Kipu mullisti Ritvan, 39, elämän 7 vuotta sitten – perheenäiti löysi tapansa selvitä: "Jos kipua ei voi poistaa, pitää mieltä yrittää huijata” | MTV Uutiset
Kipu mullisti Ritvan, 39, elämän 7 vuotta sitten – perheenäiti löysi tapansa selvitä: "Jos kipua ei voi poistaa, pitää mieltä yrittää huijata”
Ritva Johansson
Julkaistu 25.01.2020 08:05
Valpuri Haapala
valpuri.haapala@mtv.fi
Muuramelainen Ritva Johansson, 39, on yksi noin miljoonasta kroonisista kivuista kärsivästä suomalaisesta. Kipututkija kertoo, että nykymenolla kipupotilaiden määrä tulee lisääntymään entisestään.
Seitsemän vuotta sitten vasta reilu kolmikymppinen Ritva Johansson joutui leikkaukseen äkillisen välilevyn pullistuman vuoksi. Operaation jälkeen Johansson oli kivuissaan. Tuolloin, vuonna 2013, hän vielä ajatteli, että parin viikon kuluessa kivut poistuisivat.
Niin ei kuitenkaan käynyt. Edelleen Johansson kärsii jatkuvista kivuista. Leikkaus aiheutti keskivaikean hermovaurion naisen oikeaan jalkaan. Sieltä kivut lähtivät leviämään ja kroonistumaan.
– Kivut alkavat pahimmillaan päästä ja loppuvat varpaisiin. Olen kokonaisvaltaisesti kipeä, Johansson luonnehtii.
Jos hänen pitää nimetä yksi kehon osa, joka ei ole kipeä, se on hiukset.
Johansson ei ole ainut suomalainen, joka kärsii kroonisista eli yli puoli vuotta jatkuneista kivuista. Ongelma koskee arviolta noin joka viidettä eli yli miljoonaa suomalaista. Yli 70-vuotiaista kroonisista kivuista kärsii joka kolmas.
Eikä tässä vielä kaikki.
Kipututkija Eija Kalso Helsingin yliopistosta varoittaa kroonisten kipujen yleistymisestä väestön vanhenemisen mutta myös nykynuorten elintapojen vuoksi. Univaje, liikkumattomuus ja epäterveellinen ruokavalio johtavat kroonisiin kipuihin yhä nuoremmalla iällä. Siitä tulee suuri lasti yhteiskunnalle ja ennen kaikkea potilaille itselleen.
Ritvan krooniset kivut saivat alkunsa selkäleikkauksesta, mutta myös elämäntavat voivat johtaa sairastumiseen. Kuva: Ritva Johansson.
Krooninen kipu johtuu tavallisesti joko hermo- tai kudosvauriosta.
Elämäntapoihin liittyvät seikat, kuten ylipaino, tupakointi ja liikkumattomuus, johtavat muun muassa aineenvaihdunnallisiin sairauksiin, kuten diabetekseen, johon liittyy hermovaurioita ja hermovauriokipuja. Ylipaino ja elimistön liika rasvapitoisuus saavat aikaan tulehdustilan, mikä ylläpitää kipuja. Samat sairastuttavat elämäntavat pahentavat myös tuki- ja liikuntaelimistön sairauksia, kuten nivelrikkoa.
Hermovaurion taustalla voi olla myös infektiosairaus, kuten vyöruusu. Kun virus asettuu kehoon ja aktivoituu, iholle nousee kivuliasta ihottumaa. Myöhemmin kohtaan voi kehittyä kova krooninen hermokipu, ellei taustalla olevaa infektiota hoideta nopeasti. Tämä ongelma koskettaa erityisesti ikäihmisiä.
Hermovaurio voi johtua myös leikkauksesta, mutta Kalso huomauttaa, että itse operaation taustalla on monesti kipua tai vakava sairaus.
– On ilman muuta selvää, että kun tehdään leikkauksia, siinä hermoja vaurioituu, se on oikeastaan väistämätöntä. Mielenkiintoinen kysymys onkin, miksi samanlainen hermovaurio aiheuttaa toisilla pitkäaikaisen kivun ja toisilla ei, Kalso kysyy.
