Rautatieasemalla torkkuu 16 vuotta kodittomana ollut mies, kolme asunnotonta nuorukaista pakenee kylmyyttä kauppakeskukseen. Asian ytimessä -dokumentissa seurataan kodittomien elämää Helsingin yössä.
Vesa Timberg kaivaa taskulampun esiin ja alkaa tutkia tuttua ryteikköä. Hän on käynyt paikalla usein työparinsa Tuomas Iso-Ilomäen kanssa.
Jälleen kerran he ovat varmistamassa, että espoolaisessa metsässä asusteleva 77-vuotias mies on kunnossa. Mies on ollut yli 40 vuotta kodittomana ja majaillut vuosien mittaan eri puolilla pääkaupunkiseutua. Nykyään miehen löytää usein hylätystä kellarista.
Suomessa suurin osa asunnottomista on miehen tapaan yksin asuvia. Timberg ja Iso-Ilomäki huutelevat miestä nimeltä, mutta vastausta ei kuulu.
– Joku täällä on ollut, koska makuupussia ja makuualustaa ei ollut viimeksi, toteaa Iso-Ilomäki.
Pois kadulta edes yhdeksi yöksi
Timberg on ammatiltaan psykiatrinen sairaanhoitaja ja työskentelee Vailla vakinaista asunto ry:n Yökiitäjissä. Yökiitäjien tehtävä on etsiä kodittomia ja auttaa heidät pois kadulta edes yhdeksi yöksi.
– Viemme heidät yöllä hätämajoitukseen. Sitten on muiden tehtävä yrittää saada heidät muiden palveluiden piiriin. Aina se ei onnistu. Tämäkin mies saisi paikan, jos haluaisi, Timberg huokaa.
Parivaljakon toinen osapuoli on sairaanhoitaja Iso-Ilomäki, joka arvioi, tarvitsevatko asunnottomat mahdollisesti sairaanhoitoa. Mukana on ensiaputarvikkeita kuten side- ja haavanhoitovälineitä. Autossa on lahjoitusvaatteita ja joskus myös makuupusseja.
Asian ytimessä.doc: Koti kadulla
Rautatieasemalla torkkuu 16 vuotta kodittomana ollut mies, kolme asunnotonta nuorukaista pakenee kylmyyttä kauppakeskukseen. Ulkona, rapuissa ja ensisuojissa yöpyviä on Suomessa jo 700.
Koti kadulla -dokumentissa Janne ja Nina kertovat, millaista on elämä ilman kotia: se repii sielun kahtia.
11:55
Dokumentin voi katsoa maksuttomilla MTV Katsomo tunnuksilla.
Yöpaikkoja ei paljasteta
Yökiitäjät huomaavat Rautatieaseman nurkkauksessa torkkuvan miehen. Asunnoton suostuu tulemaan ulos juttelemaan, ja kaksikko saa hänet suostuteltua lähtemään hätämajoitukseen.
Mies kertoo olleensa asunnoton peräti 16 vuotta.
– Nukuin edellisen yön rappukäytävässä. Olen saanut nukkua rapuissa, koska olen aina ystävällinen.
Iso-Ilomäki toteaa, että asunnottomat eivät kerro edes heille, missä tarkalleen majailevat, sillä he pelkäävät jonkun muun valtaavan heidän paikkaansa.
Asunnottomuus kääntyi viime vuonna nousuun vuosien laskun jälkeen. Asunnottomia arvioitiin vuoden 2024 lopussa olevan lähes 4 000.
Hälyttävintä on ulkona, rapuissa ja ensisuojissa yöpyvien määrän huomattava nousu viime vuonna. Koko maassa heitä on jopa 700.
Asunnottomuus on kasvanut eniten suurissa kaupungeissa Helsingin lisäksi Turussa, Espoossa ja Tampereella. Yökiitäjien mukaan Helsingin kaduilla yöpyy noin 150 ihmistä.
– Asunnottomuus on laskenut Suomessa vuosia, mutta viime vuonna se kääntyi nousuun. Pahalta näyttää, huokaa Iso-Ilomäki.
Piiloasunnottomien määrä kasvaa
Timbergin mukaan kodittomien joukossa on myös paljon "junan tuomia ihmisiä", jotka ovat tulleet pääkaupunkiseudulle työnhakuun.
– Mutta töitä ei ole. Moni tulee tänne pääkaupunkiseudulle etsimään parempaan onnea, mutta ei sitä löydä.
Iso-Ilomäen mukaan asunnottomien joukossa on myös työssäkäyviä.
– He yleensä asustelevat kavereiden nurkissa ja hoitavat työnsä sekä maksavat laskunsa. Luulen, että tämä tulee lisääntymään. Yhteiskunta on mennyt siihen pisteeseen, että ihmisillä ei ole enää vaihtoehtoja.
Iso-Ilomäki toteaa, että nämä ihmiset eivät näy tilastoissa ja heitä on paljon.
– He eivät ole ilmoittautuneet asunnottomaksi, vaan ovat piiloasunnottomia.
Viimeisimmän tilaston mukaan tuttavien nurkissa asuvien määrä on kasvanut vuonna 2024 reilulla parilla sadalla, ja piiloasunnottomia on koko maassa jo arviolta 2 400.
12-vuotiaana kotioloja karkuun
Janne Heimonen on nykyinen vertaisohjaaja ja entinen piiloasunnoton. Hänen kaulaansa on tatuoitu katuvarpunen muistutukseksi niistä vuosista, kun hän oli koditon.
