Luontopaneelin raportin mukaan luontokato ilmenee Suomen rannikkoalueilla kymmenillä eri tavoilla.
Suomen rannikkovedet ovat paitsi ainutlaatuisia myös huonossa kunnossa.
Luontokato etenee maailman merissä nopeammin kuin koskaan ihmiskunnan historiassa, ja Suomen rannikkovesissä se ilmenee lähes kaikissa vedenalaisissa luontotyypeissä ja eliöryhmissä.
Luontopaneeli havaitsi tänään perjantaina julkaistussa, tutkimustiedosta koostetussa Vedenalaisen luonnon köyhtyminen Suomen rannikkoalueilla -raportissaan, että luontokatoa esiintyy kaikkien Suomen merialueiden rannikkovesissä ja yhteensä 45 eri tavalla.
Lue myös: Ukrainan sota vaikeuttaa Itämeren suojelua entisestään
Yleisimmin se näkyy lajin esiintyvyyden pienenemisenä ja lajin paikallisena katoamisena, ja yleistä on myös populaation runsauden eli yksilömäärän tai biomassan väheneminen.
Suomen vähäsuolaisissa, matalissa ja rantaviivaltaan rikkonaisissa rannikkovesissä selkärangattomien eläinten monimuotoisuus on luonnostaan melko pientä.
Ne muodostavat ravintoverkkojen perustan, ja juuri siksi Suomen rannikkoekosysteemit ovat erityisen haavoittuvaisia.
– Jo yhden lajin paikallinen häviäminen voi tuottaa aika isojakin muutoksia lajien vuorovaikutussuhteissa, sanoo Luontopaneelin jäsen, Åbo Akademin apulaisprofessori Christoffer Boström.
Lue myös: Ministeri Mykkänen: "Jos se Suomen kannasta on kiinni, EU:n ennallistamisasetus nykymuodossaan kaatuu"
Tekijöillä yhteisvaikutuksia
Eniten luonnon köyhtymistä aiheuttaa raportin mukaan rehevöityminen.
Sen haitat näkyvät kaikkien Suomen merialueiden rannikoilla kaikissa vedenalaisissa eliöryhmissä.
Rehevöitymistä aiheuttavia ravinteita, erityisesti typpeä ja fosforia, vapautuu varsinkin maa- ja metsätaloudesta sekä pistelähteistä, kuten kalankasvatuksen ja teollisuuden päästöistä. Itämerellä on myös voimakasta sisäistä kuormitusta, jota syntyy, kun pohjaan sitoutunut fosfori liukenee takaisin veteen – osin juuri rehevöitymisen aiheuttaman happikadon vuoksi.
Rehevöityminen aiheuttaa monenlaista tuhoa kokonaisissa ekosysteemeissä.
Avainlajeja uhkaa hävitä, kun taas esimerkiksi nopeasti kasvavat yksivuotiset leväkasvit runsastuvat.
Muita rannikkoluontoa kurittavia tekijöitä ovat esimerkiksi ilmastonmuutos, merenpohjan mekaaniset häiriöt, maankäyttö, rakentaminen sekä ihmisten mukana kulkeutuvat haitalliset vieraslajit.
Boström muistuttaa, että monilla niillä on yhteisvaikutuksia: esimerkiksi ilmastonmuutos lisää sadantaa, mikä lisää ravinteiden huuhtoutumista valuma-alueilta mereen, mikä kiihdyttää rehevöitymistä.
Lue myös: Suomen luontotavoitteiden ja nykytoimien välillä ammottava kuilu
Oikein mutta hitaasti
Itämeren surkea tilanne ei ole uutinen.
Rannikkovesien luontoarvot ovat heikenneet ja lajisto yksipuolistunut jo pitkään ihmisen toiminnan seurauksena, ja raportin mukaan Itämeri on yksi maailman nopeimmin muuttuvista ja lämpenevistä merialueista.
Voiko siis sanoa, että ihminen pilaa Itämerta nyt ennätysvauhdilla?
Kyllä ja ei, vastaa Boström.
