Esimaku vuosien vankeustuomiosta on ollut järisyttävä kokemus Ranskan entiselle presidentille, kirjoittaa MTV Uutisten kolumnisti Helena Petäistö.
Hirveää mekastusta, paljon jugurttia ja murtunut mies – näin voisi kiteyttää Ranskan entisen presidentin, Nicolas Sarkozyn, kärsimää 20 päivän kakkua La Santén vankilassa Pariisissa. Viiden vuoden vankeusrangaistuksen saanut Sarkozy pääsi vankilan portista silminnähden harmaantuneena ulos viime maanantaina.
Kun eurooppalaisen demokraattisen tasavallan entinen presidentti joutuu vankilaan, ei kyseessä ole ihan banaali tapaus. Ranskan viidennen tasavallan historiassa tapaus on ensimmäinen lajissaan. Sarkozy itse totesi, ettei hän olisi koskaan uskonut joutuvansa vankilaan 71-vuotiaana. Sen jälkeen hän joutui myös toteamaan, ettei hänellä myöskään ollut aavistustakaan siitä, mikä häntä odotti.
Mutta niin vain maailma muuttuu ääripäästä toiseen – ainakin Ranskassa. Kun mahtavan gaullistipuolueen edustaja Sarkozy aloitti aikoinaan poliittisen uransa, silloin oli maassa totuttu siihen, että naturellement, luonnollisesti, lähes kaikki poliitikot rötöstelevät. Kansalaiset hyväksyivät sen eräänlaisena vallanpitäjien etuoikeutena, kunhan nämä vain pitivät huolen siitä, etteivät jääneet siitä kiinni. Vasemmisto kyllä syytti oikeistoa lakkaamatta rötöstelystä, mutta kappas vain, kun se pääsi itse valtaan 1980-luvulla, se pani vielä paremmaksi.
Mutta 1990-luvulla Ranskassa pulpahti esille muutama oikeudentuntoinen tutkintatuomari, heidän joukossaan lähes tähdeksi noussut norjalainen Eva Joly, pohjoismaalaisen lahjomaton protestantti. Siitä lähtien mentiin toiseen ääripäähän: Ministereitä ja valtionyhtiöiden pääjohtajia herätettiin aamulla kello kuusi suoraan sängystä, kun virkavalta tuli tekemään kotitarkastusta. Monien mahtavien poliitikkojen pitkän uran huipennus törmäsi siihen, ettei entisenlaista menoa enää hyväksytty eivätkä he saaneet entistä maan tapaa omalta kohdaltaan anteeksi
Mutta nyt on Ranskassa saavutettu aivan uusi etappi, sillä entisen tasavallan presidentin joutumista lukemaan tiilenpäitä ei sentään osattu oikeasti kuvitella. Ei sittenkään, vaikka lähes kaikille valtionpäämiehille on huudettu mielenosoituksissa: "En prison! Vankilaan!". Tosin täytyy sanoa, että Nicolas Sarkozy kyllä kerjäsi nykyistä kohtaloaan, niin venyvä tämän koulutukseltaan juristin oma oikeuskäsitys on tuntunut olevan. Hänellä on takanaan useita oikeudenkäyntejä ja tuomioita ja pari oikeudenkäyntiä vielä edessään.
Bling bling -presidentin liikanimen saanut Sarkozy leveili aikoinaan, että jos ranteessa ei ole Rolexia, on epäonnistunut elämässään. Sveitsiläinen kellomerkki sai kyseenalaista mainosta – ja kuinkas ollakaan, rannekellonsa lisäksi Sarkozy sai tuomioidensa jälkeen myös "nilkka-Rolexin" eli poliisin hänelle asettaman valvontarenkaan nilkkaansa.
Mutta vankilaan joutuminen oli kuitenkin vielä aivan toista! Se alkoi mahtipontisella näytelmällä lokakuun 21. päivänä, kun moottoripyöräsaattueen ympäröimä poliisiauto tuli hakemaan entistä tasavallan presidenttiä hänen huippuhienon ja jatkuvasti vartioidun asuinalueen, Montmorencyn, portin edestä Pariisin hulppean 16. kaupunginosan keskeltä.
Sarkozyn kolme poikaa, joista nuorin on aloittamassa poliittista uraansa, olivat järjestäneet show’n, jossa Sarkozy astui edellä käsi kädessä kauniin laulajapuolisonsa Carla Brunin kanssa ja pojat puolisoineen perässä yhtenä kulkueena portille asti. Sarkozyn sanoin hän halusi mennä vankilaan "la tête haute", pystypäin. Siinä rakennettiin kuvaa marttyyristä ja puolueellisen oikeuslaitoksen uhrista.
