Suomessa arviolta miljoona ihmistä elää kroonisen kivun kanssa. Kivun taustalla voi olla vamma, mutta sen voimakkuus ja kesto eivät aina selity pelkästään fyysisillä löydöksillä.
Nykyään tutkitaan yhä enemmän, miten henkinen kuormitus ja aivojen toiminta vaikuttavat kivun kroonistumiseen. Koska kipu ei näy ulospäin, siihen suhtaudutaan yhä liian usein vähätellen.
25 vuotta kroonisen kivun kanssa elänyt järvenpääläinen Niko Kettunen tietää, millaista on, kun kipu ottaa ohjat. 2000-luvun alussa entuudestaan heikko selkä sai kovan iskun jääkiekkopelissä. Tällistä syntynyt murtuma on yksi syy nykyisten kipujen taustalla.
Pitkäaikaisen kivun kanssa oireilu alkoi aluksi selän vihlomisella ja arjen hankaluuksilla.
– Semmoinen normaalin suomalaisen miehen selkäkipu. Sitten tämän jääkiekkotällin jälkeen meni kymmenen vuotta, että kun aivasti, lähti jalat alta. Pukeminen oli haastavaa ja liikkuminen oli täysin mahdotonta. Niitä päiviä kun kipu jätti vangiksi kotiin, oli enemmän ja enemmän, Suomen Kipu ry:llä kokemusasiantuntijana toimiva Kettunen kertoo.
Vähättely edelleen yleistä
Vaikka Suomessa on valtava määrä kroonisen kivun kanssa eläviä, on vähättely edelleen arkipäivää. Eritoten yksi lääkärikäynti on jäänyt Kettusen mieleen: lääkäri käski hänen "ottaa itseään niskasta kiinni".
– Oli mennyt kahdeksan päivää, että jalkani eivät toimineet ja minä katsoin vierestä kun tytär itkee, kun en pystynyt pukemaan enkä päässyt vessanpöntölle nousemaan, Kettunen kertoo.
Aluksi häntä ei myöskään otettu tosissaan. Alkuun lääkärin kehotus oli hieroa selkään kipugeeliä. Kipu kun ei näy ihmisestä aina ulospäin.