Taru Loikas nousi huumemaailmasta ja löysi elämälleen suunnan | MTV Uutiset
Yllättävä kohtaaminen auttoi Tarun pois päihteiden parista: "Ajattelen, että se oli ihme"
8:24Taru Loikaksen tie vei narkomaaniperheestä muiden auttajaksi. Huomenta Suomen studiossa Tarun tarinasta puhuivat Taru Loikas itse ja kirjailija Outi Lepistö.
Narkomaaniperheeseen syntyneen Taru Loikaksen tarina on riipaiseva kertomus siitä, miten syvimmästäkin pimeydestä voi löytää pois, jos joku näkee, välittää ja uskoo.
Kun Taru Loikas syntyi tammikuussa 1985, toiveet eivät olleet korkealla.
Äiti oli vauvaa odottaessaan käyttänyt säännöllisesti LSD:tä, heroiinia ja amfetamiinia, ja synnyttämään mennessä hänen kämmeniään ja jalkapohjiaan kutitti sietämättömästi. Hänellä oli raskausajan maksahäiriö.
Kun pariskunnan ystävä vieraili sairaalassa, hän pudisteli kauhuissaan päätään. Miten tuolta voi tulla normaali ihminen, hän ajatteli. Tuleva isä oli sekaisin ja veti kaksin käsin ilokaasua. Äitikin oli selvästi huumeissa.
Perhe vietti sairaalassa 12 päivää, minkä jälkeen he kotiutuivat. Mistään asiakirjoista ei käy ilmi, että kukaan olisi epäillyt heidän selviämistään vauvan kanssa.
Kuvaus Outi Lepistön kirjasta Kaiken jälkeen elossa – huumemaailmasta vapauteen (Tammi, 2026) ilmentää hyvin koko Taru Loikaksen tarinaa. Tilanne suorastaan huutaa reagoimaan, mutta hätä sivuutetaan tai siihen ei tartuta ajoissa.
Äitinsä Taru tapasi hylkäämisen jälkeen ensimmäisen kerran nelivuotiaana, kun hän matkusti sukulaistensa kanssa tapaamaan tätä Ranskaan. Äiti oli siellä kuntoutuskeskuksessa.
Tarun kerrotaan olleen kiinni äidissään koko vierailun ajan, seuranneen tätä kaikkialle ja pitäneen jatkuvasti kädestä kiinni. Äidiltään saamaansa mustaa lippistä hän piti päässään ylpeänä.
Kahden päivän vierailu päättyi kuitenkin dramaattisesti, kun Taru tajusi, ettei äiti tulekaan mukaan Suomeen.
Taru sai paniikkikohtauksen, huusi ja hakkasi nyrkeillään auton ikkunaa äidin vilkuttaessa pihalla.
Autossa istuvat aikuiset lamaantuivat Tarun hädän edessä eivätkä osanneet lohduttaa häntä. Lopulta Taru vaipui uupumukseen ja polttavaan häpeään.
Myöhemmin aikuisiällä videoita katsellessaan Taru totesi kirjan mukaan, että Ranskassa tapaamiseen liittyi valtava hylkäämisen kokemus ja valtava äidin ikävä.
Teini-iässä koko korttitalo romahti. Helsingin Munkkiniemessä koulua käynyt Taru ajautui "Munkan jengiin" ja jäi lopulta koukkuun amfetamiiniin, jota hän alkoi piikittää suoneen.
Loikas kertoo hakeneensa huumekuvioista huomiota ja hyväksyntää.
– Hain hyväksyntää väärillä keinoilla, aluksi urheilusta, josta sain positiivista palautetta, mutta sitten valitettavasti päihteistä ja niistä ystävistä, joita niissä piireissä minulla aluksi oli – ennen kuin päihdesairaus eteni ja ajauduin alamaailmaan. Sittenhän ei ollut mitään ystäviä, ja olin jo suossa, Loikas kuvasi Huomenta Suomen haastattelussa.
16-vuotiaana hän oli vakuuttunut kuolevansa pian.
Päihteet olivat niin luonnollinen osa hänen elämäänsä, että koki "toisen polven narkomaaniudestaan" jopa ylpeyttä. Hän tunsi seuraavansa vanhempiensa jalanjälkiä.
Kerran narkomaani, aina narkomaani? Juttu jatkuu videon alla.
8:23Miten ylisukupolvinen päihdekierre katkaistaan? Huomenta Suomessa asiasta keskustelivat päihdelääkäri Kaarlo Simojoki ja lastenpsykiatri Jari Sinkkonen.
