Äiti uskoo olevansa unissaan yhteydessä syöpään kuolleeseen pieneen poikaansa: ”Hän jättää minulle arkipäiväisiä muistutuksia itsestään”
8:33Huomenta Suomessa keskusteltiin siitä, kuinka lapsen syöpä muuttaa koko perheen elämän. Videolla mukana ovat Joacim ja Elina Viljamaa.
Julkaistu 11.01.2020 10:59
Riika Tauriainen
riika.tauriainen@mtv.fi
Amerikkalainen äiti jakoi koskettavan kirjoituksen pienen poikansa syöpäkamppailusta.
Love What Matters -sivusto jakoi Krisztina Filiszar Kinkin rankan selviytymistarinan oman lapsensa kuolemasta. Kristzina kertoo, että hänen poikansa on antanut hänelle lohtua unien kautta.
"Äiti, kaikki tulee vielä olemaan hyvin"
Krisztina ja hänen aviomiehensä asuvat Pohjois-Carolinassa. Heillä on kolme lasta: Khloe, Logan ja Ariana.
Krisztina muistelee kuinka onnellista, tavallista perhe-elämää he viettivät yhdessä.
– Jos voisit kuvitella kuvan täydellisestä perheestä ja elämästä, meidän perheemme elämä oli sellaista. Meillä oli se kaikki, Krisztina muistelee.
Vuonna 2015 Krisztina odotti neljättä lastaan, poikaa, mutta menetti hänet vakavien kehitysongelmien vuoksi vain 8 viikon ikäisenä. Krisztina suri syvästi syntymätöntä lastaan, mutta se kaikki oli vasta alkua.
Vuoden 2016 alussa perheen 11-vuotias mopsi menehtyi. Kun perhe kävi läpi yhdessä rakkaan lemmikinsä poismenoa, Krisztinan 4-vuotias poika Logan tuli itkuisen äitinsä luo ja lohdutti häntä.
– "Äiti, kaikki tulee vielä olemaan hyvin", poikani sanoi minulle. Oli hänelle luonnollista lohduttaa minua, kun olin surullinen. Me olimme parhaat ystävät, ja juuri niin parhaat ystävät tekevät toisilleen.
Muutama päivä koiran kuoleman jälkeen Krisztina huomasi, että Loganin silmät harottivat. Seuraavana päivänä ne kääntyivät kokonaan sisäänpäin.
Kävi ilmi, että Krisztinan aviomiehen suvussa monella on "laiska silmä". Laiska silmä tarkoittaa sitä, ettei silmän näkö ole kehittynyt normaalisti esimerkiksi ison karsastuksen takia.
Krisztina vei poikansa silmälääkäriin. Lääkäri vakuutteli, että vaiva saadaan kuntoon, mutta kuvasi silmät kaiken varalta.
– Mieheni oli kotona vahtimassa tyttöjä. Menimme Loganin kanssa kahdestaan, koska ajattelimme sen olevan vain nopea visiitti eikä mitään suurempaa, Krisztina kertoo.
– Kun Logan, rakas, sinisilmäinen ja piikkitukkainen poikani, heräsi nukutuksesta, minut kutsuttiin pois huoneesta ja kerrottiin, että silmälääkäri odottaa minua puhelimessa.
Karmaisevat uutiset
Krisztina meni puhelimeen. Silmälääkäri kertoi hänelle magneettikuvausten tuloksista.
– En ollut yhtään valmistautunut siihen, mitä tulin kuulemaan. "Olen niin pahoillani…", lääkäri aloitti ja jatkoi "Loganilla on kasvain… ja se on hänen aivorungossaan", Krisztina kertoo.
– Loppu on sumeaa. Lasten onkologisti käveli juuri sinä hetkenä huoneeseen ja käski minun istua. Hän kertoi minulle, että aivorungon kasvain (DIGP) oli erittäin aggressiivinen, siihen ei ole parannusta tai hoitoa ja ennuste ei ole hyvä; ainoastaan 6–12 kuukautta elinaikaa jäljellä.
Krisztina kertoo, ettei ole koskaan jäätynyt paikoilleen niin kuin silloin.
– Tuntui kuin sydämeni olisi tippunut rinnasta ulos. En edes tiennyt, olinko itse enää elossa, kun kuulin uutiset. Koin elämäni hirveimmän kivun, jota kukaan ei voi edes kuvitella. Sain juuri kuulla, että kauniilla, täydellisellä ja viattomalla 4-vuotiaalla lapsellani olisi vain 6–12 kuukautta elinaikaa.
