Kuusi huonoa neuvoa, joita vanhemmat antavat lapsilleen

Stanfordin yliopistossa työskentelevä Emma Seppälä on erikoistunut onnellisuuden tutkimiseen. Hän jakoi Psychology Today -lehdelle listan tavoista, joilla lasta kannattaisi kannustaa ja kasvattaa – moni hyvää tarkoittava neuvo kun voi johtaa haitallisiin ajatusmalleihin. Nappaa tästä uudenlaiset vinkit lapsen neuvomiseen!

1. Huono neuvo: Keskity tulevaan, pidä ponnistelujesi tuottama palkinto mielessäsi!

Parempi neuvo: Elä ja tee työtä tässä hetkessä!

Lapsi altistuu ahdistukselle ja peloille, jos hänen mielensä harhailee jatkuvasti tulevaisuudenkuviin – siis hyviin arvosanoihin, joita hänen on saatava, lukiohakemuksiin, joissa on onnistuttava, sekä siihen, mikä kenestäkin tulee isona. Liian tiukka keskittyminen tulevaisuudenkuvien jahtaamiseen voi jopa haitata nykyisiä suorituksia.

Nuoren on hyvä tietää, mitä hän yrittää toiminnallaan saavuttaa, mutta nykyhetkessä pysyvät ihmiset suoriutuvat paremmin ja ovat onnellisempia kuin jatkuvasti tulevaa pohtivat. Positiiviset tunteet, kuten onnellisuus, auttavat vastustamaan stressiä ja toipumaan vastoinkäymisistä nopeammin.

2. Huono neuvo: Stressaantuminen kuuluu elämään, jaksa jatkaa vielä vähän!

Parempi neuvo: Opi rentoutumaan.

Suorituspaineet ulottuvat yhä nuorempiin. Aikuiset opettavat omalla toiminnallaan, että stressin kanssa eläminen on normaalia: emme nuku, ryystämme kahvia, valitamme kiireestä ja täyteen tuupatuista aikatauluista.

Stressin normalisoimisen sijaan vanhemman kannattaisi opettaa lapselle, miten stressaavien tilanteiden sattuessa rentoudutaan ja rauhoitutaan.

3. Huono neuvo: Pysy kiireisenä, käytä vapaa-aika hyödyksi!

Parempi neuvo: Opi nauttimaan siitä, ettet tee mitään!

Niin sanottu vapaa-aikakin on yleensä yliaikataulutettua: perheet ryntäävät joogasta, jalkapallotreeneistä ja piirustuskurssilta toiselle, koska viettävät näin ”rentoa vapaa-aikaa”.

Hauskanpito ja uudet kokemukset ovat tärkeitä, mutta ihminen saa parhaat ideansa silloin, kun hän ei keskity mihinkään. Siksi hyvät ideat tulevat aina suihkussa tai vessakäynnin aikana! Lapselle tulisi aikatauluttaa tyhjää aikaa, jonka hän saa käyttää, miten haluaa. Lapsi voi käyttää ajan lukemiseen, leikkimiseen tai vain nurmella makailuun. Samalla hän oppii rentoutumaan.

Kyse ei ole siitä, ettei lasta saisi haastaa tai viedä harrastuksiin; kyse on siitä, ettei lasta saa yliaikatauluttaa niin, ettei hän harrastusten puristuksessa opi leikkimään, viettämään aikaa tai vaikkapa haaveilemaan itsekseen.

4. Huono neuvo: Käytä vahvuuksiasi!

Parempi neuvo: Tee virheitä ja opi epäonnistumaan.

Aikuinen tunnistaa helposti, missä lapsi on ”hyvä” ja millaiset asiat sujuvat häneltä kuin luonnostaan. Aikuinen voi sanoa, että lapsi on ”matikkanero” tai ”sosiaalinen”. Stanfordin yliopiston tutkija Carol Dweckin mukaan tällainen ajatusmalli kuitenkin laatikoi lapsen tiettyyn persoonaan, josta hän ei mielellään poistu. Lapsi ei esimerkiksi kokeile uusia asioita, koska tietää, ettei ole niissä "hyvä". Lapsi oppii uskomaan, että haasteen tai ongelman kohtaaminen tarkoittaa sitä, ettei hän ole tarpeeksi hyvä.

Aivot kuitenkin oppivat uusia asioita nopeasti, ja on hyvä opetella oppimaan virheistään nuorena. Lapselle voikin teroittaa, että hän voi oppia ja opetella mitä vain, kunhan uskaltaa kokeilla.

5. Huono neuvo: Tiedä heikkoutesi!

Parempi neuvo: Kohtele itseäsi hyvin.

Kun vanhempi kehottaa lasta olemaan ”sosiaalisempi”, lapsi voi kokea kehotuksen kritiikiksi omaa, introverttiä persoonaansa kohtaan. Monen aikuisenkin harjoittama itsekritiikki pitää mielen tehokkaasti kiinni asioissa, jotka ovat pielessä; siksi itsekritiikki voi syödä itsetuntoa. Samalla se tuottaa epäonnistumisen pelkoa.

Lasta kannattaa kehottaa kohtelemaan itseään samalla tavalla kuin hän kohtelisi ystävää, joka epäonnistui. Kyse ei ole siitä, että mokat voisi lakaista maton alle. Tarkoituksena on oppia, ettei itseään tarvitse kritisoida ja haukkua epäonnistumisen vuoksi.

6. Huono neuvo: Maailmassa/elämässä ei aina ole helppoa, pidä huolta itsestäsi.

Parempi neuvo: Osoita myötätuntoa!

Lapsuudesta saakka sosiaaliset suhteet ovat Seppälän mukaan terveyden, onnellisuuden ja jopa pitkäikäisyyden tärkein ennustaja.

Ihmissuhteet ovat hyvinvoinnille elintärkeitä, ja se, että ihminen on pidetty, liittyy myös hänen muuhun menestykseensä elämässä. Ihmisen ei siis kannata keskittyä vain itseensä ja siihen, miten voisi ajaa etuaan ”kovassa maailmassa”. Voisikin olla hyödyllisempää opettaa sujuvaa yhteiseloa enemmän ainaisen kilpailemisen sijaan!

Lähde: Psychologytoday.com

***