Janne Heimonen karkasi kotoa 12-vuotiaana, lyöttäytyi huumepiireihin jo nuorena ja päätyi vankilakierteeseen. Vankilajaksojen välissä hän eli piiloasunnottoman arkea, eikä uskonut, että tulisi koskaan pääsemään kiinni tavalliseen arkeen.
Janne Heimonen sekoittaa perunamuussia Vepassa eli Vertais- ja vapaaehtoistoiminnankeskuksessa Pasilassa. Heimonen ja toinen vertaisohjaaja Heidi Heino valmistautuvat tarjoamaan lämmintä ruokaa asunnottomille.
– Ruokaa tarjotaan niin kauan kun sitä riittää. Pyrimme 60 annokseen päivässä, Heino kertoo samalla kun latoo chorizopullia lautasille.
Heinolla ja Heimosella on kummallakin takanaan aikakausi asunnottomana. Heino lähti karkuun väkivaltaista puolisoaan, Heimonen karkasi kotoa jo 12-vuotiaana.
– Olin vain 12-vuotias, kun lähdin. Siellä ei ollut turvallista olla. Asuimme kavereiden kanssa autiotaloissa ja hylätyissä kiinteistöissä.
Poliisi ja sosiaaliviranomainen tulivat Heimoselle tutuiksi jo nuorena. Nuorten psykiatrisella osastolla hoitajat yrittivät selvittää, miksi Heimonen ei viihdy kotona.
– En kertonut kellekään, mitä meidän kotona tapahtuu. Pidin sen kaiken sisälläni.
Asian ytimessä.doc: Koti kadulla
Rautatieasemalla torkkuu 16 vuotta kodittomana ollut mies, kolme asunnotonta nuorukaista pakenee kylmyyttä kauppakeskukseen. Ulkona, rapuissa ja ensisuojissa yöpyviä on Suomessa jo 700.
Koti kadulla -dokumentissa entiset ja nykyiset asunnottomat kertovat, millaista on elämä ilman kotia: se repii sielun kahtia.
11:55Dokumentin voi katsoa maksuttomilla MTV Katsomo tunnuksilla.
Kirjat äidillä, yöt ystävien nurkissa
Heimonen aloitti "pikku kolttosten" tekemisen jo teini-iässä. Myöhemmin hän ajautui vankila- ja huumekierteeseen.
– Olen ollut vankilassa 12–13 kertaa, mutta vuoden 2017 jälkeen en ole ollut poliisin kanssa missään tekemisissä.
Heimonen on ollut vankilassa yhteensä 15 vuotta. Silloin kun Heimonen ei ollut valtion majoituksessa, hän eli piiloasunnottomana. Kirjat olivat äidin luona, jossa hän kävi tarkistamassa postinsa.
– En ole koskaan varsinaisesti ollut kadulla. Kirjat on ollut äidillä ja sitten olen ollut joidenkin naisten nurkissa, Heimonen kertoo.
Heimonen laittaa asunnottomille ruokaa lahjoitusruokatavaroista. Kuvauspäivänä kävijöitä oli ennätysmäärä, yli 120, kun tavallisesti samaan päästään vasta talvipakkasilla.
Heimonen muistaa yhdenkin kerran, kun vapautui vankilasta. Vuosi oli 2009 ja vietettiin juuri vappua.
– Vapauduin jätesäkin kanssa, eikä minulla ollut tiedossa asuntoa. Samana iltana törmäsin sitten erääseen naishenkilöön, jonka kanssa vietin sen illan. Päädyin sitten hänen luokseen ikään kuin asumaan.
Suhteesta syntyi lapsi, mutta parin päihdeongelmien takia lapsi huostaanotettiin.
Aivoinfarkti pysäytti
Rankka huumeiden käyttö toi Heimoselle kasan terveysongelmia. Erityisesti sydän on ollut kovilla. Yhdeksän vuotta sitten hänelle tehtiin avosydänleikkaus.
Heimonen kutsuu pohjakosketukseksi saamaansa aivoinfarktia. Sen seurauksena hän joutui kahdeksi viikoksi teho-osastolle.
