Snookersuuruus Ronnie O'Sullivan oli 16-vuotias, kun hänen isänsä tuomittiin vankilaan murhasta.
Kirjassaan Ronnie O'Sullivan – Murtumaton (Docendo, suomennos Jere Saarainen) O'Sullivan kertoo olleensa turnausmatkalla saadessaan tietää isänsä rikoksesta. Ronnie O'Sullivan Sr oli puukottanut miehen hengiltä yökerhossa Lontoon Chelseassa.
– Olin turnauksessa Thaimaassa, kun kaikki tapahtui. Itkin kuin vesiputous hiljaisen hotellin käytävällä ja hakkasin keppiäni seiniin. Olin koko paluulennon hereillä mutta muissa maailmoissa, O'Sullivan kertoo kirjassaan.
Kun teinipoika pääsi Englantiin, hänet vietiin suoraan Brixtonin vankilaan tapaamaan isäänsä. Kyyti oli poikkeuksellinen.
– Tuntui ristiriitaiselta, että matkustin sinne pitkällä limusiinilla, jonka managerini Barry Hearn oli tilannut noutamaan minut lentoasemalta, O'Sullivan muistelee.
– Päätepysäkkimme oli harmaa viktoriaaninen vankila, jossa oli korkeat tiiliseinät, pyöriviä turvakameroita, valonheittimiä ja korkeat savupiiput. Näin muutoksen isän silmissä ja laihtuneissa poskissa. Yleensä hän käytti näyttäviä kuteita, mutta nyt hänellä oli samanlaiset vanhat vaatteet kuin
kaikilla muillakin vangeilla. Hänen kasvoillaan oli samanlainen ontto ilme kuin hänen vankitovereillaan.
Isä Ronnie O'Sullivan Sr tuomittiin lopulta 20 vuoden vankeusrangaistukseen.
– Kun isä lähti kiven sisään, tuntui kuin minulta olisi isketty ilmat pihalle. Menetin valmentajan, eteenpäin puskevan voiman ja esikuvan.
– Isä ei olisi voinut päästä vapaaksi viiden tai kuuden vuoden kuluttua edes hyvällä käytöksellä. Kaksikymmentä vuotta tarkoittaa kahtakymmentä vuotta. Luvut eivät valehtele. Kun isä pääsisi vapaaksi, olisin 36-vuotias eläkeläinen. Olin todella pahassa kusessa.
"En sopinut joukkoon"
O'Sullivan jatkoi turnausten kiertämistä, mutta tunsi olonsa ulkopuoliseksi. Muut pelaajat viettivät aikaa perheidensä kanssa, mutta O'Sullivanin perhe oli hajalla.
– En sopinut joukkoon, ja se tuntui kauhealta. En tiennyt, miten päin olisi pitänyt olla. Ei siis ole lopulta mikään ihme, että elämäni suistui pahasti raiteiltaan.
Tilanne paheni entisestään, kun hänen äitinsä tuomittiin vuoden vankeusrangaistukseen veropetoksesta vuonna 1996.
O'Sullivan kertoo käyneensä tapaamassa isäänsä vähintään kerran kuukaudessa Lontoon Wormwood Scrubsin vanilassa. Lupa puheluihin tuli vasta, kun tuomiota oli takana kolme vuotta.
– Siitä lähtien hän soitteli minulle joka päivä ja jutteli – mistäpä muusta kuin snookerista. Hän tahtoi tietää, miten pelini sujuivat, ja potki minua persuksille. ”Oletko ollut treenaamassa, Ronnie? Kävitkö tänä aamuna lenkillä? Et kai valvonut taas pitkään?”
– Muutaman vuoden kuluttua hänet päästettiin katsomaan televisiota. Se oli iso muutos. Hän näki, kun pelasin suurissa turnauksissa, ja se vaikutti häneen silmin nähden. Matsejani katsellessaan hänestä tuntui kuin olisin käynyt hänen luonaan. Muutos vankilaoloissa vaikutti myös minuun. Halusin jatkaa pelaamista jo pelkästään siksi, että se auttoi isää jaksamaan. Mitään muuta syytä en olisi edes tarvinnut.
Ronnie O'Sullivan vanhempi vapautui vankilasta vuonna 2010 istuttuaan tuomiotaan 18 vuotta.