Vaula luopui työmatkoista ja säästi aikaa 8 työvuoden edestä – näin toimii elämänsiivous, joka poistaa "henkisenkin roinan"

Turha roina pois, sekä henkinen että fyysinen. Siitä on kyse elämänsiivouksessa, joka on aivan erilaista kuin jokakeväinen konmaritus. Vaula Norrena karsi elämästään esimerkiksi työmatkat; siten on säästynyt jo kahdeksan työvuotta aikaa!

Kun Vaula Norrena oli nuori, hän ajatteli, että kaikesta omistamisesta on vaivaa.

– En halunnut omistaa edes kahvinkeitintä, vaan minulla oli emalipannu, hän naurahtaa puhelimessa.

Kaikki kuitenkin muuttui, kun Vaula sai lapsia. Häneen iski eräänlainen kiire ja hätä.

– Aloin ikään kuin haalia omaisuutta lasten takia: herran jestas, lasten tulevaisuus täytyy turvata! Olin kova haalimaan, sitten taas karsimaan ja vähentämään.

Elämänsiivouksesta Vaula kuuli ammattinsa kautta. Vantaan kaupunginhallituksessakin toimiva Vaula on ammatiltaan semiootikko eli merkitystutkija sekä kulutuskulttuurin tutkija. Häneen otti yhteyttä Aktivistimummot-niminen vaikuttajaryhmä.

– Aktivistimummot pyysivät minua määrittelemään elämänsiivouksen käsitettä. Totesin siinä, että tämähän on minulle henkilökohtaisesti tuttua: olen koettanut elää elämänsiivouksen tavoin koko elämäni, välillä pahasti repsahtaen, mutta kuitenkin, Vaula sanoo.

Mitä on elämänsiivous?

Mitä elämänsiivous sitten on?

Turhan henkisen ja materiaalisen roinan karsimista. Yksinkertaisemman ja selkeämmän elämän etsimistä. Näin yksinkertaistettuna.

– Jos oikein lyhyesti kiteyttää, tätä elämänsiivous on: turha roina pois, sekä henkinen että fyysinen. Puhutaan siis elämästä, josta poistetaan turhat kotkotukset ja stressiä antavat tekijät. Mietitään, mitä minä oikeasti haluan elämältä. Ettei tarvitse juosta lauman perässä, Vaula kuvailee.

Vaula itsekin on vuoroin ostellut, vuoroin hävittänyt tavaraa – aivan kuin niin monet meistä. Koko kirjakokoelmansa hän on myynyt divariin jo kolmesti.

– Aina olen ajatellut, että nyt minä myyn kirjat, ei kenelläkään tarvitse olla kirjoja kotona, kun on kirjasto! Sitten repsahdin kuitenkin ostamaan lisää kirjoja, Vaula naurahtaa.

Näin Vaula säästi kahdeksan työvuotta aikaa itselleen

Elämänsiivouksessa oleellista on pohtia, mikä juuri minulle tuottaisi henkisesti ja materiaalisesti hyvän elämän. Idea eroaa vuonna 2010 Suomenkin yli pyyhkäisseestä konmaritusbuumista oleellisesti: siinä, missä konmaritus keskittyy tavaroihin, elämänsiivous keskittyy omannäköisen elämän järjestämiseen myös "henkistä roinaa" siivoamalla.

– Usein elämänsiivous tarkoittaa asioiden karsimista pois, ei niinkään asioiden lisäämistä, Vaula sanoo.

Entä tunnetko kuolemansiivouksen?

Ruotsinkielinen döstädning, kuolemansiivous, tarkoittaa elämän aikana kerätyistä, turhista tavaroista luopumista hitaasti ja harkiten. Sen perimmäisenä tarkoituksena on helpottaa läheisten urakkaa, kun krääsän keräilijästä aika jättää.

Hän itse on karsinut elämästään jotakin aiemmin hyvin oleellista – nimittäin työmatkat. Vaula on tehnyt etätöitä jo 30 vuoden ajan. Sillä on säästynyt kahdeksan työvuotta aikaa.