Aivot ovat keskeisessä asemassa kivun tuntemisessa
Kipukroonikko Johansson on mustan huumorin ystävä. Se on yksi keino, joka auttaa jaksamaan kipujen kyllästämää elämää.
– Mulla on päässä vikaa, eihän mulla muussa ole. Mun aivothan koodaa tämän kivun. Välttämättä mulla ei ole selässä mitään, mikä aiheuttaisi sitä kipua, mutta kun se on kipumuistissa aivoissa, se koodaa sen sinne, Johansson selittää.
Aivoilla tosiaan on suuri merkitys kivun tuntemisessa. Kipututkija Kalso on tutkimuksissaan huomannut, että esimerkiksi aiemmat kiputilat, univaikeudet, masennus ja ahdistus lisäävät riskiä hermovauriokivun syntymiselle. Yhteys kulkee myös toiseen suuntaan: hermokivut aiheuttavat univaikeuksia, masennusta ja ahdistusta. Kalso kertoo, että esimerkiksi unettomuuden epäillään olevan yhteydessä kipuihin, sillä vähäisen unen aikana ”aivojen pesukone” ei ehdi puhdistaa tulehdussoluja.
Kuten monelle kipupotilaalle, Johanssonillekaan kipu ei ollut tuntematon vieras ennen leikkausta syntynyttä hermovauriota. Hän on kärsinyt migreenistä lapsesta asti. Uniongelmat ja lievä masentuneisuus tulivat tutuksi kroonisten kipujen myötä. Pahimmillaan Johansson nukkui muutaman tunnin yössä, nyt määrä on kohonnut 5–6 tuntiin.
– En muista, milloin olen viimeksi nukkunut kahdeksan tuntia.
Univaje rasittaa aivoja ja laskee mielialaa, mikä heikentää ihmisen kognitiivisia kykyjä eli havainto-, ajattelu- ja toiminnallisten taitojen kokonaisuutta. Moni kipupotilas syrjäytyy työelämästä paitsi fyysisen kuormittavuuden myös kognitiivisten kykyjen heikentymisen vuoksi. Kun ihminen ei pysty tekemään johtopäätöksiä, oppimaan uutta ja olemaan nopea, hänen kykynsä selviytyä nykyisessä työelämässä ovat rajalliset.
Kivut tekivät arjesta selviytymistä
Jatkuvat kivut ja niiden aiheuttama väsymys ovat kääntäneet Johanssonin elämän päälaelleen. Hän joutui jättämään vastaanottovirkailijan työnsä ja luopumaan rakkaista harrastuksistaan, kuten pitkistä juoksulenkeistä ja käsitöistä. Matkustaa ei juuri voinut, sillä kivut yltyivät kehon ollessa pitkän aikaa samassa asennossa.
Kipujen alettua arki koostui käytännössä siitä, että yritti selviytyä suihkussa ja kaupassa käymisestä. Kaupassa käyminen vei voimia niin, että ponnistelun jälkeen Johansson nukkui monta tuntia. Kolmen lapsen äidin piti opetella nöyrtymään ja pyytämään apua.
Pahimmaksi arkiseksi kipuja aiheuttavaksi asiaksi Johansson nimeää imuroinnin. Ongelma on yksi murheenkryyni lisää siisteydestä pitävälle naiselle. Onneksi siivousapua saa kunnalta.
– Moni sanoo, että mitäs siinä, sen kun heiluttaa imuria. Mä joudun tekemään yhden huoneen kerrallaan. Jos imuroin koko asunnon, olen pari päivää kipeä sen jälkeen.
Myös Johanssonin sosiaalinen elämä muuttui radikaalisti sairastumisen myötä. Kipu on hyvin henkilökohtainen kokemus, joka ei näy ulkopuolisille. Monien Johanssonin ystävien ja työtovereiden tuntui olevan vaikea ymmärtää, kuinka kipeä pystypäin kulkeva ja positiivisuuteen pyrkivä nainen oli, ja miksi hän ei kyennyt enää ”normaaliin elämään”. Lähipiiriin jäivät ihmiset, joilla oli omakohtaista kokemusta kivuista, sekä lähimmät sukulaiset.