– Kipu ja turhautuminen olivat loputtomia ja kestämättömiä. Itkin hysteeriesti, tärisin ja yritin kuunnella, kun tämä sama asia kerrottiin aviomiehelleni, joka oli oli puhelimen kautta kaiuttimessa.
Krisztina kuuli, kuinka hänen poikansa huusi itkien äitiä toisesta huoneesta. Logan oli säikähtänyt herättyään yksin oudossa huoneessa. Krisztina kokosi itsensä ja palasi lapsensa luo, koska tämä tarvitsi äitiään.
Krisztina ei tiennyt miten kertoa asiasta pienelle pojalleen.
– Ajoimme kotiin kahdestaan. Tiesin jotain, mitä hän ei. Se oli elämäni karmaisevimpia hetkiä.
"Hän antoi minun tietää, että hän oli nyt turvassa"
Viikot kuluivat, ja Krisztina etsi käsiinsä kaiken mahdollisen tiedon. Krisztina kävi läpi kaikki mahdolliset hoidot, lääkitykset ja keinot.
– Kun sinulle kerrotaan, että lapsellasi on vain 6–12 kuukautta elinaikaa, yrität tehdä kaikkesi pelastaaksesi hänet. Se on rakkautta. Ei ole mitään, mitä en tekisi lapsieni vuoksi.
Krisztina muutti perheen ruokavalion ketogeeniseksi, teki terveellistä keittoa kaikista vihanneksista ja hieroi poikansa jalkoihin jokainen ilta aromaattisia öljyjä.
Ainoa lääketieteellinen hoito, jota Loganille annettiin, oli sädehoito. Sitä oli määrätty viiden viikon pituisena hoitojaksona. Pienelle lapselle sädehoito on rankka koettelemus, joten lapsi yleensä nukutetaan hoidon ajaksi.
Krisztinalle kerrottiin, että säteily vaikuttaisi kasvaimeen ainoastaan väliaikaisesti. Hoitojen jälkeen kasvain voisi kasvaa paljon aggressiivisemmaksi kuin aikaisemmin. Logan kävi kerran hoidossa, mutta meinasi menehtyä nukutukseen. Sädehoito päätettiin lopettaa.
– Kukaan ei selviä aivorungon kasvaimesta, se on kaikista kamalin aivosyöpä.
Kaikesta huolimatta kasvain jatkoi kasvuaan. Se vaikutti arkisiin asioihin, kuten tasapainoon, kävelyyn ja nielemiseen. Krisztina antoi kaikkensa ja huolehti parhaansa mukaan lapsestaan.
Logan kertoi äidilleen päivittäin rakastavansa tätä, ennen kuin kasvain vaikutti puhekykyyn.
– Vain 7 viikkoa diagnoosin jälkeen Loganin kunto romahti. Hän tuli kotihoitoon, asettui makuulle sohvalle. Maailman ihanin hoitaja antoi hänelle morfiinia kipuihin. Makasimme hiljaa vierekkäin, Krisztina kertoo.
– Tunsin pienen, jatkuvan sydämen lyönnin.
Perhe oli Loganin rinnalla loppuun asti. Marraskuun 20. päivä vuonna 2019 Logan nukkui pois perheensä ympäröimänä.
– Kun pidin pienen poikani kättä, katsoin tyttäriäni ja sanoin heille, että "Logan meni taivaaseen, mutta hän on kunnossa ja on aina luonamme".
– Ilme poikani kasvoilla oli rauhallinen, ja hän oli niin kaunis. Hän antoi minun tietää, että hän oli nyt turvassa. Olen jokainen päivä pitänyt lujasti kiinni tuosta ajatuksesta.
Lohtua arjen pienistä asioista
Krisztina kertoo, että ajattelee joka päivä poikaansa.
– Minusta tuntuu, että Logan jättää minulle arkipäiväisiä muistutuksia itsestään.
Krisztinan mukaan hän näkee sydänkuvioita joka puolella, ja ne lohduttavat häntä surussa.
– Olen nähnyt paljon unia Loganista hänen poismenonsa jälkeen. Joissain unissa hän kertoo minulle asioita, toisissa vain halaamme tai nauramme tai vietämme vain aikaa sanomatta mitään.
Krisztina kertoo, että Logan elää heidän perheensä sydämissä ikuisesti.
– Silmittömän pahat asiat elämässä eivät kestä ikuisesti, elämä on jatkuvaa kehittymistä ja muutosta. Voit joko valita kasvaa haasteiden mukana tai jäädä jumiin kamaliin hetkiin, Krisztina sanoo.
– Minulle Loganin tarinan jakaminen on tärkeää. Olemme selvinneet kaikesta, ja jatkan tarinan jakamista kaikille, jotka haluavat sen kuulla.
