Tiheästi asuttu ja tiivis kaupunkirakenne, jossa kaupat ja palvelut ovat kävelyetäisyydellä, saattaa kanadalaistutkimuksen mukaan vähentää asukkaiden lihavuutta ja pienentää riskiä sairastua diabetekseen. Näillä alueilla asukkaat kävelevät ja pyöräilevät enemmän ja autoilevat vähemmän.
Tutkimus tehtiin Kanadan Ontariossa alueella, jossa asuu yli seitsemän miljoonaa ihmistä. Asukkaiden terveystiedot yhdistettiin postinumeron avulla tietoihin heidän asuinalueidensa rakenteesta.
Tietojen analyysi osoitti lihavuuden ja ylipainoisuuden olevan vähäisempää kaupunginosissa, joissa palvelut olivat lähellä, asumistiheys korkea ja tieverkosto kattava. Tällaisilla alueilla asuvista 43 prosenttia oli lihavia tai ylipainoisia, kun kävelyyn vähiten kannustavilla seuduilla asuvista lihavia tai ylipainoisia oli 54 prosenttia. Lihavuus myös lisääntyi näillä seuduilla vuosina 2001–2012, mutta kävelyyn kannustavilla alueilla lihavien ja ylipainoisten määrä pysyi ennallaan.
Havainnot olivat samansuuntaisia analyysissa, jossa lihavuuden sijaan tarkasteltiin aikuistyypin diabetesta. Kävelyyn kannustavilla alueilla asuvista harvemmat sairastivat diabetesta, mutta heidän määränsä myös pieneni vuosien 2001 ja 2012 välillä. Kävelyyn vähiten kannustavilla asuinalueilla diabetesluvut pysyivät ennallaan.
Kanadalaisten tulokset perustuvat suureen aineistoon ja ovat mielenkiintoinen viittaus siitä, että kaupunkien rakenteella ja kaupunkisuunnittelulla voi olla suotuisia vaikutuksia asukkaiden terveyteen. Tutkimuksen luonteesta johtuen on kuitenkin epävarmaa, miten suurelta osin havaitut muutokset todella johtuvat kaupunkirakenteesta eivätkä jostain muusta seikasta, joka jäi nyt huomiotta. Tämän selvittämiseksi asiaa pitäisi tutkia lisää.
Tutkimus julkaistiin Yhdysvaltojen lääkäriliiton .