”Jos kipua ei voi poistaa, pitää mieltä yrittää huijata”
Lähipiiri on tukenut Johanssonia arjen haasteissa, eikä hän ole pudonnut myöskään terveydenhuoltojärjestelmän ulkopuolelle. Toisin kuin osa mediassa puhuneista kipukroonikoista, hän on saanut ongelmaansa apua eivätkä lääkärit ole vähätelleet hänen kipujaan.
Leikkaushoito, lääkehoito, terapia, allasterapia, akupunktiohoito, omatoiminen harjoittelu, kunto-ohjelmat, Kelan järjestämä kuntoutus ja takajuostestimulaattori. Johansson on kokeillut liudan erilaisia hoitokonsteja, mutta kipu on siitä ikävä vieras, ettei se tahdo lähteä millään kokonaan. Vain lieventyä.
Johanssonilla on kuitenkin yksi ässä hihassaan. Hän on perusluonteeltaan positiivinen ja sinnikäs ihminen. Hän on päässyt yli vihan ja katkeruuden, eikä ole jäänyt vellomaan negatiivisiin tunteisiin. Vaikka kovat kivut ovat suistaneet Johanssonin työelämästä, kääntäneet arjen päälaelleen ja vaikuttaneet ystäväpiiriin, hän näkee silti koettelemuksissaan kultareunuksen. Ne ovat pistäneet nuoren aikuisen miettimään, mitä hän elämässään vielä haluaisi tehdä ja mitä tavoitella.
Ritva on löytänyt järven rannalta rautaisen silmukan, johon hän sitoo murheensa. Kuva: Ritva Johansson.Ritva Johansson
– En näe, että joutuisin luopumaan jostakin. Olen voinut ottaa tilalle jotain muuta.
Johansson on ryhtynyt valokuvaamaan ja metsästämään. Muuramen luonnossa mieli lepää ja kipu unohtuu. Järven rannalta löytyy paikka, jossa kiveen on isketty vanha rautainen silmukka. Siihen Johansson sitoo monesti murheensa ja huolensa.
– Jos kipua ei voi poistaa, pitää mieltä yrittää huijata, hän sanoo.
Yhden asettamistaan uusista tavoitteista Johansson on jo saavuttanut. Aiemmin kymmenen kilometrin lenkkejä juossut nainen kykenee vuosien harjoittelun ansiosta juoksemaan nykyään hyvänä päivänä 2–3 kilometriä. Toinen tavoite, työelämään palaaminen, antaa vielä odottaa itseään. Kolmas tavoite on tehdä laskuvarjohyppy. Sitä ennen – ehkä jo ensi syksynä – täyttyy luultavasti neljäs tavoite, hirven kaataminen.
Aivot voivat käynnistää paranemisprosessin ajatuksen voimalla
Ritva haaveilee hirven kaatamisesta. Kuva: Ritva Johansson.Ritva Johansson
Tutkimuksissa on löydetty paitsi kivuille altistavia myös niiltä suojaavia tekijöitä. Esimerkiksi niin sanottu resilienssi, aivojen kyky kimmoisuuteen muutosten edessä, auttaa potilasta hyväksymään tietyn määrän kipua, jolloin hän ei anna sen tuhota elämäänsä, Kalso kertoo.
Aivoilla on myös oma tapansa käynnistää paranemisprosessi, jos ihminen uskoo paranemiseensa. Tällöin aktivoituvat kivun ”jarruradastot”, joissa kipua lievittävät palkitsemisjärjestelmän välittäjäaineet – endokannabinoidipeptidit, opioidipeptidit ja dopamiini – vaikuttavat. Se, miten helposti ihminen pystyy itse aktivoimaan tämän järjestelmän, vaihtelee suuresti. Toisaalta esimerkiksi vahva muistijälki kivusta, ahdistuneisuus ja pelko voivat vahvistaa kipukokemusta.
Myös opioidipohjaiset lääkkeet rapauttavat elimistön omaa opioidijärjestelmää ja tätä kautta kivunhallintajärjestelmää. Kipututkija Kalso varaisi vahvojen opioidien käytön vain erityistilanteisiin, vaikka osa kipukroonikoista katsoo, että niitä pitäisi saada helpommin.
