Juho Lammikko oli viime kevään MM-kisoissa yksi Leijonien harvalukuisista NHL-vahvistuksista. Kultajuhliin päättyneen turnauksen jälkeen Lammikko teki hyvin rohkean päätöksen. Nyt hän hymyilee, sillä päättäväisyyttä uhkuva projekti on lähtenyt lentäen liikkeelle.
LUE MYÖS: Leijonien MM-kultapelaajan seura vaihtuu kesken maajoukkuekomennuksen – taustalta paljastuu yllätyskäänteitä
Syksy 2018. NHL-seura Florida Panthers saapuu Suomeen, jossa se kohtaa Winnipeg Jetsin kahteen eri otteeseen. Mukana on maamme supertähtiä. Patrik Laine ja Aleksander Barkov. Sitten on se yksi, isolle yleisölle hieman tuntemattomampi tapaus. Harvalukuisilla etuhampailla hulppeaa kiekkohymyä esittelevä Juho Lammikko.
Työmyyrä, raataja, jota kehutaan. Loistava alivoimamies. Ennakkoluuloton.
Mutta.
– Hänen roolinsa oli hyvin puolustava. Kaikki pohjautui riskittömyyteen. Kiekkoa päätyyn ja pojat perään -periaatteeseen nojaava malli. Hän ei pitänyt paljoa kiekkoa. Tai rakentanut tai ylipäätänsä haastanut sillä vastustajia, Leijonien päävalmentaja Jukka Jalonen muistelee Lammikon NHL-aikaa MTV Urheilulle.
Ylhäällä, taalajäillä ollessa Lammikko oli moitteeton suorittaja. Ennusmerkit viittasivat siihen, että hän voisi vakiinnuttaa asemansa Panthersin kokoonpanossa.
Rapakon takana pelit päättyivät runkosarjan jälkeen. Lammikko suuntasi Eurooppaan. Leijonat kutsui.
Kevään MM-kisoissa Lammikko kantoi hyvin pitkälti juuri sitä roolia, mikä hänelle oli annettu Pohjois-Amerikassa. Puolustava luottosoturi.
Hän oli Leijonien onnistujia, vaikka ”tekstikanavascouttaus” kertoi muuta. Seitsemän peliä, 0+0.
Lopputulos oli kuitenkin se, että hänen kaulaansa ripustettiin miesten arvokisoissa kultainen mitali.
Silti, 23-vuotias hyökkääjä oli ristiriitaisessa tilanteessa.
Ratkaisu
Lammikko teki kylmäpäisen päätöksen. Hän voisi pelata tälläkin hetkellä NHL:ssä, Panthersin nelosketjun keskellä. Hän voisi raataa alivoimaa, heittää kiekkoa päätyyn ja laittaa kädet ristiin toivoen, ettei tehotilasto painuisi pahasti pakkasen puolelle.
Lammikko päätti toisin.
Suomessa kesän puhutuin päätös liittyi Lammikon tämän hetken läheiseen yhteistyökumppaniin, Jesse Puljujärveen. NHL-huippulupaus päätyi Suomeen.
Lammikon oma ratkaisu jäi pienemmälle huomiolle.
– Sain heiltä (Panthersilta) perustarjouksen, mutta en mä sitä hyväksynyt. Päätin silloin, että tämä on minulle ja minun kehittymiselleni parempi ratkaisu, Lammikko muistelee kesän ratkaisua MTV Urheilulle.
Lammikko teki vuoden sopimuksen Oulun Kärppien kanssa.
– Kaikki ovat yrittäneet tehdä hänestä nelosketjun hyökkääjää. Hän on ollut nuorempana kova pisteiden tekijä ja nyt tätä suuntaa pyritään muuttamaan, Lammikon agentti Tomi Haula sanoi heti Kärpät-siirron jälkeen.
Lammikko hylkäsi NHL:n, jotta hän voisi palata vahvempana NHL:ään. Puhutaan rohkeudesta, kun peräkkäiset sanat ovat hylkääminen ja tarunhohtoisen kiekkoliigan kolmikirjaiminen lyhenne.
Idea
– En miettinyt tuota mahdollisuutta mitenkään kauden aikana. Enemmän kyse oli kesästä ja siitä hetkestä, kun aloimme miettiä eri vaihtoehtoja. Oulu, huippuorganisaatio, jossa on ollut upeita pelaajia ja jossa moni pelaaja on mennyt eteenpäin. Kärpät tuntui hyvältä.
– Tuo oli loppupeleissä suhteellisen helppo ratkaisu, Lammikko sanoo Suomeen paluusta.
Alkumetrien jälkeen ratkaisu vaikuttaa nerokkaalta. Lammikko on ollut yksi Liigan parhaista pelaajista syyskauden aikana. 18 ottelussa hänelle on merkattu tehot 7+15=22.
Eikä kyse ole pelkästään tehoista. Lammikko hakee Suomesta kehitysaskelia. Hän on osoittanut olevansa loistava rouhija, mutta hän haluaa olla enemmän.
Leijonien päävalmentaja Jalonen palaa sanomiinsa teemoihin. Kiekonhallintaan, pelinrakentamiseen ja haastamiseen.
– Hän on tehnyt noita asioita nyt paljon enemmän Kärpissä. Ja hän on saanut onnistumisia. Pitää muistaa, että hänellä on ollut aina kiekollisia kykyjä, Jalonen sanoo.