Ei siksi, että paljon on jo tehty ja rehevöitymistä ja ympäristömyrkkyjen määrää saatu kuriin. Jos näin ei olisi tapahtunut, tilanne olisi paljon huonompi.
– Nyt käyrät eivät enää nouse yhtä suorasti kuin ennen, mutta eivät ne ole kauheasti laskussakaan. Kaikki on tehty tähän asti oikein mutta todistettavasti liian hitaasti.
Kyllä siksi, että ihmisen toimien aiheuttama ilmastonmuutos vauhdittaa rehevöitymistä, jota vastaan on taisteltu monta vuotta Boströmin mukaan "ei hyvällä mutta ihan ok menestyksellä".
– Nyt ollaan risteyksessä sen kanssa, minne ilmastonmuutos meitä vie. Kunnianhimoinen ilmastopolitiikka auttaa myös meriä ja monimuotoisuutta.
Lue myös: Asian ytimessä: Onko hallitus tietoisesti jatkamassa luontokatoa?
Kyse ihmistenkin kohtalosta
Rannikkovesiä suojelemalla ei suojella ainoastaan vedenalaista elämää, eikä vedenalaisten ekosysteemien romahtaminen olisi katastrofi vain niille itselleen.
Raportin tekijät muistuttavat, että ihminen on osa luontoa, joten luontokadon pysäyttäminen on kohtalonkysymys myös ihmislajille.
Raportissa puhutaan esimerkiksi ekosysteemipalveluista, joita luonnon monimuotoisuus rannikkovesissä tuottaa.
Boström sanoo, että käytännössä kyse on tavoista, joilla luonto toimii mutta joita ihmiset kutsuvat palveluiksi. Sellaisia ovat esimerkiksi planktonlevien hapentuotanto ja rannikkoekosysteemien ravinteiden ja hiilen sidonta.
– Jos rannikkoekosysteemi toimii, se sitoo huikeita määriä ravinteita aivan ilmaiseksi. Voidaan miettiä, miten paljon sen tuhoutuminen yhteiskunnalle maksaisi, Boström huomauttaa.
Lisäksi hän korostaa kulttuurisia ja yhteiskunnallisia seikkoja.
– Kaikkihan haluavat nauttia puhtaasta rantaluonnosta. Sen eteen joudutaan ponnistelemaan ja tekemään uhrauksia.
Lue myös: Harvinainen luonnonilmiö käynnistyi Itämerellä - tapahtunut viimeksi 10 vuotta sitten
Itämeren tila on paikoin parantunut, mutta tekemistä riittää: "Saaristomerellä kuormitusta on vähennettävä selvästi"
Lukuisia suosituksia
Luontopaneeli listaa raportissaan lukuisia suosituksia rannikkovesien monimuotoisuuden tilan parantamiseksi.
Se esittää muun muassa metsä- tai vesilain päivityksiä hajakuormituksen parantamiseksi, maa- ja metsätaloustukien kytkemistä ympäristönsuojeluun sekä vedenalaisen meriluonnon huomioimista lupa- ja arviointimenettelyissä nykyistä kattavammin.
Lisäksi paneeli korostaa lisätutkimuksen tarvetta ja tutkimuksen maantieteellisen kattavuuden turvaamista, jotta suojelu- ja ennallistamistoimia voidaan kohdentaa oikein ja seurata.
Esille nousee myös koulutuksen ja tiedottamisen tärkeys.
Suomi on sitoutunut suojelemaan vähintään 30 prosenttia merialueista vuoteen 2030 mennessä.
Luontopaneeli suositteleekin esimerkiksi, että luonnonsuojelualueita lisätään, ylikalastus estetään ja enemmän avainluontotyyppejä lisätään luonnonsuojelulain piiriin.
Vaikka kaikilla toimilla on kiire, raportti painottaa, että ensisijaista on puuttua ravinnekuormitukseen. Edellytykset suojelun ja ennallistamisen onnistumiselle ovat heikot, jos luontokadon aiheuttajia ei saada kuriin.
2:04