Opioidien pitkäaikaisen käytön haittoja ovat pelätyn hengityslaman lisäksi masennus, unihäiriöt, hormonitoiminnan muutokset, stressijärjestelmän lamaantuminen sekä muiden kuntoutusmenetelmien jääminen sivualalle. Opioidit aiheuttavat riippuvuutta. Pitkään opioideja käyttänyttä kipupotilasta on vaikea vierottaa opioideista.
Suurimpia ongelmia kipupotilaiden hoidossa ovat potilaiden valtava määrä suhteessa asiantuntijoihin sekä alueellinen epätasa-arvoisuus, Kalso sanoo. Hän peräänkuuluttaa perusterveydenhuoltoon lisää työkaluja, joilla puuttua potilaiden kipuun mahdollisimman varhain.
– On epäreilua, että potilaiden katsotaan kuuluvan perusterveydenhuoltoon, jos siellä ei ole työkaluja, joilla heitä voidaan hoitaa, Kalso sanoo.
Yksi työkalu olisivat kipuun perehtyneet kipupsykologit ja lääkärit sekä heille osoitetut virat perusterveydenhuollossa. Perusterveydenhuollossa työskentelevät ammattilaiset voisivat nopeasti konsultoida seuraavaan portaan tahoa.
Uusia mahdollisuuksia kipukroonikoiden hoitamiseen tuovat digitaaliset alustat ja palvelut, esimerkkinä Kivunhallintatalo-sivusto. Digitaalisuus tulee tulevaisuudessa näkymään kipupotilaiden hoidossa myös esimerkiksi virtuaalitodellisuuden hyödyntämisenä.
Lääkäreillä pitäisi olla myös enemmän aikaa potilailleen, Kalso sanoo. Opioidireseptin nopea sutaisu ei todennäköisesti poista kipupotilaan ongelmia, vaan lykkää niiden ilmestymistä entistä pahempina. Kalso kertoo, että muutaman vuoden takaisen katsauksen perusteella opioidien kulutus on suurinta sellaisilla alueilla, joissa muiden menetelmien saatavuus oli kaikkein heikointa – siis syrjäseuduilla. Etähoidot toimisivat myös syrjäseutujen kipupotilaiden tukena ja apuna.
– Jos ajatellaan, mitä oikeita tärkeitä tasa-arvon asioita ovat, kyllä kai asiallinen kivunlievitys on merkittävä tasa-arvoasia, Kalso muistuttaa.
Vertaistuki ja aidot kohtaamiset estävät syrjäytymistä
Ritva on vaihtanut aiempia harrastuksiaan uusiin, esimerkiksi valokuvaukseen. Kuva: Ritva Johansson.
Ritva Johanssonin kotipaikkakunta Muurame on noin 10 000 asukkaan kunta Jyväskylän kupeessa. Pienestä koostaan huolimatta Muuramessakin toimii Suomen Kipu ry:n alla toimiva kipupotilaiden vertaistukiryhmä, jota Johansson vetää.
Vertaistuessa kukaan ei vähättele toisen kipua tai tuntemusta. Siellä saa olla oma itsensä ja tulla ymmärretyksi. Kipupotilas saattaa tulla tapaamiseen ahdistuneena, mutta muutaman tunnin juttelun jälkeen poistua helpottuneena.
Vertaistukiryhmiä löytyy myös sosiaalisesta mediasta, mutta Johansson korostaa, että monella on tarve puhua kasvotusten. Lisäksi verkossa toteutetussa vertaistuessa piilee kipupotilasta lyttäävän kritiikin vaara.
Kritiikin lisäksi kipupotilas ei kaipaa sääliä tai turhia kysymyksiä siitä, onko hän kipeä – todennäköisesti on. Johansson sanoo, että paljon enemmän kipupotilas saa, jos tuttava kysyy vaikkapa elokuviin tai syömään. Kohtaa kipupotilaan kuin kenet tahansa muun ihmisen, kuunnellen ja hyväksyen.
– Kipukroonikko syrjäytyy väistämättä, jos joutuu jäämään pois työelämästä ja harrastuksista ja seinät kaatuvat päälle, Johansson sanoo.
– Se, että tunnetkin kuuluvasi joukkoon (…), se on ehkä se paras kohtaaminen ja paras anti.
