Itsemurhista on todella tärkeää puhua, mutta toivon näkökulmasta, sanoo Mieli ry:n kriisitoimintojen päällikkö Marena Kukkonen MTV Uutisille. Kukkonen muistuttaa, että itsetuhoisista ajatuksista itse tekoon on vielä pitkä matka.
Suomessa viranomaiset, kuten poliisi, noudattavat varovaisuutta tiedottaessaan itsemurhatapauksista.
Tiedotteissa ei välttämättä kerrota suoraan, mitä on tapahtunut, mutta asia voi olla luettavissa rivien välistä tai tiedotteista saattaa herätä kysymyksiä.
Poliisi voi esimerkiksi kertoa, että jossain tapauksessa ei epäillä onnettomuutta eikä rikosta. Jos kysymys on esimerkiksi rautatiellä tapahtuneesta kuolemantapauksesta, kysymyksessä on melko usein itsemurha.
– Kun jotakin tapahtuu, on tärkeää tiedottaa ja uutisoida, ettei asioista leviä turhaa spekulaatiota. On kuitenkin tehtävä rajanveto, mikä on riittävää informaatiota ja mikä on ihmisten turhan mielenkiinnon tyydyttämistä, Marena Kukkonen Mieli ry:stä toteaa.
Some-aikana verkossa alkaa usein levitä välittömästi erilaisia "tietoja” tai spekulaatiota tapauksista, mutta viranomaisten tehtävänä on tutkia tapauksista faktat.
– Esimerkiksi kuolemansyyn selvittäminen vie aikaa, Kukkonen muistuttaa.
Viranomaisten viestintää säätelee myös laki. Esimerkiksi kuolemansyyn selvittämien on salassa pidettävää tietoa. Samoin ihmisten terveystiedot eivät kuulu julkisuuteen.
Itsemurhatapauksissa jäljittelyn vaara on aina olemassa.
Sen vuoksi niin viranomaisten kuin median täytyy tasapainotella tarpeellisen, faktoja kertovan ja huhuja torjuvan tiedon, ja laajan yleisön kannalta tarpeettoman tiedon välillä.
– Suuri osa ihmisistä osaa lukea tapahtumat uutisina ikään kuin neutraalisti, mutta aina on myös ihmisiä, jotka ovat jo valmiiksi akuutissa hengenvaarassa. Heille tiedot saattavat laukaista pahaa oloa ja heidän vaaransa lisääntyy.
Romantisointi voi pahentaa tilannetta
Kukkosen mukaan itsemurhiin liittyy valitettavana ilmiönä kopioinnin vaara, minkä vuoksi esimerkiksi tarkkojen tapahtumapaikkojen tai tekotavan kuvailu voi lisätä uusien tapauksien riskiä.
Esimerkiksi Japanissa Aokigahara-metsällä on surullisenkuuluisa maine niin kutsuttuna ”itsemurhametsänä.” Kukkonen mainitsee myös San Franciscon Golden Gate -sillan.
– Kyllähän näistä on valitettavasti tullut paikkoja, jotka voivat luoda itsemurhan ympärille negatiivista romantisointia, ja saattavat osaltaan lisätä itsemurhavaaraa.
Nuoret eivät ymmärrä tekojen lopullisuutta
Marena Kukkonen muistuttaa, että nuorten aivot eivät kykene vielä hahmottamaan asioiden tai esimerkiksi elämän haasteiden mittasuhteita, eivätkä nuoret aina ymmärrä, miten lopullisesta asiasta itsemurhassa on kysymys.
– On kauhean tärkeää, etteivät aikuiset luo niin sanottuja ”hot spotteja”, jotka saattavat jonkun jo vaarassa olevan mielessä laukaista ajatuksia: tässäkin on tapahtunut jotain, myös minä voin tehdä tässä paikassa jotain.
Sosiaalisen median vaikutusta Kukkonen kuvaa kaksijakoiseksi. Somessa liikkuva huolestuttava materiaali voi viedä ihmisiä mukanaan syvempiin vesiin ja lisätä pahaa oloa.
Toisaalta some tarjoaa mahdollisuuksia saada tukea ja kertoa pahasta olosta ennen kuin jotain lopullista mahdollisesti tapahtuu.
– Somessa on paljon hyvää vertaistukea ja asioista uskalletaan siellä puhua. Ihmiset saavat ajoissa apua, kun eivät jää pyörittelemään ajatuksia.
– Itsemurhista pitää ja saa uutisoida, kunhan asia pidetään toivon puolella: selviytymistarinoita, toivoa ja tukea. Ehkä joku saa apua vaikeaan tilanteeseen ja selviää. Mikään asia ei ole mustavalkoinen, Marena Kukkonen havainnollistaa.
Aikuisten tehtävänä puolestaan on kyetä vastaamaan nuorten tarpeeseen puhua vaikeista asioista, vastata hätään ja tarjota tukea.
– Nuorilla ei ole pitkän aikavälin ongelmanratkaisukykyä. Pettymykset tulevat vasta ensimmäistä kertaa eteen. Ei ole vielä kykyä ajatella, että nyt tapahtui näin, mutta se menee kohta ohi. Nuorilla ajatukset saattavat siksi lähteä nopeasti vaarallisiin vesiin.
Tarvitsetko kriisiapua?Keskusteluapua saa esimerkiksi seuraavilta tahoilta
|