Moni on profiloitunut kaveriporukkansa hyväksi kuuntelijaksi, joka jaksaa aina tarjota tukevaa olkapäätä. Kuuntelijan roolista luopuminen voi olla iso kasvamisen paikka.
Siis sä olet niin hyvä kuuntelemaan. Kaunis kehu vai sittenkin hälytyskelloja soittava toteamus?
Toisinaan eteen osuu ihminen, jolle yksinkertaisesti on helppo kertoa kaikki. Häntä tituleerataan hyväksi kuuntelijaksi, mutta tekeekö pitkän päälle hyvää, jos aina vain kuuntelee muita?
– Nyt kysyt oikealta ihmiseltä, terapeuttinen valmentaja ja tietokirjailija Anna Taipale naurahtaa.
Lue myös: "Kun kollega loukkaantui, hän verhoili sen vitsailuksi" – millaista ihmistä pidetään hankalana työelämässä?
Taipale on opiskellut valmentamista ja tunnetaitoja sekä opiskellut esimerkiksi neuropsykiatri Dan Siegelin kursseilla. Hän on kirjoittanut ihmissuhteiden kiemuroista teoksen Lähelle (Otava, 2025). Teos opastaa kohti rakkaudellisia ja toimivia ihmissuhteita.
"Se on pitkä matka ja oman rajaamisen paikka"
Terapeuttiselle valmentajalle kuunteleminen on tärkeä ja läheinen taito. Se, mikä toimii töissä, ei kuitenkaan välttämättä toimi yksityiselämässä.
– Minunkin on täytynyt oppia rajaamaan, pyytämään itselle. Tunnistamaan, keiden kanssa tasavertainen suhde on mahdollinen niin, ettei minulta vain haluta jotakin, vaan toinen myös antaa. Se on pitkä matka ja oman rajaamisen paikka. Opettelun paikka, jolla puretaan se uskomus, että voisin tulla rakastetuksi vain, jos kannattelen muita.
Lue myös: Miten poistua Whatsapp-ryhmästä, jossa ei halua olla? Tietokirjailija täräyttää ohjeen: "Ei se tee sinusta kusipäätä"
Moni on Taipaleen mukaan kasvanut kuuntelijaksi jo lapsena.
– Kenties on joutunut "vanhemmoimaan" omia hoivaajiaan, tai kukaan ei ole ollut lapsena riittävästi läsnä tunteita varten.
Ehkä ymmärtävä olkapää muodostui kaveriporukassakin omaksi rooliksi.
– Niin kauan kuin "hyvä kuuntelija" on rooli, jota toteutan siksi, että uskon arvoni olevan siitä kiinni enkä voi tulla rakastetuksi sellaisena kuin olen, vaan minun täytyy kannatella muita, niin kauan se ei ole hyväksi. Silloin kuuntelija on ansaitsemassa arvoaan eikä osaa asettaa rajoja.
Kun yksi menee esimerkiksi psykoterapiaan, yleensä koko perheen elämä muuttuu. Kun vanhaa lapsuusrooliaan ei enää suostu kantamaan, edessä voi olla yhteentörmäyksiä.
Rajoja voi joutua vetämään useamman kerran: "Täytyy oppia toimimaan toisella tavalla"
Kun on profiloitunut kuuntelijaksi, saattaa rajoja asettaessaan joutua tiukan paikan eteen. Ihmiset vain avautuvat ja avautuvat, koska ovat tottuneet siihen.
Lue myös: Nämä merkit paljastavat, että ystäväsi on "tunnevampyyri"
Rajoja voi joutua vetämään useamman kerran: priorisoimaan itseään, jakamaan aktiivisemmin myös omia asioitaan ja kertomaan, milloin omat rajat alkavat ylittyä: hei, nyt en enää jaksa.
– Täytyy oppia toimimaan toisella tavalla. Rajojen asettaminen ei myöskään tarkoita, etteikö voisi itse nauttia tosi paljon kuuntelusta. Jotkut ovat tosi hyviä kuuntelemaan. Se on tosi kaunis ja ihana ominaisuus, kyse ei ole siitä, että siinä itsessään olisi jotakin väärää. Mutta jos ihminen yhdistää kuuntelun siihen, että vain tässä on minun arvoni, silloin hän ei pysty suojaamaan omaa hyvinvointiaan.
Oman elämänsä kuuntelijalta voi tietoisesti kysyä ”mitä sinulle kuuluu”.
– Sanoa, että nyt ei puhuta minusta vaan sinusta, nyt kerrot, mitä sinulle kuuluu, kuinka voit. Miksi aina vain kuuntelet toisia? Sitäkin voi kysyä.
Lue myös: Tunnistatko itsesi? Toksinen häpeä myrkyttää ihmistä sisältä: "Eräänlainen kuolemantyhjiö"
Katso myös: Tietokirjailija kertoo kuusi asiaa ystävyydestä – tunnistatko nämä?
8:05Ystävyydestä tietokirjan kirjoittanut Mirja Hämäläinen: "Valitsemme ystäviksi itsemme kaltaisia ihmisiä, vaikka luulemme, että vastakohdat viehättävät".
Osittainen lähde: Anna Taipale: Lähelle, kohti rakkaudellisia ja toimivia ihmissuhteita (Otava, 2025)