Koti kadulla -dokumentissa Nina kertoo elämästään asunnottomana ja miltä tuntuu, kun vihdoin on oma koti.
Nyt Ninalla on oma koti, mutta aina näin ei ole ollut. Hän muistaa ikuisesti hetken, kun hän joutui vuokravelkojen vuoksi luovuttamaan avaimensa.
– Se oli ihan kauhea hetki, kun suljin kotioven. Olin asunut siellä 10 vuotta. Tuntui siltä, että sielu revitään kahtia. Siis se oli ihan järkyttävä hetki.
Asian ytimessä.doc: Koti kadulla
Rautatieasemalla torkkuu 16 vuotta kodittomana ollut mies, kolme asunnotonta nuorukaista pakenee kylmyyttä kauppakeskukseen.
Koti kadulla -dokumentissa entiset ja nykyiset asunnottomat kertovat, millaista on elämä ilman kotia: se repii sielun kahtia.
11:55
Dokumentin voi katsoa maksuttomilla MTV Katsomo -tunnuksilla.
Kun Nina alkoi käyttää huumeita, niihin upposivat vuokraan tarkoitetut rahat. Sitten asunto lähti alta.
– Tajusin, että olen itse mokannut, eikä minulla ollut paikkaa, mihin mennä.
– Olin ryssinyt asiani ja tuonut mun perheelle valtavasti surua. Olen ollut niin monta kertaa sairaalassa huumeiden takia, kun olen meinannut kuolla niihin.
Nina kertoo, ettei ensin tiennyt, mistä asunnoton voisi saada apua. Hän ei halunnut mennä hätämajoitukseen, vaan etsi suojaa muiden huumeiden käyttäjien nurkista.
Dokumentissa Nina kertoo, kuinka näki ja koki myös itse väkivaltaa.
– Pelkään edelleen, jos kuulen, kun mies huutaa. Muhun on käyty tosi pahasti kiinni silloin. En halunnut olla missään 20 asteen pakkasessa, niin mieluummin valitsin jostain helvetin syystä sen, että mua hakataan.
Nina yritti katkaista huumeiden käyttönsä hakeutumalla katkaisuhoitoon. Hän myös kertoo hankkineensa korvaushoitolääkkeet kadulta.
Kun tilille tuli rahaa, Nina lopetti katkaisuhoidon. Vuokravelkoihin tarkoitetut varat menivät huumeisiin.
– En nähnyt edessäni kuin pelkkää mustaa. Näin ainoastaan ne huumeet ja lähdin katkolta menemään.
– Se oli ainaista pillereiden perässä juoksemista ja tajusin, että en jaksa enää. Haluan normaalin elämän takaisin. Sen, mitä mulla joskus oli.
Nina haki apua ja hakeutui korvaushoitoon salassa, sillä koki, ettei saanut tukea mieheltä, kenen luona hän asui. Asiat alkoivat mennä parempaan suuntaan, ja myös oma koti löytyi.
– Sitä tunnetta ei voi kuvailla. Se on kuin lottovoitto.
– En aluksi voinut uskoa, että mulla on koti. Tajusin sen vasta, kun vein sinne ne vähät tavarat, mitä mulla oli. Se oma rauha ja vapaus. Mä päätän, kuka sinne tulee ja kuka ei tule.
Nykyinen koti on rauhallisella alueella, jossa asuu paljon perheitä. Vuokrat menevät suoraan vuokranantajalle, sillä Nina ei halua ottaa riskejä velkojen kertymisestä. Hän myös yrittää pysytellä kaukana niistä alueista, missä vietti aikaa käyttäessään huumeita.
– Kyllä koira koiran tuntee, enkä mäkään täydellinen ihminen ole. Ehkä olen ylivarovainen sen kanssa, koska en halua elämääni enää sellaisia ihmisiä, jotka käyttää.