Helena Petäistön kolumni: Brexit, tragikomedia vailla ulospääsyä – David Cameron ja Theresa May jäävät historiaan Britannian huonoimpina pääministereinä

Euroopassa on yhtä aikaa menossa kaksi loputonta tosi-tv-jatkosarjaa Kanaalin kaksin puolin: Brexit ja keltaliivit, kirjoittaa kolumnissaan MTV Uutisten entinen kirjeenvaihtaja Helena Petäistö.

Ranskan puolella loputon sekoilu hämmästyttää ehkä hieman vähemmän, mutta pragmaattisina tunnettujen brittien pistäminen itsensä – ja samalla koko Euroopan Unionin – ylitsepääsemättömään umpisolmuun on yllättänyt kaikki.

Maalla, jolla on tunnetusti Euroopan taitavin virkamies- ja diplomaattikunta, on viime aikoina tuottanut hämmästyttävän huonoja poliittisia johtajia.

David Cameron jää epäilemättä historiaan Britannian huonoimpana pääministerinä. Mutta Theresa May seuraa hyvänä kakkosena.

Valtiomies on se, joka asettaa isänmaan edun oman ja puolueensa edun edelle. Cameron ajatteli ainoastaan puoluettaan, May ajattelee vieläkin enemmän omaa itseään. Kumpikaan on tuskin muistanut Euroopan olemassaoloa.

Churchillin varoitus unohtui

Cameron järjesti täysin tarpeettoman kansanäänestyksen Britannian EU-jäsenyydestä unohtaen Winston Churchillin varoituksen:

–Jos britit pannaan valitsemaan Manner-Europan ja valtameren välillä, he valitsevat aina valtameren.

Mutta se, mitä Churchill ei nähnyt, on nykyisen Euroopan Unionin vaikutus maan nuorisoon.

Tällä hetkellä mielipidemittaukset näyttävät, että 54 prosenttia briteistä kannattaa maan pysymistä EU:ssa, kun vuonna 2016 kannattajia oli vain 48 prosenttia, ja tiettävästi ero selittyy niiden brittinuorten mielenmuutoksella, jotka eivät äänestäneet tai olivat liian nuoria osallistuakseen kansanäänestykseen.

Nämä aiempia sukupolvia enemmän Euroopassa matkustelleet brittinuoret ovat nyt massiivisesti EU:ssa pysymisen kannalla. Mutta tunaroiva pääministeri ja lähes päivittäistä farssia esittävä parlamentti ovat varastamassa jälkeensä tulevilta sukupolvilta näiden eurooppalaisen tulevaisuuden. Lähes miljoona ihmistä Lontoon kaduilla osoittamassa mieltään EU:ssa pysymisen puolesta on ennenäkemätöntä.

Monty Python -parlamentti

Harvoin on historian kulkua saanut seurata silmiensä edessä yhtä kouriintuntuvana ja yhtä yllättävänä. Brittiparlamentin istunnot ovat kuin suoraan Monty Python -leffoista. Yhdelläkään House of Cards -sarjan käsikirjoittajalla ei olisi mielikuvitus riittänyt jatkuvaan, toistuvaan ja tuloksettomaan äänestysfarssiin alahuoneen istunnoissa.

Konsensus- ja Koalitio-Suomen kansalaisen on myös vaikea ymmärtää, että kahden vuoden brexit-jahkailun ja toistuvien takaiskujen jälkeen sekä omassa puolueessaan ja että parlamentissa pääministeri yrittää vasta nyt vihdoin tosissaan löytää yhteisymmärrystä oppositiojohtajan kanssa.

Tosin kohtalon ivaa on se, että EU-myönteisen työväenpuolueen johdossa on Jeremy Corbyn, joka kannattaa brexitiä.

Nöyryytetyt britit

Mielipidemittaukset paljastavat myös sen, että peräti 80 prosenttia briteistä tuntee itsensä nöyryytetyiksi koko maailman silmissä tosiasioiden paljastuessa brexit-farssin jatkuessa. Äänestäessään EU-erosta he luulivat ottavansa historiankulun ja kohtalonsa omiin käsiinsä, ja nyt he näkevätkin tarinansa punaisen langan katoavan kokonaan. Samalla muu maailma katsoo päivä päivältä hämmästyneempänä tilannetta, jota kukaan ei enää hallitse.

Theresa May, entinen Cameronin sitkeä sisäministeri, on yllättänyt pelisilmän puutteellaan, taitamattomuudellaan ja jääräpäisyydellään. Jos Cameron ajatteli yksinomaan puoluettaan, May on tuntunut ajattelevan vain itseään ja omaa luomustaan, erosopimusta, joka ei ole kelvannut parlamentille kolmesta yrityksestä huolimatta.

