Tavallinen ihminen ei löydä apua suomalaisesta sosiaalihuollosta, koska järjestelmä on liian monimutkainen. Tätä mieltä on ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja. Hän ehdottaa luukulta luukulle -ravaamisen lopettamiseksi palveluohjausta.
– Rakenteiden monimutkaisuus on yksi suomalaisen sosiaalihuollon suurimmista ongelmista. Ihmiset, jotka kärsivät kasaantuvista ongelmista ja tarvitsevat kaikkein eniten apua, eivät osaa suunnistaa järjestelmässä, Aulikki Kananoja sanoo.
Samankin organisaation sisällä eri ongelmia varten on rakennettu eri yksiköt.
– Lastensuojelu-, päihde-, mielenterveys-, toimeentulo- ja vammaiskysymykset käsitellään kukin omissa paikoissaan. Jos ihminen tarvitsee hyvin monenlaista tukea, hän ei tiedä, mikä luukku siihen on paras.
– Helposti väärässä paikassa myös sanotaan, että "tämä ei kuulu meidän tehtäviimme". Silti ei aina kerrota, kenen tehtävä se sitten on. Ohjaus jää puolitiehen, Kananoja selittää.
Lähes saattaen oikeaan paikkaan
Lääkkeeksi tilanteeseen Kananoja ehdottaa palveluohjausta.
– Vaikka monilla kunnilla on sosiaalitoimessa yleinen informaatiopaikka, sekin on usein vaikean etsinnän takana. Suuriin kaupunkeihin pitäisi perustaa palveluohjauspiste. Pienissä kunnissa on muutenkin vain yksi sosiaalitoimisto, jonne mennä.
Palveluohjauspisteeseen menijän ei tarvitsisi etukäteen tarkkaan tietää, minkälaista apua hän tarvitsee.
– Se ei olisi mikään byrokraattinen rakennelma. Palveluohjauspisteessä neuvottaisiin ja melkein saattaen vietäisiin ihminen oikeaan paikkaan, Kananoja sanoo.