Taija Koskinen menetti poikansa Wiljamin ainoastaan neljää päivää pojan syntymän jälkeen. Hän kirjasi kaikki kipeät muistot päiväkirjaan, jonka ääreen palasi 18 vuotta tragedian jälkeen.
Siinä se on. Taija Koskinen pitää käsissään Marimekon unikoilla koristeltua muistikirjaa, jonka kansien väliin hän on kirjannut elämänsä kipeimpien päivien muistot. Hetket, joihin palaaminen 18 vuoden jälkeenkin repii sydäntä ja tuo kyyneleet silmiin.
– Se tunne ei näinä vuosina ole muuttunut yhtään miksikään. Hän on yksi meidän pojista. Keskimmäinen poika, joka ei istu jouluna pöydässä.
Taijan ja Jarin toinen lapsi syntyi 16 viikkoa etuajassa kesäkuun viimeisenä päivänä vuonna 2006. Neljän päivän aikana pari kävi läpi tunteiden koko kirjon: ilon pilkahduksen, pettymyksen, toivon, häpeän, surun ja tuskan.
Taija kirjasi tapahtumat ja ajatuksensa muistivihkoon, sillä pelkäsi, että unohtaa kaiken ja sen kautta myös pienen poikansa. Vuosien saatossa on käynyt selväksi, ettei niin voi käydä.
Aivan liian aikaisin
Vuonna 2006 Taija odotti toista lastaan. Jo raskausajan alussa Taijalla oli tunne, ettei kaikki ollut hyvin. Tutkimuksissa ei löytynyt mitään hälyttävää, kunnes viikolla 19 alkoi verenvuoto. Istukan reuna oli hieman irti.
Viikolla 23 Taija meni Naistenklinikalle tarkistukseen, jossa huomattiin, että synnytys oli käynnistymässä.
– Se ei tietenkään siinä vaiheessa ollut hyvä juttu, koska viikkoja oli aivan liian vähän.
Heräsin 02.30 kauheaan alavatsakipuun ja soitin hoitajan paikalle. Ilmeisesti hoitaja näki naamastani, että nyt tosiaan sattuu, sillä hän soitti heti lääkärin paikalle. Lääkärin tulo tuntui kestävän ikuisuuksia, vaikka tuskin oikeasti kesti kovin montaa minuuttia.
Minut vietiin sängyllä ultraushuoneeseen, jossa lääkäri teki ensin alatietutkimuksen ja tokaisi “asia on ihan selvä”. Mietin siinä mielessäni, että miten niin selvä, mutta en saanut kysymystä muodostettua huulilta ulos, osin kivun ja osin sen takia, että lääkäri aloitti ultraamaan. Halusin vain kipeästi tietää, onko lapseni elossa.
Kivut jatkuivat aaltomaisina ja kovina, eikä lääkäri löytänyt niille mitään selkeää syytä. Taija kiidätettiin leikkaukseen samaan aikaan, kun Jari saapui sairaalaan.
