Marika Kojo ajoi kolarin ja sai syöpädiagnoosin samana päivänä: "Elän kuoleman rajapinnoilla"
Se hetki leikkaantuu niin veitsellä. Juuri äsken olit tulossa töistä, sitten sinulla onkin syöpä, Marika kertoo syöpädiagnoosistaan Kuoleman rajoilla -dokumentissa.MTV
Marika Kojo ei koskaan unohda päivämäärää 22.2.2022. Silloin hän joutui auto-onnettomuuteen ja sai tietää sairastavansa syöpää.
Pimeänä helmikuun iltana sairaanhoitaja Marika Kojo oli ajamassa pienellä Nissan Micrallaan töistä kotiin, kun yhtäkkiä auto lähti luisumaan jäiseltä liukkaalta tieltä kohti metsää.
Auto luisui mäkeä alas ja pyörähti katolleen jatkaen edelleen pyörimistä ryteikössä Marika kyydissään.
Marika pääsi autosta ulos omin avuin, ja hänet vietiin ambulanssilla ensiapuun tutkittavaksi.
Koska hänen niskassaan tuntui arkuutta, halusi lääkäri ottaa Marikasta kokovartalokerroskuvat.
Lääkäri kertoi Marikalle kaiken olevan kunnossa kolarin suhteen.
– Sitten näin lääkärin tietokoneen näytöllä kuvat keuhkoistani.
Tämä kuitenkin tarkoitti lisää odottamista hoitojen aloittamiseksi.
Kun Marika seuraavan kerran meni kuulemaan hoitosuunnitelmaansa, oli vastassa eri lääkäri.
– Hän alkoi huutamaan minulle, miksi syöpää ei ole jo hoidettu sytostaateilla.
Marika ilmaisi, että haluaisi odottaa geenipaneelin tulokset mahdollista tehokkaampaa hoitomuotoa ajatellen.
– Lääkäri sanoi, ettei ole aikaa odottaa ja käski minun tulla seuraavana aamuna kello kymmenen saamaan sytostaatteja.
Asian ytimessä.doc: Kuoleman rajoilla
Elli Knuutila oli vain 28-vuotias, kun hän sairastui keuhkosyöpään. Marika Kojon syöpä löytyi sattumalta auto-onnettomuuden seurauksena.
Täsmälääke on hävittänyt syövän keuhkoista lähes olemattomiin, mutta lääkkeellä on aikaraja. Kun se ei enää tehoa, syöpä tulee takaisin.
Miten elämä muuttuu, kun kuolemasta tulee uusi kumppani?
23:45Dokumentin voi katsoa maksuttomilla MTV Katsomo tunnuksilla.
Taistelu kannatti
– Syöpäpotilaat eivät yleensä tykkää taistelu-sanasta, mutta koen, että sain aika paljon taistella alussa, että pysyin ylipäätään hengissä, Marika huokaa.
– Olin jo hakenut apteekista lääkkeet sytostaattien aloittamista varten, mutta sitten soitin puoli tuntia ennen hoitojen aloittamista, etten ole tulossa.
Kuinka ollakaan geenipaneelista paljastui, että Marika sairasti ALK-geenimutaation aiheuttamaa syöpää. Siihen oli olemassa täsmälääke, jonka oli osoitettu toimivan ALK-positiiviseen keuhkosyöpään sytostaatteja paremmin.
Kolme kuukautta lääkkeen aloittamisesta Marikan keuhkot olivat lähes puhtaat.
– Kuvissa näkyi enää tuumorijätettä ja juosteita. Ensin keuhkoni olivat täynnä ja sitten ne olivat tyhjää täynnä, Marika kertoo kyynelehtien.
"Jokaisen olisi hyvä olla kartalla omasta hoidostaan"
Marika uskoo, ettei välttämättä olisi enää hengissä, jos olisi mennyt sytostaattihoitoihin.
– Vertaisiltani olin kuullut, etten välttämättä olisi enää saanut Kela-korvausta 5 000 euroa maksavaan täsmälääkkeeseen, jos olisin aloittanut kemoterapian.
Marikan mielestä ihmiset uskovat liian sokeasti yhteen lääkärin mielipiteeseen.
Marikan kuolevan toivelistan tärkein kohta on: Kun olen valmis, anna minun mennä.MTV
Hänen omat ja vertaisten kokemukset paljastavat, että keuhkosyöpäpotilaille tehdään edelleen liian harvoin geenipaneelitutkimusta, vaikka se voisi johtaa sopivamman hoitomuodon löytymiseen.