– Juuri eilen laskin tämän: junassa istumista säästyy kaksi tuntia päivässä, se tekee 61 työpäivää vuodessa. 30 vuodessa siitä tulee yli kahdeksan työvuotta, jotka olen voinut käyttää koiran kanssa metsässä kävelemiseen, lasten harrastusten pyörittämiseen, ja kaikkeen muuhun, mikä minusta on kivaa.

"Tarvitsenko kaikki nämä harrastukset, tarvitseeko minun saada viimeisimmän muodin mukainen kolttu?"

Kohtuullisuutta tavaroiden haalimisessa tarvitaan jo luonnonkin takia: maapallo ei yksinkertaisesti kestä länsimaiden jatkuvaa kulutusjuhlaa. Houkutusten vastustaminen kuitenkin vaatii mielenmalttia.

– Suuri osa kohtuudesta on sitä oman elämän miettimistä. Tarvitsenko kaikki nämä harrastukset, tarvitseeko minun saada viimeisimmän muodin mukainen kolttu? Tuottaako se oikeasti mielihyvää? Vaula pohtii.

Henkistä roinaa hän kuvailee ryhmäpaineeksi. Sitä puskee silmille sosiaalisesta mediasta, televisiosta. lehdistä. Uusi asia henkinen roina ei kuitenkaan ole – niin sanottu tavaroiden kilpavarustelu on ollut olemassa myös menneinä vuosikymmeninä.

– Ainahan se on ollut mukanamme: pitää seurata muotia, olla ajassa mukana, tietää uudet trendit ja harrastukset. Kun naapuri ostaa uuden auton, eikös meidänkin pitäisi? Henkisesti elämänsiivous on sitä, että pystyy irtautumaan ryhmäpaineesta ja aidosti miettimään, mikä minulle tuo hyvää mieltä, mikä minulle on tärkeää. Teenkö tämän oikeasti itseni takia, koska tämä on minulle tärkeää, vai teenkö tätä, koska muutkin tekevät, ja itse menen perässä? Vaula sanoo.

Moni aloittaa pohtimisen kriisistä: "Se on se hetki, jossa niitä suurempia oivalluksia ja elämänmuutoksia tehdään"

Henkisen roinan karsinta on oikeastaan epämiellyttävien asioiden karsiomista. Tärkeintä olisi uskaltaa valikoida elämäänsä asioita, jotka pitkällä tähtäimellä tuovat onnea ja tekevät hyvää – ja samalla uskaltaa karsia ne, jotka eivät näitä tee.

Usein ymmärrys siitä, mitä haluaa ja ei halua, syntyy vasta kriisin kautta. Elämänsiivouksessa kriisiä ei tarvitse odottaa: omannäköistä elämää voi tavoitella koska tahansa.

– Usein tietoisuus tulee ihmiselle kriisin kautta: tulee ero, lähtö työpaikasta, sairaus, uupuminen, väsyminen, tuskastuminen. Silloin aletaan kyseenalaistaa, että tätäkö minä haluan. Se on se hetki, jossa niitä suurempia oivalluksia ja elämänmuutoksia tehdään. Mutta tokihan niitä voi tehdä myös pikkuhiljaa, Vaula vinkkaa.

Hän kääntää katseensa tuleviin aikuisiin – siis nykyisiin nuoriin. He osaavat karsinnan jalon taidon nykyaikuisia paremmin.

Katso myös: Luuletko, että tekemällä paljon töitä tulet lopulta onnelliseksi? Katso tämä! Juttu jatkuu videon alla.

1:28
Stanfordin huippuyliopistossa työskentelevän, suomalaistaustaisen psykologi Emma Seppälän alaa on onnellisuuden psykologia.

Uusi sukupolvi osaa karsia matkan varrellakin

Vuosia sitten Vaula tarjosi tuolloin teini-ikäiselle tyttärelleen seteliä. Koulu oli alkamassa – eikö lapsi haluaisi sen kunniaksi ostaa uusia kyniä, kumeja ja muita koulutarvikkeita?

– Hän katsoi minua hölmistyneenä ja totesi "miksi, mullahan on jo kynä", Vaula naurahtaa.

– Katsoisin, että uusi sukupolvemme tekee karsintaa matkan varrellakin: arvioi, onko tämä ja tuo tarpeen. He ovat esimerkiksi hyvin ilmastotietoisia.

