Suomeen evakuoitunut Lähi-idän instituutin tuore johtaja uskoo, että koko Lähi-idän alueen voimatasapaino on muuttumassa.
Vielä viime viikolla Suomen Lähi-idän instituutin tuore johtaja Juha Mäkelä oli perehtymässä uusiin tehtäviinsä Libanonin pääkaupungissa Beirutissa. Tilanne alueella kuitenkin eskaloitui nopeasti niin, että hänen oli lähdettävä sieltä pois.
– Seuraamme tietysti ulkoministeriön matkustusohjeita, ja tällä hetkellä se ohje on, että Beirutiin eikä Libanoniin tule matkustaa. Siellä on sotatilanne [maan] eteläosissa, ja hyvin arvaamatonta. Tilanne voi eskaloitua myös koko Libanonin alueella, Mäkelä kertoo Huomenta Suomessa.
– Itselle johtajana on tärkeää tietysti henkilökunnan turvallisuus, joten tällä hetkellä olemme evakossa Suomessa, Mäkelä lisää.
Tilannetta seurataan jatkuvasti alueelle palaamisen toivossa. Yhtenä mahdollisuutena kartoitetaan instituutin tilapäistä sijoittamista jonnekin muualle kuin Libanoniin.
– Lähi-idän instituutin kuuluu olla Lähi-idässä, sen kuuluu olla arabiankielisissä maissa, Mäkelä sanoo.
Yhdysvalloilla on Mäkelän mukaan yksi tärkeä vaatimus.
– Iranilla sanotaan olevan vielä 60-prosenttista rikastettua uraania noin 400 kiloa kaasumuodossa. Sen saaminen pois Iranista on Trumpin ykkösvaatimus. Iran ei ole tähän suostunut, Mäkelä kertoo.
Iranin tiedetään yrittäneen saada neuvotteluissa läpi noin kymmentä erilaista vaatimusta. Yksi iso kysymys sille on Hormuzinsalmi.
Iran edellyttää, että Hormuzinsalmen avaaminen johtaisi sitä vastaan jo noin 15 vuotta voimassa olleiden kasainvälisten sanktioiden poistamiseen sekä maan jäätyneiden varojen avaamiseen.
Mistä kompromissi voisi löytyä?
– Varmasti Iranin pitäisi tulla ydinkysymyksessä vastaan, ja sitten Yhdysvaltain pitäisi tulla vastaan varojen avaamisessa ja sanktioiden poistamisessa, Mäkelä arvioi.
Libanon liittyy kiinteästi Iranin ja Yhdysvaltain neuvotteluihin, sillä Libanonin ja Israelin välinen tulitauko on Iranille kynnyskysymys.
– Viimeisimpien tietojen mukaan Yhdysvallat taas haluaisi eriyttää nämä kaksi. Eli kaksi eri sopimusta, Libanonin ja Israelin sopimus erikseen ja Yhdysvaltain sopimus erikseen, Mäkelä sanoo.
Israel on ottanut viime aikoina haltuunsa hyvin isoja osia Etelä-Libanonista. Mäkelän mukaan puhutaan noin 50 kilometrin laajuisesta alueesta.
Iskujen seurauksena miljoona pakolaista on siirtynyt Etelä-Libanonista pohjoisemmaksi.
Mediatietojen mukaan Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpesti hiljattain Israelin pääministerin Benjamin Netanjahun suunnitelman iskeä Beirutiin. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun Netanjahu oli jo ilmoittanut iskusta ja ihmiset Libanonissa olivat paenneet kodeistaan.
– Washingtonissa on tarkoitus neuvotella juuri näinä päivinä Libanonin ja Israelin välillä. Se [Israelin isku Beirutiin] olisi ollut kuolinisku neuvotteluille, Mäkelä sanoo.
Suomesta käsin Lähi-idän voimasuhteita on välillä vaikea hahmottaa.
Sotilaallisesti vahvin Lähi-idän valtioista on Mäkelän mukaan Israel. Siitä on kiittäminen teknologiaylivoimaa ja Yhdysvaltain vahvaa tukea.
Yhdysvaltojen ja Israelin hyökkäys Iraniin on kuitenkin osoittanut, että sieltäkin löytyy resilienssiä.
– [Iranin] hallintoa ei saatu vaihdettua, ja yhä edelleen – niin kuin viime yönäkin – he kykenivät ampumaan ballistisia ohjuksia. Tällä kertaa niitä ammuttiin kohti Kuwaitia ja Bahrainia, jossa on Yhdysvaltain tukikohtia, Mäkelä havainnollistaa.
Onko sellainen lopputulos vielä mahdollinen, että Irania niin sanotusti kyykytettäisiinkin täysillä?
– Tällä hetkellä jos katsotaan alueen ihmisten mielipiteitä, niin he näkevät, että Iran on voittaja tuolla alueella. Se kykeni sulkemaan Hormuzinsalmen ja säätelee tällä hetkellä kauppamerenkulkua siellä omien sääntöjen mukaan. Tämä uusi normaali saattaa jatkua hyvinkin pitkään, Mäkelä arvioi.
– Israelin puolelta taas Netanjahu ehkä enemmänkin henkilökohtaisista intresseistään olisi valmis jatkamaan sotaa Irania vastaan.
Mäkelä huomauttaa, että myös kovan linjan politiikkaa kannattavan Iranin vallankumouskaartin valta on koko ajan kasvanut.
– Tavallaan molemmilla osapuolilla on myös kovan linjan kannattajia, joilla ei ole kiire tehdä rauhaa. Se vaikeuttaa hyvin paljon tätä tilanteen ratkaisua.
Mäkelä uskoo, että koko Lähi-idän voimatasapaino hakee tuoreimpien konfliktien jälkeen "ihan uusia uomia".
– Perinteisesti Persianlahden arabimaat ovat luottaneet Yhdysvaltain tukeen ja sen kanssa tehtyjen kahdenvälisten sopimusten tuomaan ulkoiseen turvaan. Nyt Iranin toimet ja iskut kaikkia Persianlahden maita vastaan ovat ehkä heikentäneet tätä luottamusta, ja siellä haetaan uusia kumppaneita.
Yhtenä esimerkkinä Mäkelä antaa Saudi-Arabian ja Pakistanin kahdenvälisen sopimuksen viime joulukuussa.
– Tavallaan muslimimaat lähentyvät toisiaan ja hakevat tukea toisistaan.
Mäkelä lisää, että pitkään välittäjänä toiminut Pakistan on ottanut Iranin naapuritkin mukaan neuvotteluihin.
– Ensimmäistä kertaa käytännössä neuvotellaan monikantamuodossa niin, että halutaan, että sovun syntyessä myös naapurit – Saudi-Arabia, Qatar, yleensäkin Persianlahden arabimaat – myös voivat sen hyväksyä. Se on positiivista tässä, Mäkelä päättää.
