Suomessa arviolta miljoona ihmistä elää kroonisen kivun kanssa. Kivun taustalla voi olla vamma, mutta sen voimakkuus ja kesto eivät aina selity pelkästään fyysisillä löydöksillä.
Nykyään tutkitaan yhä enemmän, miten henkinen kuormitus ja aivojen toiminta vaikuttavat kivun kroonistumiseen. Koska kipu ei näy ulospäin, siihen suhtaudutaan yhä liian usein vähätellen.
25 vuotta kroonisen kivun kanssa elänyt järvenpääläinen Niko Kettunen tietää, millaista on, kun kipu ottaa ohjat. 2000-luvun alussa entuudestaan heikko selkä sai kovan iskun jääkiekkopelissä. Tällistä syntynyt murtuma on yksi syy nykyisten kipujen taustalla.
Pitkäaikaisen kivun kanssa oireilu alkoi aluksi selän vihlomisella ja arjen hankaluuksilla.
– Semmoinen normaalin suomalaisen miehen selkäkipu. Sitten tämän jääkiekkotällin jälkeen meni kymmenen vuotta, että kun aivasti, lähti jalat alta. Pukeminen oli haastavaa ja liikkuminen oli täysin mahdotonta. Niitä päiviä kun kipu jätti vangiksi kotiin, oli enemmän ja enemmän, Suomen Kipu ry:llä kokemusasiantuntijana toimiva Kettunen kertoo.
Vähättely edelleen yleistä
Vaikka Suomessa on valtava määrä kroonisen kivun kanssa eläviä, on vähättely edelleen arkipäivää. Eritoten yksi lääkärikäynti on jäänyt Kettusen mieleen: lääkäri käski hänen "ottaa itseään niskasta kiinni".
– Oli mennyt kahdeksan päivää, että jalkani eivät toimineet ja minä katsoin vierestä kun tytär itkee, kun en pystynyt pukemaan enkä päässyt vessanpöntölle nousemaan, Kettunen kertoo.
Aluksi häntä ei myöskään otettu tosissaan. Alkuun lääkärin kehotus oli hieroa selkään kipugeeliä. Kipu kun ei näy ihmisestä aina ulospäin.
– Minullakaan ei ole mikään raaja paketissa eikä puutu mitään osaa. Minulla on asennettu selkärankaproteesit tuolta vatsan kautta, se ei näy ulospäin. Jos on siisti habitus, ei ole hygienia- tai päihdeongelmia, niin lääkäreiden on helppo vähätellä ja se on yleistä. Näin se oli minullakin, ensimmäisellä käynnillä sanottiin, että Mobilatia selkään ja eteenpäin.
Pahimpina kipupäivinä sängystä ei pääse ylös.
– Se tuntuu siltä, kuin olisi puukko pystyssä selässä. Se halvaannuttaa kaiken liikkeen, Kettunen kertoo.
Tunteiden ja kivun yhteyttä tutkitaan
Lääketiede ei aina löydä selitystä kivulle ja siksi kivun ja tunteiden välistä yhteyttä tutkitaan yhä enemmän. Kipu voi olla todellista, vaikka sille ei löytyisi selvää fyysistä syytä.
– Vuonna 2017 kansainvälinen kivuntutkimusyhdistys (International Association for the Study of Pain) päätti lanseerata ihan uuden kipukaterogian, nosiplastinen kipu, joka tarkoittaa sitä, että siinä ei ole mitään yksittäisiä selkeitä kipua selittäviä tekijöitä, vaan siinä on iso laaja, moniulotteinen paketti erinäisiä taustatekijöitä, kertoo Huomenta Suomessa vieraillut erikoispsykologi ja kipututkija Tage Orenius.
Lisää kivun ja tunteiden yhteydestä voit lukea täältä:
Yllättävä tekijä voi pahentaa kipua: "Aika iso lisämyrkky"
Kettusen mukaan tietoisuutta kroonisesta kivusta pitää lisätä. Hän on kiitollinen paikalliselle hyvinvointialueelle, joka on ottanut kokemusasiantuntijoita mukaan myös päätöksentekoon. Hänen mukaan lisätietoisuus on hyväksi niin kipukroonikoille kuin uteliaille ihmisillekin.
Muutama kuukausi sitten Kettusella ilmeni lisää terveyshuolia, kun alaselästä ja kaularangasta löytyi kasvaimet vahingossa selkärankaproteesin kuvauksen yhteydessä.
– Näitä nyt seuraillaan ja minulla ei ole tietoa, miten hoidot jatkuvat. Aika näyttää. Mutta kaikki tämä historia, kaikki mitä olen joutunut kokemaan...minulla on helpommat eväät ottaa vastaan, mitä on tulossa, hän miettii.
Kivun kanssa oppii elämään
Kivusta tulee osa elämää, mutta jokainen päivä vointi pitää arvioida uudelleen.
– Jos on vaikka Prisma-reissu edessä, niin joutuu tunnustelemaan sitä omaa kroppaa, että onnistuuko se kävellen vai pyörällä, vai pitääkö mennä autolla, Kettunen kertoo.
– On minulla edelleen päiviä, että kivut pitää ihan kokonaan kotona, hän jatkaa.
Nykytilanne on kuitenkin hieman parempi. Kettunen sanoo, että kipujen kanssa pitää rakentaa uusi identiteetti.
– Olen oppinut itse olemaan kuskin paikalla, kipu ei määrittele minua ihmisenä. Pystyn ottamaan itselleni aikaa niille kipupäiville ja pystyn tunnistamaan ne pahimmat päivät. Pystyn varautumaan lääkityksellä ja tietyillä jumpilla.
– Tilanne pitää hyväksyä semmoisena kuin se on. Yrittää kaivaa joka päivästä niitä positiivisia juttuja. Oli se sitten torikahvilassa käyminen tai kauppareissu, semmoisista pienistä asioista etsii iloa. Sieltä se lähtee päivä kerrallaan, Kettunen summaa.