– Karkasin kotoa jo lapsena. Olin vain 12-vuotias, kun lähdin, sillä siellä ei ollut turvallista olla. Asuimme kavereiden kanssa autiotaloissa ja hylätyissä kiinteistöissä.
Poliisi ja sosiaaliviranomainen tulivat tutuiksi jo nuorena.
– Olin vankila- ja huumekierteessä. Olen ollut vankilassa 12–13 kertaa, mutta vuoden 2017 jälkeen en ole ollut poliisin kanssa missään tekemisissä.
Heimonen työskentelee Yökiitäjien tapaan Vailla vakinaista asunto ry:n palveluksessa. Entisenä asunnottomana hän toimii vertaisohjaajana Vepassa eli Vertais- ja vapaaehtoistoiminnankeskuksessa Pasilassa.
Myös Heidi Heino työskentelee vertaisohjaajana. Hän pakeni väkivaltaista miestään ja hänkin on joutunut sen vuoksi nukkumaan kadulla.
– Väkivalta eskaloitui kotona siihen pisteeseen, että hengenlähtö oli oikeasti ihan hilkulla. Silloin päätin, että nyt tämä kaikki loppuu tähän.
Tripla sulkenut käytäviä kodittomilta
Moni Helsingin asunnoton etsii kattoa pään päälle Triplan kauppakeskuksesta Pasilasta tai Helsinki-Vantaan lentoasemalta.
Yökiitäjät käyvät säännöllisesti Triplassa, jossa he ovat nähneet majailemassa parhaimmillaan jopa toistakymmentä asunnotonta.
– Vartijat kertovat meille, jos tänne tulee uusia kasvoja. Näin osaamme ottaa heihin kontaktia.
Yökiitäjät kiertelevät hiljaisessa Triplassa. Yläkerran nurkkauksesta he löytävät Vepassa päivällä syömässä käyneen kolmikon, joista yksi kertoo majailevansa kaverin nurkissa ja toinen asuvansa asuntovaunussa.
Porukan nuorimmalla ei ole mitään paikkaan yöksi.
– Olen halunnut olla irti huumeista, enkä mene yhteenkään asuntolaan, sillä onnistun kadulla paremmin.
Nukkuminen kauppakeskuksen tiloissa ei ole sallittua. Triplan kauppakeskuspäällikkö Hanna Heikkinen kertoo, että asunnottomien hakeutuminen kauppakeskuksen ympärivuorokauden avoinna oleviin tiloihin on näkynyt asiakaspalautteissa ja järjestyksenvalvonnan tehtävämäärissä.
Nuori mies pyytää Yökiitäjiä puhumaan vartijoille, jotta he antaisivat asunnottomien nukkua ostoskeskuksessa edes pakkasilla.
– Vartijat eivät anna nukkua täällä. Päivällä olen saanut jonkin verran nukuttua Oodissa, vaikka siellä ei saisi nukkua.
Mies pyytelee anteeksi puheensa katkonaisuutta.
– Anteeksi. En ole kolmeen viikkoon nukkunut kunnolla. Meinaan nukahtaa tähän.
"Sielu revitään kahtia"
Juha on tullut syömään Vepaan. Hän on ollut vuosia asunnoton päihdekierteensä vuoksi.
– Asuin kadulla. Vedin talvisin kamaa sen verran, että tarkenin ulkona, jos en mahtunut hätämajoitukseen.
Juha hymyilee kokemuksistaan huolimatta, sillä hänellä on nyt asunto.
Nina kertoo Heimoselle, miten muistaa ikuisesti sen hetken, kun hän joutui vuokravelkojen vuoksi luovuttamaan avaimensa.
– Se oli ihan kauhea hetki, kun suljin kotioven. Olin asunut siellä 10 vuotta. Tuntui siltä, että sielu revitään kahtia.
–Tajusin, että olen itse mokannut, eikä minulla ollut paikkaa, mihin mennä, Nina kertoo ääni väristen.
Nina paljastaa joutuneensa yöpymään kauheissa "narkkikämpissä".
– Mieluummin tuttu helvetti kuin tuntematon taivas, Ninan tarinaa kuunnellut Heimonen pohtii kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Hallituksen toimet lisäävät asunnottomuutta
Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen selvityksen mukaan asunnottomuuden kasvu johtuu pienten ja kohtuuhintaisten asuntojen puutteesta, heikennyksissä Kelan tukiin sekä korkeista asumis- ja muista elinkustannuksista.
Maksuhäiriöiden ja vuokravelkojen lisääntyminen vaikeuttaa entisestään asunnon saamista. Monessa kunnassa Kelan rajoihin meneviä asuntoja ei ole tarjolla joko riittävästi tai ollenkaan.
Yössä vuosikausia partioinut kaksikko toteaa kuin yhdestä suusta, että he eivät usko, että asunnottomuus katoaa Suomesta koskaan.
– Asunnottomuuden kokenut ei tule unohtamaan sitä ikipäivänä, Iso-Ilomäki huokaa.
Timberg pohtii, että kodittomuus voi synnyttää katkeruutta yhteiskuntaa kohtaan.
– Ihmisistä tulee katkeria, jos he kokevat ettei yhteiskunta auttanut tai jopa aiheutti kodittomuuden.
Janne Heimonen on yksi heistä, joka sanoo yhä olevansa B-luokan kansalainen asunnottomuuden vuoksi.
– Jos joku olisi kymmenen vuotta sitten, sanonut miten asiat ovat nyt – en olisi uskonut!