Nicolas Sarkozyn matka vankilaan oli Ranskassa mediaspektaakkeli.AOP
Entinen presidentti aikoi käyttää aikansa yhdeksän neliömetrin sellissään lukemiseen ja kirjoittamiseen. Kainalossaan hänellä oli kaksi kirjaa: Toinen oli Alexandre Dumas’n kuuluisa Monte Criston kreivi, joka onnistui pakenemaan vankilalinnastaan. Toinen opus oli ei enempää eikä vähempää kuin viattomana syytetyn ja vangitun Jeesuksen elämänkerta. Siitä kaikkien piti ymmärtää, että juuri sama epäoikeudenmukaisuus oltiin tekemässä myös Sarkozyn kanssa.
Mutta miten siinä sitten kävikään? Sarkozyn asianajajat anoivat päämiehelleen vapautusta, sillä Sarkozy vannoo tietysti yhä viattomuuttaan ja vie asian valitustuomioistuimeen. Uusi oikeudenkäynti odottaa ensi maaliskuussa. Jo 20 päivän päästä Santén vankilasta astui ulos murtunut mies, joka myönsi, ettei hän olisi osannut kuvitellakaan, millainen helvetti vankila on. Kyseessä on mies, joka presidenttinä oli erityisen armoton. Hän esimerkiksi käytti ongelmakaupunginosien nuorista nimitystä "la racaille", roskasakki, joka piti putsata pois Kärcherillä. Siinä sai taas saksalainen tehopesuri kyseenalaista mainosta.
Ranskalaisten vankiloiden tila on tunnetusti Euroopan huonoimpia, esimerkiksi Santén vankilan käyttöaste on peräti 190 prosenttia, kymmenittäin patjoja lattialla ja väkivaltaisuudet kasvussa. Entisenä presidenttinä Sarkozy sai oman turvallisuutensa vuoksi luksusolot; yhden hengen sellin omalla suihkulla, wc:llä ja keittotilalla vankilan muista eristetyllä alueella. Hänen turvallisuuttaan valvoi vielä kaksi ulkopuolista poliisi-henkivartijaa, jotka asuivat viereisessä sellissä ympäri vuorokauden. Entisen presidentin ei todellakaan tarvinnut kokea samaa kuin tavalliset vangit.
Mutta Kärcher-presidentin tulo eikä olo Santén seinien sisällä ei todellakaan sujunut huomaamatta, kaukana siitä. Jo hänen saapumisensa jälkeisenä päivänä alkoi somessa näkyä ensimmäisenä yönä kuvattu video, jossa selleistä kuului huutoja: "Kostamme Gaddafin puolesta! Me tiedämme kaiken, Sarko!" Videosta syntyi skandaali poliittisissa piireissä. Etenkin omista rötöksistään tuomittu äärioikeiston Marine Le Pen, joka on estynyt asettumasta presidenttiehdokkaaksi, on kauhistellut Sarkozyn tilannetta.
Kävi ilmi, että useat vangit ulvoivat kuorossa koko yön kirosanoilla höystäen: "Oh, Sarko! Réveille-toi! Sarko! Herää!" Ja siinä he onnistuivatkin; entinen presidentti ei juuri nukkunut 20 päivän aikana. Eikä hän sitä paitsi paljon syönytkään. Le Point -lehti paljasti, että hänen ruokavalionsa koostui pelkästään jugurtista. Lehden mukaan muuhun ruokaan hän ei koskenut lainkaan siinä pelossa, että hänen annoksiinsa olisi syljetty. Oma keittonurkkauskin jäi käyttämättä, kun on tottunut Élysée-palatsin keittiömestarin kokkaukseen, eikä kotonakaan ole tarvinnut koskaan kokata.
Ei siis ihme, että vankilanportista astui maanantaina ulos kasvoiltaan harmaa ja haurastunut, väsyneen näköinen mies vailla entistä uhoa: Koettelemus oli ollut "très dur", erittäin kova! Selvää on, että viiden vuoden kakku veisi hengen. Kaikki Ranskassa muistavat, miten Sarkozyn puoluetoveri ja hyvä ystävä, arrogantti rötösherra Patrick Balkany sai neljän ja puolen vuoden vankeustuomion mittavista veropetoksistaan ja miten se häneen vaikutti. Vankilaan meni isokokoinen pulska ja koppava komentelija. Seitsemän kuukauden päästä kiven sisältä päästettiin ulos hintelä, hauras ja hiljainen vanhus. Kovin moni ei surrut Balkanyn kohtaloa
Harmaantunut Sarkozy kuvattiin vankilasta pääsyä seuraavana päivänä ravintolakäynnin yhteydessä.AOP
Sarkozylla sen sijaan on yhä omat vankkumattomat kannattajansa. Heille kaikille entisen päämiehen pääsy valvottuun vapauteen on vain oikeus ja kohtuus. Montmorencyn loisteliaan ja vartioidun asuinalueen porteilla odotti kourallinen kannattajia. Sarkozy pääsi siis kotiin syömään ja nukkumaan, mutta ilman Ranskan passia ja tiukasti valvottuna, millaisia kontakteja hänellä saa olla.