Tässä oikeastaan on elämänsiivouksen ydin: sokean kauppaan ryntäämisen sijaan kannattaa pysähtyä pohtimaan, tahdonko ja haluanko. Jos haluan, miksi haluan?

–  Varmasti on vaikeaa tunnistaa, mitkä asiat ovat aitoa minua ja mitkä eivät, mutta useimmille tulee kysymysten hetkiä elämässään ihan pyytämättäkin. Silloin joutuu miettimään, onko tämä sitä, mitä minä haluan.

"Ostamalla muotimekko ostetaan idea siitä, että kunpa minä olisin sitten hyvännäköinen"

Moni on tottunut keväällä suorittamaan kodin materian suursiivouksen: tavaraa lentää säkeittäin sekä roskiin että kierrätyskeskukseen, ja jälkikäteen olo on suorastaan puhdistunut. Paradoksaalista kyllä, sama siivous on yleensä edessä seuraavanakin keväänä – ostelua kun on vaikeaa lopettaa.

Miksi? Siitäkin semiootikolla on teoria. Tärkeää ei nimittäin ole varsinainen ostaminen, vaan se, millaisia merkityksiä annamme ostoksillemme.

– Silloin aikoinaan, kun olin erittäin, erittäin stressaantunut ja tein hirvittävästi ylitöitä, havaitsin, että harrastan eräänlaista metakulutusta. Ostan jotakin, kuten levyjä, siinä toivossa, että ehtisin nauttia ja levätä. Enkä kuitenkaan ikinä ehtinyt niitä kuunnella, Vaula kuvailee.

– Olen ostanut riippumaton ja tuijottanut sitä tyytyväisenä pihassani yli kymmenen vuotta: tuossa se riippumatto nyt on, olisipa ihanaa levätä siinä – mutta ei nyt ehdi, kun mansikkamaa täytyy perata.

Moni tunnistaa ilmiön omasta elämästään. Ostohetkellä tavara ei ole vain esine, vaan lupaus jostain paremmasta.

– Metakulutuksessa ostetaan ideaa: ostamalla muotimekko ostetaan idea siitä, että kunpa minä olisin sitten hyvännäköinen tulevissa bileissä. Eikä niitä bileitä sitten koskaan tule. Ei kukaan meistä ehdi niin moniin juhliin kuin mitä vaatteita ostetaan.

Kaikkea ei tarvitse karsia pois: "Ei karsiminen ole mikään on-off-juttu"

Kun lapsia ei vielä ollut, Vaulakin ramppasi kaupungilla ja nautti siellä kuljeskelemisesta. Nuoren aikuisen elämäntilanteessa kaupoissa kierteleminen ei ollut turhaa, henkistä kuormitusta. Elämänsiivouksessakaan ei kaikkea tarvitse karsia pois; tärkeintä olisi pohtia omia valintojaan.

– Ei karsiminen ole mikään on-off-juttu, että nyt täytyy muuttaa erämökkiin elämään omavaraistaloudessa. Karsimalla kuitenkin saa valtavasti aikaa, kun sitä ei tarvitse käyttää tavaroiden valitsemiseen, hankkimiseen, niiden hoitamiseen ja järjestelyyn, Vaula sano.

Katso myös: "Kunpa olisin silloin tehnyt niin..." Miten eroon jossittelusta ja syyllisyydestä?  Juttu jatkuu videon alla.

1:32
Oravanpyörästä hypännyt kirjailija Johanna Elomaa kertoo syyllisyydestä ja siitä, miten sen kanssa selviää. 

Kun turhia asioita karsii, saa yleensä enemmän aikaa itselleen. Stressi ja kiire ovat nekin eräänlaista henkistä roinaa – nehän tulevat meille työelämän mukana ikään kuin annettuina. Kaikilla on koko ajan kiire, vaikka kaikki työtehtävät eivät olisi kiireellisiä.

– Veikkaisin, että kiirettäkin pysyy ainakin osittain vähentämään, jos vain haluaa. Suuri osa kiireestä on sitä, että mennään joka paikkaan, koska niin kuuluu tehdä: kuuluu käydä kuntosalilla kolmesti viikossa, vaikka oikeasti ei millään ehtisi. Tulee huono omatunto, jos siellä ei käy, mutta myös käymisestä tulee huono olo, kun ei ehdi levätä, olla rauhassa itsensä kanssa, Vaula kuvailee.

