisi kuvata sanalla "hiljainen", Remke kuvailee.

– Mutta kuulin sinut, kun olimme nousemassa lähteäksemme, kun seisoin 30 sentin päässä kasvoistasi. Mutisit aviomiehellesi ja nyökkäsit paheksuvasti minua kohti ja sanoit "ja hänellä on neljä lasta, neljä!"

Naisen aviomies vilkaisi Remkeä, joka vain tuijotti pariskuntaa kylmästi poistuessaan lastensa kanssa.

– Kyllä, huomasit varmasti, ettei minulla ole vihkisormusta. Tiedän. Sinun näkökulmastasi näit jotakin, mikä näytti naimattomalta, kärsimättömältä naiselta, jolla on neljä kovaäänistä, huonosti käyttäytyvää lasta. Katsos, tiedän tämän kaiken, koska osaan itsekin olla melko paha tuomitsija – en ole ylpeä siitä, mutta se antaa minulle hiton hyvän kyvyn aistia, milloin joku katsoo minua laserkatseellaan.

"Kenties ymmärtäisit, miksi vein lapseni minilomalle..."

Nyt Remke haluaakin kertoa, että hänelle tuhahdellut nainen miehineen oli väärässä. Lähtiessään hän olisi halunnut satuttaa naista ja sanoa jotakin pahaa, mutta hän ei tehnyt niin. Hän talutti iloisesti juttelevat lapsensa ulos sanomatta sanaakaan.

– Katsohan, jos olisit käyttänyt utelevan energiasi katsoaksesi syvemmälle minuun sen sijaan, että tuomitsit minua, olisit nähnyt, että olen nainen, joka roikkuu kirjaimellisesti hiuskarvan varassa joka päivä herätessään, Remke sanoo.

– Kenties ymmärtäisit, miksi vein lapseni minilomalle Floridaan tällä viikolla, jotta pääsisimme pois kotona olevista, lukemattomista muistoista, jotka muistuttavat heidän isästään, joka kuoli viime kuussa.

Perhe on elänyt juustomakaronilla ja chilipadoilla, eikä Remke yksinkertaisesti jaksanut illallisella enää välittää mistään. Hän halusi vain syödä oikeaa ruokaa ja juoda lasillisen viiniä, vaikkei muistanut edes harjanneensa hampaitaan tai hiuksiaan.

– Katsos, yritän olla murtumatta, kun katson huoneen toisella puolella miestä, joka auttaa pilkkomaan lapsensa aterian. Yritän piilottaa suruni silmäpussieni alle, jotka johtuvat siitä, etten ole nukkunut kokonaiseen kuukauteen – en halua ihmisten näkevän punaisuutta aurinkolasieni alla, punaisuutta, joka seurasi siitä, että näin miehen pelaavan jalkapalloa poikansa kanssa rannalla aiemmin.

Jos kuva ei näy, katso se täällä.

Remke yrittää pysytellä kasassa lastensa vuoksi, vaikka kokee järkyttävää tuskaa onnellisia pariskuntia nähdessään. 16 vuotta nimettömässään olleen vihki- ja kihlasormuksensa hän otti pois ja lukitsi kassakaappiin, jotta sormusten näkeminen ei saisi häntä joka kerta itkemään.

– Yritän vain selvitä joka hemmetin päivästä, nainen. Minulla ei ole vielä aavistustakaan siitä, miten olla leski, tai yksinhuoltajaäiti, ok. En tiedä, paljonko puhuisin miehestäni, tai pitäisikö minun itkeä lasteni edessä vai ei, Remke kuvaa.

Hän ei tiedä, pitäisikö lapsia suojella muiden lasten isien näkemiseltä, tai mitä hän sanoo lapselleen, kun tämän hoitopaikassa pidetään isien ja tytärten tanssit.

– Ja en todellakaan tiedä, mitä sanoisin, kun tarhaikäiseni kertoo minulle toivovansa, että joku löisi ja potkisi häntä, kunnes hän kuolee, jotta hän voi mennä tapaamaan isäänsä. Nämä huolet syövät minua joka päivä, ja epäilemättä lapsetkin näkevät huolen, Remke kirjoittaa.

– Joten anna minulle vähän armoa, nainen. Anna vähän armoa myös lapsilleni. Ei ole heidän vikansa, että heidän isänsä sai paskat kortit elämältä, eikä hän voi olla täällä auttamassa minua. Olen pahoillani, jos näit lapset tänään pahimmillaan. Olen pahoillani, jos olin tänään edessäsi huono äiti.

Kaikista asioista Remke kertoo kuitenkin olevansa pahoillaan siitä, ettei avannut suutaan ravintolassa ja kertonut kaikkea tätä naiselle suoraan.

"Olen aidosti pahoillani"

Teksti on herättänyt sekä sympatiaa että vastareaktioita. Moni uskoo Remken tulkitsevan muiden reaktioita ja katseita surustaan käsin ja vain olettavan, että häntä tuomitaan. Hän on saanut myös runsaasti suruvalitteluja.

– Olen pahoillani, että olen ollut yksi noista ihmisistä. Tämän luettuani yritän olla itkemättä töissä. Lupaan sinulle, että olen jatkossa yksi niistä vanhemmista, jotka kysyvät sinulta, voisinko tehdä mitään vuoksesi, ostan sinulle lasin viiniä, tai ehkä koko pullon. Tämä teksti todella pani minut kurin. Olen aidosti pahoillani, Barbara kommentoi Today Show’n jakamassa linkissä.

Lähde: Kentuckymom2twinsandmore.blogspot.fi , Today Show

***