Lammikon kohdalla monet viittaukset kohdistuvat menneisyyteen. Nuorempana hän oli jotain aivan muuta kuin pelkkä puurtaja. 188-senttinen hyökkääjä lähti nuorena Pohjois-Amerikkaan, juniorisarja OHL:ään, jossa hän takoi varsin mukavia tehoja. Esimerkiksi kaudella 2015-16 hän oli lähes piste per peli -tahdissa (59 ottelua, 22+33=55).
Pistetehtailu hieman hiipui, kun hän hyppäsi askeleen eteenpäin AHL:ään. Puhumattakaan NHL:stä, jossa pisteiden tehtailu oli roolin myötä lähes mahdotonta.
Lammikolla koko Suomeen paluun idea on ollut se, että hän voisi olla NHL-tasolla jotain muuta kuin pelkkä nelosketjun hyökkääjä.
Jalosen mukaan Lammikko on juuri oikealla tiellä.
– Hänen pelistään on ruvennut näkymään niitä vahvuuksia, joita hänellä on ollut koko ajan. Hän on mennyt tosi paljon eteenpäin syksyn aikana.
Iloiset veijarit
Lätkähymy loistaa valtoimenaan. Lammikko on nyt Helsingissä, jossa hän valmistautuu torstaina alkavaan Karjala-turnaukseen. Hänen valinnassaan ei ollut pienintäkään yllätyksen pisaraa. Viime kevään maailmanmestari on tällä hetkellä upeassa moodissa.
Juuri nyt arki tuottaa Lammikolle niin paljon iloa, että hän joutuu hakemaan sanojaan.
– On kyllä… aika upeaa pelata lätkää joka päivä. Hienoja aikoja. Pitää vain jatkaa tätä. Pitää painaa entistä enemmän hommia, äärimmäisen hyväntuulinen Lammikko nyökyttelee päätänsä.
Ilo kumpuaa monesta tekijästä. Lammikko kehuu vuolaasti Oulua ja Kärppiä, jossa hänen mielestään ”ilmapiiri on ollut todella upea”.
Ilo tarttuu myös läheltä. Lammikon vahvan alkukauden takana yksi iso tekijä on ollut hänen ketjunsa. Hän on ollut mukana vitjassa, joka on yksi Liigan parhaimpia.
Isoin hehkutus ja puheenaihe on liittynyt Lammikkoon ja Jesse Puljujärveen. Heidän vierellään on ollut Sveitsin armeijan linkkuveitsi, ketjun kuin ketjun korjaaja.
– Pyörälän Mika… hän on aivan huippupelaaja, Lammikko sanoo silmät hohkuen.
– Tuossa on ollut aika upeaa pelata, ketjun sentteri myhäilee.
Puljujärvessä ja Lammikossa on monia samankaltaisuuksia. Luonteeltaan he ovat omanlaisia rämäpäitä. Persoonia. Porilainen ja pellaaja.
– Olemme vieraspelireissuilla huonekavereita. Olemme aika positiivisia heppuja ja naureskelemme aika paljon yhdessä. Siihen liittyy aika väsynyt läppä, mikä meidän välillämme lentää. Mutta tuo on iso tekijä siinä, mistä se hyvä fiilis kumpuaa, Lammikko sanoo hänestä ja Puljujärvestä.
Kaukalossa samankaltaisuudet jatkuvat.
– Molemmat tykkäävät pelata nopeaa lätkää. Paljon luistelua, kamppailua ja maalille menoa.
– Ja molemmat pyrkivät menemään eteenpäin, Lammikko nostaa tärkeän elementin esille.
Ei minne, vaan miten
Lammikon ja Puljujärven tarinoissa on samankaltaisuuksia, mutta myös merkittäviä eroja. Puljujärven kohdalla Suomeen paluun iso tekijä liittyi NHL-umpisolmuun. Hän halusi ja haluaa pois Edmonton Oilersin organisaatiosta.
Lammikolla kyse ei ole turhautumisesta tai siitä, että tavoittelisi jotain muuta.
– Ei mulla jäänyt mitään pahaa sanottavaa sinne (Panthersiin) päin. Tunsin vain, että Suomeen paluu oli paras ratkaisu.
Maisemanvaihdoksen lisäksi Puljujärvi on yrittänyt löytää menetetyn itseluottamuksensa SM-liigassa. Lammikko sen sijaan pyrkii rakentamaan itsestään version, joka on entistä valmiimpi NHL-haasteisiin.
Hän kun tietää, että mitä arki taalajäillä vaatii.
– On selvää, että pystyn kehittämään pelini jokaista osa-aluetta. Onhan se fakta, että Pohjois-Amerikassa sitä kiekollista peliä ei tullut niin paljoa. Nyt sitä on pyritty viemään eteenpäin. Sitä varten olen saanut hyvän ympäristön, jossa olen mennyt eteenpäin, Lammikko vahvistaa näkemyksen, josta myös Leijonien päävalmentaja Jalonen puhui.
Kaiken takana on päämäärä. Lammikolla on selvä tavoite, jota kohti hän menee.
– Ihan varmasti jokaisen jääkiekkoilijan unelma on päästä joskus NHL:ään. Ei se lähde koskaan pois. Sitä haluaa päästä kaikista kovimmalle tasolle.
– Tuo on se unelma, jonka eteen tässä paiskii hommia, Lammikko sanoo päättäväisenä.