Turvallisen aikuisen kaipuu
Loikaksen elämää varjostivat paitsi päihteet myös sivullisuuden tunne ja se että hänellä ei ollut turvallisia aikuisia, joiden kanssa olisi voinut puhua asioista avoimesti. Elämää määritti vaikenemisen kulttuuri.
– Vaikka maailma olisi romahtanut niskaan, elämää jatkettiin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Järisyttävien tilanteiden keskellä ei haettu toisista turvaa, vaan käännyttiin pois, Outi Lepistö toteaa kirjassa.
Lepistön mukaan Tarun sisäistä elämää leimasi lapsuudesta pitkälle aikuisuuteen asti kokemus viallisuudesta ja suorastaan raastavasta ulkopuolisuudesta.
Lepistölle koskettavinta oli kuulla, miten Taru kertoi huumeen omakohtaista löytämistä.
– Vaikutus oli sellainen kuin olisi löytänyt kauan kaivatun ystävän, joka täytti tyhjän aukon Tarun sisimmässä. Samoin monet muut ovat kuvanneet huumeiden vaikutusta; se on kuin läheisen kosketus tai läheisen syli. Minun mielestäni se on tosi pysäyttävää ja riipaisevaa.
Tarun toipuminen oli lopulta nopeaa. Taru muun muassa onnistui raivaamaan tiensä takaisin taitoluistelun huipulle.
Vuonna 2005 hän saavutti MM-hopeaa Helsinki Rockettes -joukkueessa. Samaan aikaan hän luki itsensä ylioppilaaksi ja myöhemmin vielä sairaanhoitajaksi ja sosionomiksi.
Lopullisen sisäisen rauhan Taru sanoo löytäneensä tullessaan uskoon 25-vuotiaana. Vuosikymmeniä piinannut "musta aukko" ja jäytävä yksinäisyys katosivat.
– Tyhjä aukko täyttyi ylitsevuotavalla rakkaudella. Se oli yliluonnollinen kokemus, joka muutti elämän ihan täysin.
Hiljainen tieto toimii työkaluna
Nykyään Taru työskentelee Helsingin ensikodissa, jossa hän auttaa päihdeongelmien kanssa kamppailevia äitejä ja heidän vauvojaan.
Hän ei häpeä menneisyyttään, vaan käyttää sitä työkaluna ymmärtääkseen muita "piilevästi haavoittuneita". Kokemuksiaan hän kutsuu hiljaiseksi tiedoksi.
– Se on lisännyt ymmärrystä, pystyn ymmärtämään taustoja ja lähtökohtia paremmin.
Uskoa hän korostaa monessakin mielessä.
– On tärkeää on uskoa ihmisiin. Vaikka ihminen valehtelisi, apua pitää silti tarjota, jos motivaatio päihdekierteen katkaisemiseen yhtäkkiä herää.
Taru kertoo tajunneensa monet asiat vasta aikuisiässä, terapiassa.
Lapsena hän oli ajatellut vanhempiensa olevan vain "omanlaisiaan". Myöskään sitä hän ei ollut ihmetellyt, että hän asui mumminsa ja tätinsä kanssa.
Tajuaminen oli helpotus.
– Se oli helpotus, koska olin ajatellut, että minä olen viallinen. Se antoi minulle ison selityksen, Loikas kuvaa.
Hän ei sano olevansa myöskään katkera siitä, millaiset lähtökohdat elämä hänelle antoi.
– En ole ollenkaan katkera. Ajattelen, että kaikella on ollut suurempi tarkoitus. Vaikka elämä oli tosi raskasta, en olisi tämä ihminen tänä päivänä, jos en olisi kokenut sitä kaikkea.
– Olen myös saanut ihan älyttömästi yhteiskunnalta apua ja myös toisten rakastavien ihmisten kautta. Ajattelen, että lopulta se on kääntynyt hyväksi.
Katso koko haastattelu jutun alussa olevalta videolta.
Kati Hyttinen työskentelee MTV Uutisissa Lifestyle-toimituksessa, uutisdeskissä ja Huomenta Suomen suunnittelussa, joissa hän seuraa ajankohtaisia asioita ja ilmiöitä. Hän on erikoistunut muun muassa terveys-, ympäristö-, luonto- ja eläinaiheisiin.
Voit lähettää juttuvinkkejä Katille osoitteeseen kati.hyttinen@mtv.fi.
