Libanon suree yhä viime viikon massiivista räjähdeonnettomuutta Beirutin satamassa, ja maa on yhä pahemmin tuuliajolla. Mutta kuka omisti 2 750 tonnin räjähdeherkän ammoniumnitraattilastin?
Näkyvimmin lastiin on yhdistetty Kyproksella asuva venäläinen liikemies Igor Gretshushkin, jota viranomaiset Reutersin mukaan viime viikolla kuulustelivat.
Uutistoimisto Reutersin selvityksen mukaan ammoniumnitraatin omistaja on kuitenkin kaikkea muuta kuin selvää.
Lastiin ja sitä kuljettaneeseen Rhosus-laivaan liittyy myös muita omituisia tai ainakin toistaiseksi hämäräksi jääviä asioita, lastin omistajuudesta sen vakuuttamiseen, ja esimerkiksi siihen, miten alus oli todettu kunnoltaan puutteelliseksi Sevillassa heinäkuussa 2013.
Alus kulki Moldovan lipun alla, ja sen omistava yhtiö on Reutersin näkemien dokumenttien mukaan panamalainen Briarwood Corp. Uutistoimisto ei ole saanut tätä kirjoittaessa vahvistusta omistajuudesta yhtiöltä.
Laivan oli vuokrannut käyttöönsä Marshallinsaarilla rekisteröity Teto shipping -osakeyhtiö, joka Reutersin mukaan olisi lakkautettu 2014.
Reutersin haastatteleman laivan kapteenin Boris Prokoshevin mukaan ”Gretshushkin ja Teto ovat sama kokonaisuus”. Teto ei vastannut Reutersin lähettämään sähköpostiin, jonka se sai Prokoshevilta.
Kuka omisti Beirutiin hylätyn läpimädän laivan ja kohtalokkaan ammoniumnitraattilastin? Vyyhtiin on sotkeutunut vaikenevia liikemiehiä, epämääräisiä tarkastajia ja veroparatiisimaiden yhtiöitä
Rustavi Azot LLC -yhtiön valmistama ammoniumnitraatti lastattiin Rhosusiin Georgiassa syyskuussa 2013.
Päämääränä piti olla Mosambik, minne kemikaalin oli tilannut sikäläinen räjähdeyhtiö Fábrica de Explosivos Moçambique -yhtiö. Rahtialus saapui marraskuussa 2013 Beirutiin, jonka satamaan se huonokuntoisena upposi 2018.
Lasti siirrettiin huonokuntoiseen varastoon
Lasti siirrettiin varastorakennukseen numero 12, joka sekin osoittautui ajan mittaan huonokuntoiseksi.
Viranomaiset ohjeistivat viimein kesäkuussa varastolle vartijat. Rakennuksen yhdessä seinässä oli reikä ja yksi ovista oli pois sijoiltaan.
Varastoa saapui remontoimaan joukko syyrialaisia työntekijöitä ilman ohjausta. Miehet suorittivat hitsausta, mistä lähtenyt kipinä sytytti tulipalon, joka levisi rakennuksessa olleisiin ilotulitteisiin. Palosta syntynyt kuumuus lopulta räjäytti 2 750 tonnia ammoniumnitraattia.
Näky satama-alueella oli pysäyttävä räjähdyksen jälkeen.imago images/Xinhua/ All Over Press
Alus oli jo kesällä 2013 pysäytetty 13 päiväksi Sevillassa. Muun muassa aluksen kannella todettiin olevan syöpymiä, sen ovissa oli toimintavikoja, ja apumoottoreissa puutteita.
Reutersin mukaan laiva oli vakuuttamaton, vaikka kansainvälisten sopimusten mukaan kaupalliset alukset on aina vakuutettava. Sotshissa asuva kapteeni Prokoshev sanoi nähneensä laivan vakuutustodistuksen, mutta ei ole varma näkemänsä aitoudesta.
Laiva pääsi jatkamaan matkaa Sevillasta, kun sen tarkastukseen ehkä oli osallistunut georgialainen tarkastusyhtiö Maritime Lloyd. Yhtiö oli ainakin antanut sertifikaatin laivasta.
Yhtiön yksi tarkastaja Teimuraz Kavtaradze sanoo, ettei hän voi vahvistaa, antoiko yhtiö Sevillan satamaviranomaisille tarkastusdokumentteja. Kavtaradze työskenteli Maritime Lloydissa jo 2013, mutta muu henkilökunta ja johto on sen jälkeen vaihtunut.
Reutersin mukaan yhtiö ei kuulu kaikkein laajimmin käytettyihin ja nimekkäimpiin alan toimijoihin.
Kenelle lasti kuului?
Ottaja ei ole huudellut nimeänsä julkisuudessa, ja syy on selvä.
Beirutiin saapuessaan alus oli yhä kaikkea muuta kuin hohtavan hyvässä kunnossa. Oli myös erimielisyyttä satamamaksujen maksajasta.
Rhosuksen kapteenin ja kahden laivan miehistön jäsenen mukaan laivan de facto -omistaja oli Greshutshkin, joka antoi ohjeen pysähtyä ennakolta suunnittelematta Beirutiin, jotta aluksen otettaisiin lisää rahtia.
Reutersin mukaan lastin luotottajat syyttivät aluksen laillista omistajaa, panamalaista yhtiötä, aluksen ja rahdin hylkäämisestä. Luotottajien edustaja, beirutilainen lakitoimisto Baroudi & Associates ei vastannut uutistoimiston kysymykseen laivan laillisesta omistajasta.
Lastin arvo vuoden 2013 hinnoilla oli noin 700 000 Yhdysvaltain dollaria.
Ammoniumnitraattia Georgiassa valmistanutta Rustavi Azot LLC -yhtiötä ei enää ole. Sen aiemmin omistamaa tehdasta pyörittää nyt JSC Rustavi Azot -yhtiö, joka ei halua kommentoida lastin omistajuudesta mitään.
Mosambikilaisyhtiö maksaa vasta vastaanottaessaan
Mosambikilainen FEM-räjähdeyhtiö puolestaan sanoo, ettei se ollut lastin omistaja. Yhtiön edustajan Antonio Cunha Vazin mukaan FEM oli sopinut maksavansa vasta, kun rahti oli perillä.
FEM:n mukaan se oli tilannut lastin kauppayhtiö Savaro Ltd:n kautta. Sillä on rekisteröityä toimintaa Lontoossa ja Ukrainassa, mutta yhtiön nettisivu ei ole toiminnassa.
Reuters kävi kolkuttelemassa yhtiön ilmoittaman osoitteen salvattua ovea Lontoon muodikkaassa Shoreditchissa, tuloksetta. Savaron Lontoon yhtiön liettualainen, Kyproksella asuva johtaja Greta Bieliene ei vastannut Reutersin kysymyksiin.
Savaron Ukrainan-johtajaa Vladimir Verbonolia Reuters ei tavoittanut.
Kauppaa ex-Neuvostoliitosta Afrikkaan
Reutersin tavoittaman, nimettömänä pysyttelevän alan asiantuntijan mukaan Savaro muun muassa on kaupannut entisissä Neuvostoliiton sosialistisissa tasavalloissa valmistettuja lannoitteita Afrikkaan.
Omistaja kiinnostaa paitsi Libanonissa, myös muualla maailmalla.
Merillä kulkenee aluksia, joiden kunto kaipaa kohennusta, laivan lastin tilaaja tai omistaja on piilotettu, ja joiden rahti voi osoittautua hengenvaaralliseksi leväperäisyyden takia tai väärissä käsissä tai väärässä paikassa.
