Tämän sunnuntain neuvottelut Floridan auringon alla ovat vain pelkkää varjonyrkkeilyä, joka ei johda tippaakaan lähemmäs rauhaa Ukrainan ja Venäjän välillä. Siitä pitää taatusti huolen Venäjän diktaattori Vladimir Putin, kirjoittaa MTV Uutisten kolumnisti Helena Petäistö.
Kuluneen viikon tiistaina minulla oli harvinainen tilaisuus istua Pariisissa kuuluisan ukrainalaisen kirjailijan Andrei Kurkovin vieressä Prix Jacques Delors Vuoden eurooppalainen kirja -palkintotuomariston kokouksessa, jonka puheenjohtajana Kurkov toimi.
Kokous osui saumaan, jossa taas jälleen kerran rauhanlippuja liehutellaan omituisessa näytelmässä, jossa kaikki osapuolet näyttelevät rauhantahtoa, vaikka Venäjän puolelta puuttuu tahto, Ukrainan puolelta edellytykset ja tämän päivän amerikkalaisneuvottelijalta Steve Witkoffilta ymmärrys.
"Ukrainaan ei tule rauhaa ennen kuin Putin on poistunut maan johdosta!" oli Kurkovin selkeän ytimekäs vastaus kysymykseeni tiistaina. "Tulitauko voidaan mahdollisesti saavuttaa, muttei rauhaa", hän täsmensi.
Kurkovin toteamus vahvistaa sen, minkä Venäjän hyvin tunteva suomalaisdiplomaatti René Nyberg on todennut: "Stalin sentään osasi lopettaa sodan, Putin ei".
Putinin metodissa ei mitään uutta
Lukemattomat tutkijat, tarkkailijat ja poliittisen johtajat ovat toistaneet viikkokaupalla sitä yksinkertaista totuutta, että Putin ei halua rauhaa.
Nytkin hän totta kai viestittää päinvastaista ja vakuuttaa rauhantahtoaan, mutta samalla torjuu tiukasti kaikki Ukrainan ja eurooppalaisten tekemät muutokset hänen Yhdysvaltain presidentti sanelemaansa "rauhanehdotukseen" eikä osoita pienintäkään halua neuvotella niistä.
Donald Trumpille
Näytelmän sirkuspelle-Trump puolestaan vakuuttaa, ettei enää paljoa puutu siitä, että rauha saadaan solmituksi. Rauhanehdoista ja Ukrainan kohtalosta viis – kunhan hänet vain palkitaan Nobelin rauhanpalkinnolla.
Kansainvälisten välittäjien roolia tutkinut ranskalainen valtiotieteen professori Aurélien Colson puolestaan kertoo, ettei Putinin metodissa ole mitään uutta. Se vain toistaa Neuvostoliiton noudattamaa neuvotteludoktriinia, jonka säännöt ja periaatteet laati Neuvostoliiton pitkäaikainen ulkoministeri Andrei Gromyko.
Gromyko noudatti laatimiaan periaatteita neljällä vuosikymmenellä niin, että hän sai lisänimen Herra Njet, Herra Ei.
Colsonin mukaan Gromykon doktriini sisältää kolme pointtia: Ensiksi esitetään vastapuolelle maksimaaliset vaatimukset, joita tämän on aivan mahdotonta hyväksyä. Kyse ei siis ole mistään avausehdotuksista, vaan sellaisen shokin aiheuttamisesta, että keskustelu suistuukin uusille urille kuin alun perin oli tarkoitus
Toiseksi otetaan asenteeksi täydellinen joustamattomuus. Mitään julkisia myönnytyksiä ei edes harkita. Jos kulisseissa annetaan jossakin asiassa vähän periksi, sen vaihtorahaksi vaaditaan vastapuolelta valtavia myönnytyksiä kuten alueluovutuksia. Oma mitätön myönnytys esitetään suurena uhrauksena.
Kolmanneksi – ja tämä on äärimmäisen tärkeä pointti – annetaan ajan kulua niin, että läntisen vastapuolen yhtenäisyys alkaa murentua. "Lännestä löytyy aina joku, joka antaa periksi. Ei tarvitse muuta kuin odottaa", huomioi Gromyko jo vuosikymmeniä sitten.
Mikään ei ole muuttunut, vaan ennen pitkää joku lännessä alkaa kuin alkaakin ajaa kompromissia, toteaa Colson. Trumpin paluu Valkoiseen taloon on vain vahvistanut Gromykon doktriinia.
Samalla Putin murentaa länttä sisäpuolelta tukemalla äärioikeistoa ja äärivasemmistoa, syytämällä massoittain desinformaatiota eli juuri niitä suurimpia valheita, joihin helpoimmin uskotaan, sekä manipuloimalla demokraattisia vaaleja.
Putinin aktiivinen toiminta Ranskan äärioikeiston voiton puolesta kahden vuoden aikana on tehnyt siitä suurimman poliittisen uhkakuva Euroopassa tällä hetkellä. Samaan pyrkii vaikuttamisensa Saksan AfD:n ja Britannian UKIP:in voimakkaan nousun hyväksi.
Miten tällainen farssi on mahdollista?
Steve Witkoff on koko tämän näytelmän hyödyllisin idiootti. Myös hyödyllinen idiootti -ilmaisu on tiettävästi saanut alkunsa Neuvostoliitosta. Sen keksi kai Lenin itse kuvailemaan niitä länsimaalaisia, jotka lähtivät innoissaan ajamaan hänen asiaansa.
Riittää, kun näkee valokuvan, jossa kiinteistövälittäjä Witkoff seisoo Kremlissä käsi sydämellä katsoessaan isäntää, tämän vuosisadan raainta murhamiestä. Naurattaisi, ellei itkettäisi. Miten tällainen farssi on mahdollista?
Trumpin ja tämän palvoman Putinin pelikirjoissa on sama ohje: "Mitä suuremman valheen esittää, sitä uskottavampi se on". Näiden herrojen myötä olemme siirtyneet totuuden jälkeiseen aikaan.
Witkoff on valittu Ukrainan ja Venäjän väliseksi neuvottelijaksi, vaikkei hän ole koskaan astunut jalallaankaan Ukrainaan. Sen sijaan alkavalla viikolla hän menee Moskovaan jo kuudetta kertaa. Vastikään kohua aiheuttaneet, hänen tietotoimisto Bloombergin paljastamat puhelinkeskustelunsa Moskovaan osoittavat, miten täydellisesti Witkoff syö Putinin kädestä.
Pax Americana kutistui irvikuvaksi
Vuosikymmenien ajan maailmanrauhan takasi Pax Americana, amerikkalainen rauha, joka perustui Yhdysvaltain ylivallalle. Nyt se on kutistunut sen irvikuvaksi, Pax Floridaksi, Floridan rauhaksi, jota hierotaan auringon paahteessa palmujen alla golfpallojen viuhuessa viheriköllä.
Kentuckyn republikaanisenaattori Mitch McConnell on käynyt kiivaasta sanavaihtoa varapresidentti J.D.Vancen kanssa somealusta X:ssä toteamalla, että sopimuksella, joka palkitsee hyökkäyksen, on yhtä vähän arvoa kuin paperilla, jolle se on kirjoitettu. Professori Colsonin mukaan kyseessä on antautuminen, jota kauniisti nimitetään realismiksi.
On kaksi Putinia
Ukrainan tragedian ydin on siinä, että Putin ei halua itsenäistä Ukrainaa, vaan väittää itsepäisesti, että ukrainalaiset ja venäläiset ovat samaa kansaa huolimatta siitä, miten ukrainalaiset näkevät asian.
Britannian salaisen palvelun, M6:n, entinen johtaja Richard Moore kuvaili Financial Timesissa hiljattain, että on olemassa kaksi erilaista Putinia. Hänen mukaansa toisaalta on kylmä ja brutaali realisti-Putin, joka osaa diplomaattisen kaupankäynnin, joka myöntää menettäneensä Syyrian ja tyytyy siellä nykyiseen tilanteeseen.
Mutta toisaalta on myös ideologian läpitunkema Putin, joka uskoo sisimmässään asti, ettei Ukrainalla ole oikeutta olemassaoloon. Tämä Putinin kakkosversio ei neuvottele mistään, sillä hänen pakkomielteensä on Ukrainan alistaminen.
Putinilla kohta vastassa toinen tuittupää
Kiinteistömoguli Trump puolestaan ei vaivaa päätään millään muulla kuin kaikilla mahdollisilla diileillä, joita maapallo päällään kantaa, sekä Nobelin rauhanpalkinnolla. Hänellä on aikaa panna puskutraktorit, bulldozerit, purkamaan Yhdysvaltain historiaa valtavasti nähneen Valkoisen talon toinen siipi. Ei voi muuta kuin ihmetellä, miten sellainen voi ylipäätään kenelläkään päähän juolahtaa.
Mutta ei yllätysten sarja suinkaan tähän lopu. Kuka olisi uskonut, että, että nyt kun Trump on jättämässä Yhdysvaltain kokoisen paikan täytettäväksi Ukrainassa ja Euroopassa, paikan täyttäjäksi näyttää olevan vahvasti tyrkyllä Turkin presidentti Recip Tayyep Erdogan!
Jos Ranskan, Britannian ja Turkin kaavailema yhteistyö Ukrainassa toteutuu, silloin Putinilla on vastassaan hänen itsensä kaltainen brutaali tuittupää, jolla ei ole myöskään estoja antaa Kremlin herralle kunnon kyytiä. Putinin imartelu Erdoganin suuntaan osoittaa jo, ettei diktaattori tunne oloaan kovin mukavaksi.
Veikkaanpa, että tästä mahdollisesta yhteistyöstä keskustellaan huomenna maanantaina myös Élysée-palatsissa presidentti Emmanuel Macronin ja presidentti Volodymyr Zelenskyin tapaamisessa.
