Jotain tärkeää pitäisi tehdä, mutta silti vitkuttelet television edessä? Lykkäämisen ilmiö on tuttu monille. Asiantuntijan mukaan vitkastelua ei kannata hävetä, sillä sen syy ei suinkaan ole laiskuus, vaan jokin ihan muu.
Vietät aikaa kotisohvalla, kun mieleesi hiipii ikävä ajatus: se yksi tehtävä, essee tai tilaus on vielä tekemättä...
Istut tietokoneesi eteen valmiina hoitamaan homman, mutta pian huomaatkin viettäneesi vartin Facebookia selaten. Jos päätätkin jatkaa aloittamaasi hommaa, alat pian keksiä syitä sille, miksi se ei kannata: olet melkoisen väsynyt, kenties ehtisit hoitaa homman huomenna, kun olet virkeä? Seuraavana iltana olet jälleen saman tekemättömän työn edessä – ja vitkuttelet itsesi jälleen irti siitä. Lopulta koet häpeää, koska et koskaan saa mitään aikaan.
Miten tässä näin kävi?
Ongelmana on omien kykyjen arvottaminen
Lykkäämisen ilmiö on tuttu monille, uskoo Princetonin yliopistolla työskentelevä Nic Voge. Vogen mukaan asioiden lykkäämistä ei kannatakaan hävetä.
– Se ei ole merkki heikkoudesta. Se ei ole vika. Se on itse asiassa hyvin ennustettavissa, Voge kuvailee TED Talkissaan aiheesta.
Voge uskoo, että vitkuttelun juuret juontuvat ihmisen omanarvontunteeseen.
– Suurin psykologinen tarve, joka meillä kaikilla on, on nähdä itsemme ja muut pystyvinä, osaavina ja kykenevinä. Ja me uhraamme tai vaihdamme pois muita tarpeita täyttääksemme tämän tarpeen, Voge sanoo.