– Kulutuksen dynamiikkahan perustuu sille, että ihmiset kuluttavat, harrastavat, käyttävät rahaa. Kohtuus ei oikein sovi siihen.

Onnen antoi oman toiminimen perustaminen

Toisaalta kohtuus on jo kaikkien huulilla. Second hand ja kierrättäminen ovat tulossa muotiin, kun kuluttamista on pakko alkaa hillitä ilmastosyistä.

Kun luopuu, saa jotakin tilalle. Vaulalle onnen antoi oman toiminimen perustaminen: hän sai tehdä töitä kotona, omilla ehdoillaan.

– Vapauduin siitä ikeestä: sain valita itse aikatauluni ja työn määrän. Ei tietenkään täysin, kyllä välillä töitä oli paljon, mutta toisaalta niitä myös teki mielellään. Eniten onnelliseksi minut siis on tehnyt etätyö. Saatoin olla lasteni kanssa, osallistua heidän harrastuksiinsa, olla kotona, kun he tulevat koulusta, ja silti hoitaa työelämää aivan kohtuullisesti siinä kotona, Vaula sanoo.

Ai niin, se kirjasto!

Jo kolmeen kertaan myyty kirjasto on tehnyt paluun – mutta se ei ole pelkästään Vaulan omassa käytössä.

Koska kirjoja tuntui aina vain kertyvän, hän päätyi perustamaan kyläkirjaston oman kotikatunsa varteen. Se on kaappi, josta kirjoja saa lainata.

– Ajattelin, että nyt kirjat alkavat liikkua. Päinvastoin! Ihmisethän soittelivat, että sinulla on se oma kirjasto, meillä olisi näin ja näin paljon hyviä kirjoja! Kirjoja siis tulee enemmän kuin niitä menee. Sellaista se elämä joskus on.

Elämänsiivous Aktivistimummojen opeilla

Pohdi rauhassa elämääsi, sen merkityksellisiä, iloa tuottavia asioita ja paikkoja. Mitä olet unohtanut tai vähätellyt? Mitä haluaisit tuoda takaisin elämääsi? Millaisia toiveita tai haaveita sinulla on tulevaisuudelle? Millaista loppuelämää haluat elää, millaisia muistoja ja jäljen haluat jättää? 
 

Taklaa tavaravuoret! Tavaraa kerääntyy kellareihin, ullakoille, kaappeihin, lapsuudenkotiin ja mökille. Käy hiljalleen läpi kertyneet muistot. Tee kolme "laatikkoa": ykköslaatikkoon laitetaan turha, merkityksetön, käyttökelvoton roina, kakkoslaatikkoon kierrätettävät tai uusiokäyttöön kelpaavat tavarat. Kolmas on muistojen laatikko, josta löytyvät rakkaat asiat.
 

Jaa tavarat laatikoihin. Paras ja merkityksellisin kannattaa tallettaa. Millaiset asiat ovat tehneet sinusta sinut?
 

Sovi ristiriidat, paljasta salaisuudet ja pura henkinen taakka. Jokaisen elämään mahtuu asioita ja ihmissuhteita, jotka kalvavat tai kaduttavat. Perheessä voi olla salaisuuksia, joista "ei saa puhua". Kaikille kivuliaille asioille ei toki voi mitään, mutta osalle voi. Yritä selvittää ristiriidat, jotka kalvavat ja vievät energiaa. Hyvä sääntö on kertoa avoimesti asiat, jotka eivät vahingoita ketään tai riko ihmissuhteita. 
 

Käytä "mummoviisautta"! Läheiset, kuten perhe, ystävät, työtoverit, voivat auttaa ja olla mukana elämänsiivouksessa. Heitä saattaa esimerkiksi innostaa jokin sinulta poistuva tavara. Myös ilo tarttuu!

Katso myös: Vihaatko työtäsi? Näin pääset eroon "ankeuden kierteestä":

1:32
Stanfordin huippuyliopistossa työskentelevän, suomalaistaustaisen psykologi Emma Seppälän alaa on onnellisuuden psykologia. Videolla Seppälä kertoo, miten työstä voi tehdä miellyttävämpää.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja