Seiväshyppääjä Elina Lampela avaa tällä viikolla hallikautensa, joka on kuitenkin vain välietappi ennen kesää. Kaksinkertainen EM-nelonen tähyää tänä vuonna mitaleille.
Arvokisoissa Lampela on kokenut myös karvaita karsiutumisia, jotka hän on pyrkinyt kääntämään arvokkaiksi opeiksi. Hän on hivuttautunut Euroopan seiväshyppyeliittiin, mutta konkreettista palkintoa hän ei ole vielä päässyt korjaamaan.
27-vuotias Lampela toivoo, että vuosi 2026 ja Birminghamin kisat toisivat siihen muutoksen.
– Etenkin EM-kisat kesällä on ollut parin vuoden ajan tosi iso tavoite, Lampela sanoo.
– Kun olin pari vuotta sitten Roomassa neljäs ja viime vuonna EM-halleissa neljäs, se on jotenkin itselle konkretisoitunut, kuinka lähellä mitalia EM-tasolla on. Kyllä se on aika selkeä tavoite itselleni, että kyllä minä sieltä mitalia lähden tavoittelemaan.
Viime kaudessa oli paljon hyvää, mutta pääkilpailu Tokion MM-areenalla päättyi karsintapettymykseen. Lampela ylitti ensimmäiset korkeudet, mutta 460 oli liikaa.
– Kyllä aluksi oli mieli maassa, mutta kun kokemusta on tullut, aika nopeasti siitä pääsi yli ja eteenpäin. Arvokisoja toivottavasti vielä on edessä. Noista pitää vain ottaa opiksi ja miettiä, mitä pitää ensi kerralla tehdä eri tavalla.
Pieniä onnistumisia juhlittava enemmän
Lampela avaa hallikautensa torstaina Tukholmassa. Hänen oli alun perin tarkoitus kisata ensimmäisen kerran vasta helmikuussa, mutta suunnitelmat muuttuivat vain päivien varoitusajalla tulleen pikakutsun jälkeen.
Lampela on välttynyt harjoituskaudella niin terveys- kuin tekniikkamurheiltakin. Tavoitteena on perustason nosto ennätyksen, 470 tuntumaan.
Lampela myöntää olevansa ankara itselleen, mikä varsinkin nuorempana söi iloa arkisesta tekemisestä.
– Se, että vaatii itseltä paljon, on toisaalta osasyy, että olen päässyt tähän asti, mutta se saattaa myöskin kääntyä vähän itseäni vastaan välillä, kun vaatii ihan liikaa.
– Välillä pitäisi olla tyytyväinen ja pieniä onnistumisia ehkä juhlia vähän enemmän.