Entinen huippu-urheilija Tuija Helander tietää, mitä prinsessa käy nyt on käynyt ennen operaatiota läpi.
– Elämä ei ole todellakaan helppoa, kun ei saa happea ja tuntuu, että tukehtuu. Ja sitten, kun tapahtuu se niin sanottu yhden yön ihme, tehdään keuhkosiirto, ja siitä herää ja huomaa, että on helppo hengittää, se on ihan käsittämättömän mahtava juttu, Helander kuvaa Huomenta Suomen haastattelussa.
Mette-Maritin sairaus käynnisti elinluovutusryntäyksen Norjassa
Lääkäri antoi viisi vuotta elinaikaa
Helander sai itse uudet keuhkot 26 vuotta sitten sairastettuaan pitkään erittäin harvinaista lymfangioleiomyomatoosia LAMia. Siinä keuhkojen alueelle muodostuu kystia, jotka voivat edetessään alentaa keuhkojen toimintakykyä.
Helanderin tilanne eteni niin pahaksi, että lääkäri antoi hänelle viisi vuotta elinaikaa, ellei hänelle tehtäisi keuhkonsiirtoa.
– Ennen leikkausta olin jo tosi huonossa kunnossa, varsinkin kun sairastuin vielä pahaan hengitysinfektioon. Silloin tuntui, että tukehdun siihen keuhkolimaan. Aika kriittisessä tilanteessa oltiin. Asuin vanhempien luona, kun minulla oli viisivuotias lapsi, ja muistan, kun sanoin äidille sillä viikolla, että voi kun olisi joskus vielä helppo hengittää.
– Tietenkin myös liikkuminen oli hyvin rajallista. Pari porrasta pääsi, kun piti pysähtyä, koska alkoi ahdistaa, ja taas pari porrasta. Tai 10–20 metriä kävelyä. Illalla ihan levossakin oli hankala olla, kun oli niin raskas hengittää ja tuntui, että ei saa happea.
Helanderin mukaan yksi viikonloppu meni omia hautajaisia suunnitellessa. Hänellä oli kuitenkin vahva halu elää.
– Ajattelin, että en voi kuolla, kun minulla on pieni lapsikin ja minun pitää se pystyä kasvattamaan edes johonkin ikään.
Leikkauksessa Helander sanoo saaneensa uuden elämän.
– Olin niin monta vuotta sairastanut ja oli niin monta asiaa, mitä ei voinut tehdä. Tuntui, että ovia sulkeutui joka puolella. Kun sitten sain keuhkosiirron, ovia alkoi avautua sitä vauhtia, että hyvä kun kerkesi niitä availemaan, kun pystyi niin paljon tekemään kaikkea.
– Ja nyt poikakin on 30, eli olen saanut seurata hänen elämäänsä aika pitkään.
Helander sanoo helpottuneensa puhelusta, jossa lopulta kerrottiin sopivien keuhkojen löytyneen, vaikka hän oli puhelua etukäteen myös pelännyt.
– Olin kavereillekin sanonut, että älkää soittako minulle aamulla aikaisin tai illalla myöhään, kun aina säikähdän, että se on se puhelu. Mutta kun se puhelu tuli, aloin toimia autopilotilla. Vähän kuin olisi ollut urheilukisoihin lähdössä. "Nyt ollaan telineiden takana, nyt ei enää mietitä", entinen pikajuoksutähti kertoo.
– Olin kuvitellut, että se on dramaattinen hetki ja tunteet purskahtavat, mutta sanoin vain pojalleni Jussille, että äiti lähtee hakemaan uusia keuhkoja. Ambulanssimatkalla lähettelin tekstiviestejä koko matkan Eurasta Helsinkiin kavereille, että nyt mennään.
Katso myös: Suomi on elinsiirtojen kärkimaita. Juttu jatkuu videon alla.
11:13Haastattelussa uuden sydämen saanut Paula Eronen.
Helander kertoo jännittäneensä myös leikkausta, vaikka hän tiesi, että mahdolliset riskit esimerkiksi hylkimisestä ja infektioista olisivat edessä vasta sen jälleen.
– Mutta minulle oli aiemmin sairauteni takia tehty kaksi ilmarintaleikkausta ja liimattu keuhkoja sen verran, että kiinnikkeiden takia verenvuotoriski oli suuri. Pelkäsin leikkausta siksi. Lisäksi olin katsonut Teho‑osastoja, joissa veret purskahtavat kirurgien silmille ja koneet piippaavat.
– Mutta sitten kun heräsin leikkauksesta, kirurgi kumartui sängyn yli ja sanoi, että hyvin meni: leikkaus tehtiin, ja hyvät keuhkot sait. Ajattelin, että tästä se lähtee.
"Vapauden tunne oli mahtava"
Jonkin aikaa leikkauksen jälkeen Helander oli hengityskoneessa, mutta pian hänet jo laitettiin polkemaan kuntopyörää.
– Ja sitten minä aloin polkea, eikä tullut ahdistumista. Pystyin hengästymään, mutta jalat olivat aivan sippi. Lihakset olivat menneet niin mennyt huonoon kuntoon. Se oli ihan hassu tunne. Olisin voinut polkea keuhkojen puolesta vaikka kuinka sitä pyörää, mutta lihakset sippasivat.
– Myös vapauden tunne oli aivan mahtava, kun pääsi happiletkuista eroon. Ei tarvinnutkaan keräillä letkuja, kun lähti liikkeelle. Se oli mahtavaa, eikä sitä unohda koskaan.
Leikkauksen jälkeen Helander sairastui vielä poskiontelon tulehdukseen, joka kroonistui, mutta kun se saatiin hoidetuksi, puhallusarvot alkoivat parantua.
– Hengittäminen limaongelman kanssakin oli helppoa verrattuna siihen, mitä se oli ennen siirtoa. Kävin kamerakerhon porukan kanssa kuvausretkellä ja rämmin metsässä ja tuntui aivan mahtavalta, kun pystyi tekemään sitä.
Helanderin mukaan siirtokeuhkot eivät kestä samalla tavalla kuin omat terveet keuhkot.
– Yleisin syy keuhkosiirron saaneen kuolemaan on siirteen pettäminen. Myös munuaisten vajaatoiminta ja syöpäsairaudet vaanivat elinsiirron saaneita hyljinnänestolääkityksen takia, Helander selvittää.
– Minulla on ollut hyvä tuuri siirteen suhteen, kun ei ole ollut infektioita eikä hyljintää ja muut liitännäissairaudet ovat toistaiseksi hallussa. Niihin voi itsekin elintavoillaan paljon vaikuttaa.
Helander kertoo olevansa yhä suuresti kiitollinen keuhkojen antajalle, vaikka tämän henkilöllisyyttä hän ei tiedäkään.
– Suomessa ei kerrota edes sitä, onko luovuttaja ollut mies vai nainen tai nuori vai vanha. Mutta totta kai kiitollisuus sitä ihmistä kohtaan, joka on tehnyt tämän elinluovutustestamentin, on suuri.
– Myös HUSin taitavat ammattilaiset ja Suomen terveydenhuoltosysteemi saavat minulta isot kiitokset. Aina kun Meilahden sairaalan ovesta astuu sisään, tekee mieli kumartaa maahan asti! Helander toteaa.
Elinluovutuksen arvo yleisesti konkretisoitui Helanderille vuosia siirron jälkeen kansainvälisessä urheilutapahtumassa.
– Olin ensimmäisessä elinsiirron saaneiden MM‑kisoissa vuonna 2003 ja kun kisojen päätteeksi koko joukko kerääntyi kentälle, mietin, kuinka monta menetettyä äitiä, isää, lasta, puolisoa, sisarusta, ystävää siinä olisi ollut ilman lääketieteen kehitystä ja elinsiirtoja. Että se on niin hieno asia.
– Eli jos miettii omaa kuolemaa – eikä sitä ole kauhean helppo ajatella – sillä voi saada myös jotain hyvää aikaan.
Elinluovutuksella voidaan pelastaa toisen elämä tai parantaa sitä.
Suomessa jokainen on lain mukaan automaattisesti elinluovuttaja, ellei ole sitä elinaikanaan erikseen kieltänyt. Vainajan tahto varmistetaan aina omaisilta.
Oman tahtonsa voi ilmaista täyttämällä Elinluovutuskortin, lataamalla Omakanta-palvelun tai keskustelemalla asiasta läheistensä kanssa.
Elinluovuttajaksi voi soveltua aivokuoleman tai tietyissä tapauksissa sydämen pysähtymisen jälkeen. Tärkeintä on, että luovutettava elin tai kudos on terve ja siirrettävissä turvallisesti.
Luovutettavia elimiä voivat olla muun muassa munuaiset, maksa, keuhkot, sydän ja haima.
Kudoksista voidaan luovuttaa esimerkiksi sarveiskalvoja, ihoa ja luukudosta.
Kati Hyttinen työskentelee MTV Uutisissa Lifestyle-toimituksessa, uutisdeskissä ja Huomenta Suomen suunnittelussa, joissa hän seuraa ajankohtaisia asioita ja ilmiöitä. Hän on erikoistunut muun muassa terveys- ja ympäristöaiheisiin.
Voit lähettää juttuvinkkejä Katille osoitteeseen kati.hyttinen@mtv.fi.
