SM-liigan runkosarjan loppusuoralle häikäisevästi kakkossijalta kurvaava SaiPa on luonut Raimo Helmisen alaisuudessa luomukiekon illuusion, joka perustuu teräksiseen pelikirjaan. MTV Urheilun asiantuntija Karri Kivi vertaa Helmisen teesejä SM-liigan kaikkien aikojen menestyneimpään valmentajaan Hannu Jortikkaan.
SaiPa voitti lauantaina Pelicansin Kisapuistossa 4–2. Samalla KooKoo hävisi kotipelinsä HIFK:lle. Lappeenrantalaisilla on nyt kolmen pisteen etumatka kakkossijalla. Kaakon seuroilla on kummallakin kolme ottelua jäljellä. Jopa runkosarjan voitto on etenkin SaiPalla vielä haarukassa, mutta Tapparalla on rästipelin myötä oma etunsa.
MTV Urheilun Karri Kivi on pudotuspelien kynnyksellä todella vaikuttunut SaiPan tekemisestä. Hän vertaa Helmistä juhlavasti Hannu Jortikkaan.
– Helmisen SaiPa on pelikirjajoukkue parhaimmillaan. Pelikirjan ideahan on se, että kaikki tietävät, että mitä tehdään. Kaikkien pelikirjojen isä oli Hannu Jortikka. Tässä on se sama kuin niissä hänen mestaruuksissaan: kaikki tiesivät tarkalleen. Se ei ole sattumaa, että tästä tulee Jortikka mieleen, Kivi paaluttaa.
SaiPan otteita seuratessa mielikuvaksi saattaa muodostua jonkinlainen luomun ja yksilönvapauden merkittävä rooli. Tästä ei Kiven mielestä ole kuitenkaan yksiselitteisesti kysymys. Luomulätkä on sovittujen asioiden ja selkäytimestä toteutettavien asioiden tuottama illuusio.
– Joukkue pelaa aina samalla tavalla. SaiPan peli perustuu siihen jatkuvaan liikkeeseen. Sillä tavalla kaukalossa pystyy paikkaamaan mahdollisen virheen. Raipe tietää jääkiekkolegendana, että se on pelaajan pelattava sitä peliä. Se ei voi olla niin, että siellä täytyy mietiskellä. Siksi se pelikirja on viilattu niin tunnistettavaksi.
Lisäksi SaiPa on ottanut Helmisen alaisuudessa tavaksi muokata omaa pelaamistaan vastustajien mukaan. Tämä säästää verkkaisempia joukkueita vastaan energioita.
– Jos ei ole ihan liikkuvin kärkijengi vastassa, niin SaiPa käyttää fiksusti myös esimerkiksi ränniavausta. Se on fiksumpaa, kun hyökkääjälle jää aikaa ottaa kiekko haltuun.

