Professori Sirkka-Liisa Kivelä on kauhistunut menettelystä, jonka myötä yhä useampi vanhus joutuu muuttamaan kodistaan - halusi sitä tai ei. Tutkimus todistaa kiistattomasti, että pakkomuutolla on vanhuksen kannalta ikävät seuraukset.
Kunnat ympäri Suomea kärvistelevät rahapulan kourissa. Monin paikoin eurovajeen sijaiskärsijöiksi ovat joutuneet kansalaiset yhteiskunnan heikoimmasta päästä - vanhukset.
Vanhusten asioita sitkeästi ajava professori Sirkka-Liisa Kivelä nostaa ongelmien kärkeen erityisesti pakkomuutot.
− Kuntien säästötoimet ovat johtaneet siihen, että ne ostavat palvelut sieltä mistä halvimmalla saavat. Tämä pätee myös asumiseen.
Kunnan varassa asuville ei jää aina vaihtoehtoa. Jos kunnassa keksitään edullisempi asumismuoto, edessä on pakkomuutto.
Fyysiset ja psyykkiset vaikutukset
Sirkka-Liisa Kivelä on seurannut kehitystä silmä kovana. Pakkomuuttoja tapahtuu yhä enemmän. Huolestuttavinta asiassa on se, että pakkomuutto vaikuttaa vanhusten hyvinvointiin monella tapaa.
− Vierailin jonkin aikaa sitten eräässä palvelukeskuksessa. Vanhukset ja kehitysvammaiset tarttuivat minusta kiinni ja sanoivat pelkäävänsä muuttoa. Hätä oli kouriintuntuvaa.
Kivelä latoo pöytään huolestuttavaa tutkimustietoa pakkomuuton vaikutuksista.
− Muutto, tapahtui se pakolla tai vapaaehtoisestikin, on vanhukselle niin rasittava kokemus, että se altistaa masennustilalle. Masennuksen myötä vanhus laiminlyö syömisen ja liikunnan, jolloin fyysinen kunto heikkenee, Kivelä kertoo.
Mitä hauraampi vanhus on, sitä traumaattisemmaksi muutto muodostuu. Erityisen haavoittuva ryhmä on muistisairaat.
− Ahdistuneelle muistisairaalle annetaan psyykenlääkkeitä. Ihminen menee jäykäksi, kaatumisvaara kasvaa, ja näin kasvavat kunnan kulut sairaanhoitopuolella. Pakkomuutto lisää myös kuolemanvaaraa, Kivelä avaa tapahtumaketjua.
Kivelän mukaan näyttö edellä mainitusta on täysin selvää. Kuntatasolla asiaa ei silti tajuta.
− Seuraamusvaikutusten suhteen on älytön tiedollinen puute kuntien luottamushenkilöiden keskuudessa. Kunnat eivät laske säästötoimissaan esimerkiksi sitä, että pakkomuutoista aiheutuvien lonkkamurtumien hoito maksaa.
Sopeutuminen muuttoon vie aikaa
Kivelä korostaa, ettei hän vastusta palveluiden järkiperäistämistä. Hyväkuntoisten ei pidäkään asua ympärivuorokautisessa palveluasumisessa.
Rakennemuutosta tarvitaan, mutta tapa, missä se toteutetaan, on kaiken perusta. Ongelmia syntyy, kun kunnat eivät osaa kilpailuttaa palveluita.
− Esimerkiksi Järvenpäässä tehtiin yhtäkkiä pakkomuuttopäätökset. Siellä on erittäin hyvät palvelut, mutta nyt kunta päätti, että saneerataan joku kerrostalo vanhuksille ja pakotetaan heidät muuttamaan sinne.
− Vanhukset pannaan asumaan omiin asuntoihinsa ja nakataan ruoka ovenraosta. Siinä ei ole mitään yhteisöllisyyttä. Meno on mennyt aivan hirveäksi, Kivelä kauhistelee.
Viime aikoina on tehty tutkimusta siitä, miten riskiä vanhuksen kognitiivisten ja fyysisten kykyjen heikkenemiseen muuton yhteydessä voitaisiin vähentää.
− Vanhuksen pitää saada aikaa valmistautua muuttoon. Tarvitaan keskustelua, ja vanhuksen tulee myös saada käydä etukäteen uudessa kodissaan. Sopeutuminen vie puoli vuotta, ylikin.
Kuvat: Colourbox.com
Studio55/Jenni Kokkonen