Yli 65-vuotiaiden vanhusten määrä kasvoi Suomessa tänä vuonna yli miljoonaan. Miten Suomi ja veronmaksajat tulevaisuudessa selviytyvät?
– Jos tähän olisi olemassa joku simsalabim-ratkaisu, se olisi jo keksitty, ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja sanoo.
On Kananojalla silti pari ehdotusta.
– Ensinnäkin vanhenevien ihmisten toimintakykyä täytyy ylläpitää mahdollisimman pitkään. Mitä kauemmin ihminen pystyy itse liikkumaan, ruokailemaan, käymään kaupassa ja toimimaan omatoimisesti, sitä parempi: kallis kodin ulkopuolella asuminen siirtyy yhä myöhempään ikään.
Kananoja ehdottaa myös, että sairaalassa asuminen lopetettaisiin.
– Kaikkein eniten apua tarvitsevat on tähän asti tyypillisesti jätetty asumaan sairaaloiden pitkäaikaisosastoille. Nyt kodin ulkopuolella asumisen painopistettä yritetään monissa kunnissa siirtää sairaaloista palveluasumiseen, Kananoja sanoo.
Pysyvä paikka kunnosta riippumatta
Kananoja on niin ikään sitä mieltä, että vaikka vanhus asuisi oman kodin ulkopuolella, hänellä pitää olla pysyvä paikka.
– Jos palvelutaloissa pystyttäisiin vähentämään vanhojen ihmisten siirtelyä paikasta toiseen sitä mukaa, kun heidän kuntonsa huononee, rahaa säästyisi. Eivät ne vaihdokset nimittäin aivan ilmaisia ole.
– Tutussa ympäristössä asuminen pitää myös muistisairaan toimintakykyä yllä. Lisäksi erilaiset terapeuttiset menetelmät, kuten musiikki ja toimintaterapia, auttavat.
