Esko jäi asunnottomaksi, kun liika alkoholinkäyttö johti luottotietojen menettämiseen. Hän on yöpynyt rappukäytävissä ja metsissä, mutta asunut nyt jo kuuden vuoden ajan katto pään päällä.
– Oli siinä vähän itsessäkin vikaa – alkoholin kanssa kun pelasi pienestä pitäen.
Nykyisin 56-vuotias Esko jäi asunnottomaksi vuonna 1986.
– En saanut omaa asuntoa, koska luotot olivat punaisella. Kokeilin aluksi punkata erilaisissa asuntoloissa, mutta en kestänyt niissä, Esko sanoo.
– Osa paikoista oli "kuivia", osassa toiset tuntuivat olevan alempaa ihmisluokkaa kuin toiset. Jotkut saivat tehdä mitä lystäsivät, toiset joutuivat ulos pienimmästäkin virheestä. Meininki oli välillä väkivaltaista.
Esko alkoi majailla kaverien nurkissa.
– Kyllä minä aina jonkin mestan keksin. Kokeilin myös rappukäytäviä ja metsiä, kun en viitsinyt pyöriä toisten kotona, mutta ne kävivät luonnolle. Onneksi oli sellaisia tuttuja, joiden luokse pääsin yöpymään. Kesäisin pärjäsin päivät hyvin taivasalla.
Tilapäisiä hommia
Vaikka Esko oli asunnoton, hän ei vain harhaillut katuja toimettomana.
– Kehitin aina jotain tekemistä, jolla ajan sai kulumaan. Talvisin pudotin lunta katoilta, kesäisin autoin tietyömailla. Tein myös aika pitkään töitä satamassa ahtaajana.
– Silloin, kun sain rahaa tilapäisistä hommista, maksoin aina kavereilleni asumisesta.
Välillä Eskon oli pakko hakea ruoka-apua vapaaehtoisilta.