Toissa vuonna Sarkozy oli tienannut puhujanpalkkioita yli kahden miljoonan euron edestä, ja hän esitti oikeudelle, että hänen täytyisi sen takia päästä vapaasti matkustamaan eri puolille maailmaa. Mutta se oikeus häneltä evättiin, sillä Muammar Gaddafin hallinnon jäseniä on levinnyt eri puolille maailmaa. Juuri heitä Sarkozyllä ei ole lupa tavata.
Sen lisäksi hän ei saa olla yhteydessä edes oikeusministeri Gérald Darmaniniin eikä oikeusministeriön virkamiehiin. Darmanin teki sen virheen, että hän meni tapaamaan vanhaa kamuaan vankilaan omien sanojensa mukaan tarkistaakseen, että entinen tasavallan presidentti ei ole vankilassa vaarassa. Sillä hän teki kaverilleen karhunpalveluksen, sillä jos oikeus katsoi, että Sarkozy on peremmin turvassa vankilan ulkopuolella kuin vankilassa, niin hänen tapaamisiaan täytyy rajoittaa. Edellisissä rötöksissä on nimittäin havaittu, ettei Sarkozy siekaile painostaa eikä yrittää lahjoa oikeusministeriön virkamiehiä eikä tuomareitakaan saadakseen itselleen hyödyllisiä tietoja. Ja kun nykyinen oikeusministeri kuuluu ystäväpiiriin, riski tietojen saannista on suuri.
Ai niin, mistä tässä vankilatuomiossa on oikein kyse? Sarkozya vastaan on nostettu niin monta syytettä, ettei niissä pysy enää kukaan perässä. Suurimmassa osassa kyse on vaalirahoituksesta, niin tässäkin, mutta tässä tapauksessa epäilty rahoittaja olisi ollut pahin mahdollinen eli Libyan terroristidiktaattori Muammar Gadaffi, jonka kanssa veljeilyä kartettiin kuin ruttoa.
Kaikki Ranskassa muistavat, miten tämä täysin kansainvälisessä boikotissa ollut hirmuhallitsija näyttävine naishenkivartijoineen pölähti Sarkozyn ensimmäisenä presidenttivuonna 2007 viralliselle vierailulle Pariisiin, pystytti valtavan beduiinitelttansa Élysée-palatsin läheisen vierastalon pihalle ja pyöritti sirkusta ja samalla Ranskan presidenttiä pikkusormensa ympäri. Vahvojen vaalirahoitussyytösten lisäksi Gaddafi sotkettiin myös Sarkozyn edellisen avioliiton pelastamiseen.
Kyllä, luitte aivan oikein! Cécilialle, vastahakoiselle vaimolle, piti keksiä joku merkittävä julkinen rooli, joka pitäisi hänet Élysée-palatsissa. Niinpä hän sai tehtäväkseen pelastaa Gaddafin vankeina olleet bulgarialaiset sairaanhoitajat, Gaddafi suostui juoneen ja Qatar rahoitti operaation – mutta silti Cécilia jätti Nicolas’n!, ja kansalliskokous vaati selitystä sille, millä mandaatilla Cécilia meni Ranskan edustajana Tripoliin. Mönkään meni, mutta nyt on sentään kaunis Carla tukemassa miestään tässä vakavammassa farssissa.
Seuraavaa näytöstä täytyy odottaa maaliskuun 26. päivään, jolloin Sarkozyn on omasta mielestään saatava vapautus kaikista syytteistä. Toisaalta täytyy myös muistuttaa, että sen verran outo on Ranskan nykyinen lainsäädäntö, että vankeusrangaistukset voidaan panna täytäntöön ennen kuin syytetty on käynyt läpi kaikki haluamansa oikeusasteet.
Pahimmanlaatuisen saippuasarjan jatkoa odotellessa ja lopputulosta arvaillessa yhdestä asiasta voi ainakin olla varma: Sarkozylle ei jugurtti maistu enää vähään aikaan.