Muualla Euroopassa kun oli oltu siinä uskossa, että totta kai pääministeri oli neuvotellessaan EU:n kanssa varmistanut erosopimuksen läpimenon omassa maassaan. May jää siis historiaan pääministerinä, jonka rajallinen pätevyys ei riittänyt hänen rajattoman kunnianhimonsa täyttämiseen.

Anteeksiantamaton uhkapeli

Uhkapeliä voi pelata omalla kustannuksellaan, mutta kun panoksena on koko Euroopan kohtalo, on se anteeksiantamatonta. Eilen EU:n presidentin Donald Tuskin pöydälle tupsahti Mayltä jo toinen brexitin lykkäysanomus. Varmaan hän haluaa jättää vielä kolmannenkin samalla sapluunalla millä hän jääräpäisesti äänestytti erosopimuksensa parlamentissa kolmeen kertaan.

Samalla hän on saanut EU:ssa aikaiseksi pahan kahtiajaon, mikä ei helpota ensi keskiviikon EU-hätähuippukokouksen päätöksentekoa. Saksan liittokansleri Angela Merkel ja EU-presidentti Donald Tusk haluavat olla mahdollisimman joustavia ja antaa Maylle niin paljon lisäaikaa kuin mahdollista. Normaalisti kieliteidoltaan heikko Tusk on jopa keksinyt uuden englanninsanankin, flextension, joustava lykkäys.

Tusk olisi valmis antamaan Britannialle peräti vuoden lisäaikaa pistää omat asiansa järjestykseen, mutta vuosi lyhenisi joustavasti sen mukaan, milloin britit saisivat rivinsä suoriksi. Väistämättä eteen tulevat EU-vaalit merkitsevät kuitenkin myös sitä, että Britanniassa on pakko vähin äänin jo valmistautua niihin osallistumiseen.

Macron haluaa britit jo ulos

Sen sijaan Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker ovat sitä mieltä, että nyt saa riittää; ei enää mitään pitkää jatkoaikaa, vaan Britannia on saatava nopeasti ulos Unionista, vaikka ilman erosopimustakin.

Macronin ja Junckerin huolestuneisuus johtuu siitä, että aina vain pitkittyessään brexit-sotku uhkaa aiheuttaa yhä enemmän hallaa myös Unionille ja muille EU-maille.

Brexitin keulahamon Jacob Rees-Moggin eilinen viesti vahvistaa huolen aiheellisuuden. Tämä yhä edellisten vuosisatojen britti-imperiumin kulta-aikaa elävä konservatiivikansanedustaja viestitti:

– Jos brexitin pitkä lykkäys pitää meidät juuttuneina Unioniin, meidän tulee olla niin hankalia kuin mahdollista. Voisimme käyttää veto-oikeutta ja estää budjetin kasvattamisen, EU-armeijan perustamisen ja Macronin integraatiosuunnitelmat.

Brittikonservatiivien jyrkimmille ei siis riitä tähän astisen kaaoksen aikaansaaminen, vaan viime töikseen on vielä tehtävä kiusaa Unionille, josta he haluavat lähteä.

Macronille brittien änkyröinti merkitsisi tietysti hänen omien kunnianhimoisten EU-kaavailujensa loppua. Merkel puolestaan olisi luultavasti sen johdosta vain tyytyväinen, mutta sen sijaan huolta hänellekin aiheuttaisi se, että epävarmuus ylipäätään on aina erittäin huono asia bisnes-elämälle.

Aikamoiselta kuulostaa myös se, että Britannia olisikin vielä mukana päättämässä Unionin ensi syksyn suuresta nimityspaketista, jossa täytetään kaikki EU:n avainvirat komission puheenjohtajasta EU:n presidenttiin ja EKP:n pääjohtajaan.

Olisi kohtuullista saada äänestää uudelleen

Jos britit olisivat EU:ssa siivosti, totta kai kaikkien kannalta järkevintä olisi antaa heille tarvittavan pitkä lisäaika uuden kansanäänestyksen järjestämiseksi. Vuoden 2016 kansanäänestys perustui valheille ja väärille tiedoille, joten olisi kohtuullista, että britit saisivat äänestää uudelleen nyt, kun he tietävät, mitä seurauksia brexitillä oikeasti on.

Jo tähän mennessä pelkkä brexitin uhka on Centre for European Affairs -tutkimuslaitoksen mukaan kutistanut Britannian taloutta 2,5 prosenttia. Britit eivät taatusti äänestäneet köyhtyäkseen. Ennen kaikkea brittinuoriso, maan tulevaisuus, ansaitsisi tulla kuulluksi uudessa kansanäänestyksessä.

Keskiviikkoiltana Brysselissä EU-johtajilla on siis edessään hankala hätäkokous, jossa on pakko löytää yhteisymmärrys siitä, mitä tehdä änkyrän kanssa, joka on vienyt asiansa täydelliseen umpikujaan samalla kun aikapommi tikittää koko Unionille.

 

Lisää aiheesta

    Uusimmat

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja