Beetasalpaajalääkitys kuuluu useimmiten sydänkohtauspotilaiden hoitoihin, mutta hyvin iäkkäillä potilailla sen on pelätty aiheuttavan myös haittavaikutuksia. Tuoreen yhdysvaltalaistutkimuksen perusteello pelko aiheellinen lähinnä sellaisilla iäkkäillä, joiden toimintakyky ja kognitio ovat jo heikentyneet. Suurin osa iäkkäistä potilaista saa beetasalpaajista selvän hyödyn.
Yhdysvaltalaisten tulokset perustuvat lähes 16 000 hoitokodissa asuvan potilaan terveystietoihin. Sydänkohtauksen eli sydäninfarktin sairastaneiden kahdeksankymppisten riski menehtyä sairastumista seuraavien kolmen kuukauden aikana on tutkimuksen perusteella noin neljänneksen pienempi, jos heillä aloitetaan beetasalpaajalääkitys sairastumisen jälkeen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että beetasalpaajat pelastavat yhden potilaan jokaista 26 lääkittyä kohden.
Lääkitykset eivät olleet täysin vailla haittavaikutuksia, sillä monien potilaiden toimintakyky heikentyi beetasalpaajalääkityksen myötä. Erityisesti tämä havaittiin potilailla, joilla oli jo kognitiivisten mielentoimintojen heikentymää ja fyysisen toimintakyvyn vaikeuksia.
Tutkijat pitävät tuloksiaan osoituksena beetasalpaajalääkityksen haitoista iäkkäille heikkokuntoisille ja sairaille potilaille, mutta myös selvänä osoituksena lääkityksen hyödyistä. Koska beetasalpaajat pidentävät myös iäkkäiden potilaiden elinikää, niiden käyttöä ei pidä automaattisesti rajoittaa vain potilaan iän vuoksi.
Tutkimus julkaistiin JAMA Internal Medicine -lehdessä.
Copyright Duodecim 2016. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.