Heimonen selvisi hengissä, mutta tulevaisuus näytti synkältä. Hän oli pyörätuolissa, eikä tiennyt, minne menisi tai kävelisikö enää koskaan. Yksi sattumanvarainen kohtaaminen kuitenkin muutti tulevaisuuden suunnan.
Heimonen sulatteli tapahtunutta tupakalla Meilahden sairaalan edessä, kun tuttu korvaushoidon työntekijä tuli juttelemaan.
Hän suostutteli Heimosen kokeilemaan korvaushoitoa vielä kerran. Heimonen epäili, sillä oli kuullut korvaushoidossa käytettävästä metadonista kauhutarinoita.
– Mua oli peloteltu metadonilla, ja sanottu, että se on saattohoitolääke, mutta en enää nähnyt oikein muitakaan vaihtoehtoja. Ei ollut kotia, enkä pystynyt kulkemaan kuin pyörätuolilla.
Korvaushoito toimi Heimosella täydellisesti. Niin hyvin, että hän jopa toimi päihdepsykiatrian puolella kokemusasiantuntijana.
"Näen itseäni paljon heissä"
Kuntoutuksen jälkeen Heimonen oli vuosia Kriminaalihuollon tukisäätiön kuntouttavissa työkokeiluissa, kunnes hänelle vinkattiin, että Vepaan haetaan ohjaajaa. Sille tielle hän jäi.
– En lähde täältä kuin kulumalla. Koen, että tämä on se, missä mulla on jotain annettavaa. Näen paljon itseäni noissa kävijöissä. Samoja ongelmia oon käynyt läpi, mitä hekin.
Vepassa voi arkipäivisin levähtää, viettää aikaa, syödä lämpimän aterian, kertoa ongelmistaan ja saada tukea palveluihin hakeutumisessa. Päihtymys ei ole esteenä sisäänpääsylle eikä kotipaikkakunta, kansallisuus tai oleskelustatus.
Asunnottomuus kääntyi viime vuonna nousuun vuosien laskun jälkeen. Asunnottomia arvioitiin vuoden 2024 lopussa olevan lähes 4 000. Hälyttävintä on ulkona, rapuissa ja ensisuojissa yöpyvien määrän huomattava nousu viime vuonna. Koko maassa heitä on jopa 700.
– Kyllä sen näkee täällä, että ihmiset voivat huonommin. Nykyään päihtyneitä on enemmän kuin aiemmin ja muutenkin ihmisten huonovointisuus näkyy selvemmin.
Asunnottomien määrän kasvu näkyy myös Vepassa. Illan aikana kävijöitä on ollut jo 120. Se on saman verran kuin viime vuonna kiireisimpinä aikoina.
– Eikä toppatakkikelit ole vielä edes alkaneet, Heimonen huokaa.
Vepassa Heimonen tapaa entisen asunnottoman Ninan, jolla on myös pähdetaustaa. Heimosen mukaan ihmisten huonovointisuus ja runsas päihteidenkäyttö näkyy aiempaa enemmän hänen työssään.
Jos Heimoselle olisi sanottu vuosia sitten, että hän tulee vielä maksamaan ulosottovelkansa ja saamaan pysyvän katon päänsä päälle, hän ei olisi ikinä uskonut sitä todeksi.
Yksi avain tasaiseen arkeen Heimosella on ollut tasapainoisen parisuhteen löytäminen ja oma koti. Hän painottaa rutiinien tärkeyttä.
– Tulen töihin, menen kotiin ja nautin siitä. Minä, puoliso ja kaksi kissaa. En tarvitse muuta. Tuntuu tosi hyvältä. Mulla ei ole ikinä mennyt näin hyvin.
– Että voiko tässä nyt katua? Kun kaikki se kurakin, mitä on tapahtunut, on johtanut siihen, että oon nyt tässä pisteessä.
Raija Kantomaa työskentelee MTV Uutisissa kotimaan uutistoimittajana. Kantomaa seuraa erityisesti kulttuuria, maahanmuuttoa ja etsii jatkuvasti kiinnostavia aiheita Asian ytimessä.doc -dokumentteihin. Laita uutisvinkit osoitteeseen raija.kantomaa@mtv.fi
