Lasten ja nuorten sotilaallis-isänmaallinen kasvatus läpäisee koko yhteiskunnan, mutta se kohtaa myös vastarintaa.
Sotilaallis-isänmaallinen kasvatusohjelma otettiin Venäjällä käyttöön jo vuonna 2001, mutta sitä on tiukennettu huomattavasti Venäjän hyökättyä Ukrainaan.
– Päätavoite on osallistaa kaikki 18 miljoonaa alaikäistä lasta ja nuorta Venäjällä tämän kasvatuksen piiriin, sanoo tutkija Jonna Alava Viiden jälkeen -ohjelmassa.
– Se on tavallaan kaksiosainen systeemi, eli tarkoitus on juurruttaa lapsiin ja nuoriin isänmaallisia arvoja. Puhutaan paljon traditionaalisista arvoista ja Venäjän historiallisesta merkityksestä ja kaikesta muusta sisällöllisestä. Sen lisäksi annetaan ihan sotilaallista koulutusta.
Alava työskentelee Maanpuolustuskorkeakoulun Venäjä-ryhmässä ja käsitteli sotilaallis-isänmaallista kasvatusta väitöskirjatutkimuksessaan.
Kasvatusohjelma pohjautuu Neuvostoliiton perinteisiin, jotka katosivat kouluista liiton hajottua. Ajatus säilyi kuitenkin asevoimien konservatiivisissa piireissä ja presidentti Vladimir Putinin mielessä.
– Se saatiin Putinille myytyä nopeasti, että tämä on hyvä tapa kasvattaa lapsia ja saada kansallista yhtenäisyyttä luotua, Alava kertoo.
Tytöt opetetaan synnyttämään lapsia ja lähettämään heidät armeijaan
Ohjelman kautta nuoria opetetaan jatkuvan sodan ajatukseen, korostetaan itsensä uhraamista ja lojaalisuutta keskushallinnolle. Sukupuoliroolit ovat vahvasti esillä.
– Pojista pitäisi saada sotilaita ja naiset sitten mielellään synnyttävät mahdollisimman monta lasta ja tukevat miehiä, ja lähettävät lapsensa armeijaan. Tätä kautta se toimii, Alava kuvailee.
Koulussa sotilaallis-isänmaallista kasvatusta voi olla jopa kuusi tuntia viikossa. Ammattikouluissa valmistetaan drooneja ja univormuja.
Erityisen tärkeässä osassa venäläisyyttä korostava koulutus on Ukrainalta laittomasti miehitetyillä alueilla, kuten Krimillä ja Donbasissa.
Hiljainen vastarinta
Mutta ei opetusta täysin sellaisenaan niellä. Vastarintaakin on, selvisi Alavalle väitöskirjatutkimuksen aikana.
– Vastarinta mahdollistuu monella eri tasolla: Koulujen johto, yksittäiset opettajat ja sitten lopulta myös oppilaat ja vanhemmat siellä kotona voivat osallistua.
– Venäläiset itse puhuvat tämmöisestä hiljaisesta sabotaasista tai vastarinnasta. Koulujen johto voi yrittää minimoida toksisuutta, mikä valuu alaspäin opettajille myös.
Järjestelmä on kuitenkin luotu niin, että se suosii niitä, jotka patrioottisen kasvatuksen kiltisti omaksuvat. Isänmaallisuutta osoittamalla voi saada stipendejä, asuntoja ja työpaikkoja.
Lue myös: Putinia piinaa Venäjällä paisuva ongelma – "Elintärkeää turvallisuudelle"
– Se on tosi kaksipiippuinen juttu. Toisaalta näemme, että siellä on todella paljon epätyytyväisyyttä pinnan alla. Mutta kun Venäjä kääntyy totalitaristisempaan suuntaan, normaali elämä alkaa vaatia patriotismin näyttämistä, kun kilpailu kovenee yliopistoissa ja muissa [yhteiskunnan osa-alueilla].
– Sotilaiden lapset pääsevät ilmaiseksi yliopistoon ja nuoret, jotka ovat kuuluneet järjestöihin, saavat stipendejä ja helpotuksia kokeissa. Siinä voi vähän muutkin miettiä, pitäisikö itse tehdä jotain, että säilyisi se oikeus tai mahdollisuus päästä elämässä eteenpäin, Alava sanoo.
Tähän mennessä patrioottinen kasvatusohjelma ei ole läpäissyt nuoria toivotulla tavalla, Alava toteaa.
– Nyt vielä näyttää siltä, että ideologisella tasolla tämä kasvatus on aika epäonnistunut. Todelliset patriootitkin pitää näitä tunteja todella tylsinä. Metodologia on aivan neuvostoliittolaista oppikirjoista otettua.
– Mutta tulevaisuudessa internetin rajoittaminen ja julkinen diskurssi tai puhe on niin kapea, että pikkuhiljaa tällaiset teot alkavat myös vaikuttaa siihen yksilön maailmankuvaan. Riittääkö sellainen hiljainen vastarinta säilyttämään sen ihmisen oman vastarinnan ja maailmannäkemyksen? Ei varmaan, jos tämä jatkuu 10–15 vuotta.