– On ymmärrettävää, että syöpä on sairaus, joka aiheuttaa pelkoa ja hätää. Siinä tilanteessa moni ajattelee, että tehkää äkkiä jotain.
– Mutta jokaisen olisi hyvä olla myös itse kartalla omasta hoidostaan ja vaihtoehdoistaan. Tietenkin se on iso vaatimus. Minua auttoi sairaanhoitajan kokemus.
Kun täsmälääkkeen teho osoittautui hyväksi, kertoi Marika läheisilleen hyvät uutiset iloiten.
– Sitten hyvin äkkiä tajusin, että enhän minä tästä koskaan parane. Kyseessä on parantumaton keuhkosyöpä, ja vaikka lääke toimii nyt, lakkaa se jonain päivänä toimimasta.
Toiset samaa syöpää sairastaneet ovat saaneet lääkkeellä vaihtelevan määrän lisää elinaikaa.
Marikalla syöpä on pysynyt poissa täsmälääkkeen ansiosta nyt lähes neljän vuoden ajan.
– Joka kerta jännittää mennä kontrolleihin. Minulla on aina sellainen tunne, että menen sinne pyytämään lääkäriltä lisää elinaikaa.
Siksi Marika on yhteisymmärryksessä venyttänyt kontrollivälejä alun kolmesta kuukaudesta peräti kahdeksaan kuukauteen.
– Minulla on sellainen taikausko, että ihan kuin saisin enemmän elinaikaa mitä pidemmäksi uskallan venyttää kontrolliväliä.
– Ajattelen, että elän hyvää elämää kuoleman rajapinnoilla, Marika kertoo kyynelehtien.
Viimeisin kontrollikäynti Marikalla oli elokuussa. Silloin kaikki oli kunnossa.
Elämän kirkkaat värit
”En kysy montako suvea vielä jäljellä
Montako volttia sillalta veteen
ennen kuin on kotiintuloaika”
Marika istuu värikkäiden, runsaiden, taidemaalausten keskellä galleriassaan lukemassa kirjoittamaansa runoa. Siitä on tullut hänelle viimeisten kuukausien aikana toinen koti.
Hän kertoo, että pian syöpädiagnoosin jälkeen hän alkoi suunnittelemaan hautajaisiaan ja kirjoittamaan kuolevan toivelistaa.
– Aluksi huusin ääneen yksin ollessani, että miksi minun pitää juuri nyt kuolla, kun kaikki on niin kivaa.
Hän kertoo olleensa erityisen huolissaan siitä, miten lapset selviäisivät äitinsä kuolemasta.
– Pitkin matkaa olen asettunut ja tottunut kuoleman kanssa elämiseen. Nyt voin keitellä sen kanssa aamukahveja tai ottaa joskus lasin viiniä.
– Kuolemasta on tullut minulle yksi kumppani, Marika kertoo.
Sen lisäksi, että Marika elää nyt arkeaan käsikädessä kuoleman kanssa, muuttui hänen elämänsä muutenkin diagnoosin myötä. Sairaanhoitajan työkengät jäivät pois siltä seisomalta, kun tieto sairastumisesta tuli.
– Ensimmäisen vuoden diagnoosin jälkeen vaan nukuin, sitten elämänriemu ja -kiihko alkoi pikkuhiljaa hiipimään arkeen.
Marika on pitänyt useita taidenäyttelyitä, myynyt yli sata tauluaan ja perustanut oman taidegallerian sairastumisensa jälkeen.MTV
Marika alkoi kirjoittaa blogia, runoja ja päätti kokeilla maalaamista. Siitä tuli hänelle uusi ammatti.
– Kuoleman läheisuus on opettanut, ettei minun tarvitse välittää, mitä muut ajattelevat.
– Minulla on jokin maalauskanava auki. Selkeästi tarvitsen jonkin luovan kanavan, että pysyn tolkuissani.
Kun Marikan läheiset ja tuttavat näkivät tämän maalauksia ensimmäisen kerran, herätti heissä ihmetystä se, että taulut olivat täynnä kirkkaita, iloisia värejä.
– Ilo tulee tauluihin väkisin. Värit ovat vain niin kirkkaat silloin, kun kuolema on jossain lähellä.
Marika palaa lukemaan runoaan, johon on kanavoitunut luopumisen tuska. Gallerian nurkassa kuivuu jälleen uusi maalaus, jossa kultainen keiju istuu sinisen unen maisemissa.
”Miten useita suloisia päiväunia
riippumaton keinuvilla aalloilla saan vielä soutaa?
Ehtiikö pisamille kasvaa lisää uurteisia koteja
ennen kuin on ripustettava kesämekot iäisyyden ullakolle?”
