Yhä useamman ihmisen rinnassa voi tulevaisuudessa sykkiä sian sydän. Tiedemaailmasta kantautuvista lupaavista tuloksista uutisoi New York Times.
Se, mikä vielä hetki sitten olisi ollut tieteisfantasiaa, on pian totisinta totta.
Sadat tieteentekijät eri puolilta maailmaa kokoontuivat hiljattain Sveitsin Geneveen jakamaan keskenään tutkimusdataa ja tietoa lajien välisistä elinsiirroista.
Erityisen lupaavalta vaikuttaa teknologia, jossa geenimuunnelluista sioista siirretään elimiä ihmisille. Yhdysvaltalaislehden mukaan tästä on saatu jo erittäin rohkaisevia tuloksia.
Geenimuuntelun tuloksena ihmiskehon hylkimisreaktiota vieraita kudoksia kohtaan pystytään estämään, mikä parantaa onnistumisen mahdollisuuksia huomattavasti.
Tutkijoiden työn merkittävän edistymisen vuoksi odotettavissa on läpimurto.
– Tulevaisuus on täällä, tohtori Muhammad M. Mohiuddin kommentoi kehitystä.
Hän toimii väistyvänä puheenjohtajana Geneven konferenssin järjestäneessä kansainvälisessä ksenotransplantaatio-järjestössä.
Termillä tarkoitetaan lajien välisiä kudosten tai elimien siirtoja.
Elimistä huutava pula
Geenimuunnelluissa sioissa kasvatettuja elimiä voitaisiin tulevaisuudessa siirtää esimerkiksi maksa-, munuais- tai sydänsairaille ihmisille.
Siirtoelimistä on maailmassa huutava pula. Elinsiirtoja tarvitsevien ihmisten määrä on kasvanut globaalisti muun muassa diabeteksen, verenpainetaudin ja munuaistautien yleistymisen vuoksi.
Kyseisiä sairauksia puolestaan aiheuttavat Suomessakin valitettavan tutut tekijät: epäterveellinen ruokavalio, tupakointi, alkoholi ja liikunnan puute.
Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan munuaistaudit ovat jo tällä hetkellä maailman yhdeksänneksi yleisin kuolinsyy. Munuaisvaivojen odotetaan kipuavan kuolemansyytilaistoissa viidennelle sijalle vuoteen 2040 mennessä.
Vauraimmissa maissa ihmisillä on pääsy dialyysihoitoihin, mutta maailman köyhemmissä osissa munuaisten pettämien on monelle kuolemantuomio.
Monissa maissa ihmisten elintenluovutuksia ja -siirtoja hankaloittavat myös uskonnolliset syyt ja muut uskomukset.
Tuloksia elävästä elämästä
New York Timesin mukaan Geneven kokoontumisessa tutkijoille esiteltiin kaksi tapausta, joissa kuusikymppiset potilaat olivat eläneet yli puoli vuotta geenimuunnelluilta sioilta saaduilla munuaisilla.
Toinen potilaista oli Kiinasta, toinen Yhdysvalloista. Kummassakin tapauksessa siirtoelimet jouduttiin kuitenkin myöhemmin poistamaan ja potilaat palasivat käyttämään dialyysihoitoa.
Yhdysvaltalainen potilas, 67-vuotias Tim Andrews, ehti vastoinkäymisestä huolimatta rikkoa ennätyksen.
Hän eli ennen dialyysiin palaamista sialta siirretyn munuaisen kanssa 271 päivää.
Sian munuainen jouduttiin poistamaan lokakuun lopulla sen toiminnan heikennyttyä.
Immuunijärjestelmä on tarkkana
Tutkijat eivät ole saaneet vielä selville sian munuaisiin liittyvien ongelmien juurisyytä.
Tutkijat uskovat immuunijärjestelmän liittyvän moniin ongelmiin, kuten tilanteisiin, joissa sian munuaisen saaneiden potilaiden virtsaan erittyy siirtoelimestä suuria määriä proteiinia.
Tämä oire kertoo siitä, ettei siirtomunuainen toimi kunnolla eikä välttämättä kestä kauaa uudessa kehossa.
Sioilta siirrettyjen munuaisten pienissä verisuonissa on havaittu myös joissain tapauksissa verihyytymiä, jotka voivat vaurioittaa elintä.
Yksi suurimmista ratkaistavista haasteista on, kuinka ihmisen hylkimisreaktiota saadaan rajoitettua riittävästi, mutta ei niin paljon, että heikentyneestä immuunipuolustuksesta aiheutuu potilaalle liikaa vahinkoa.
Ihmiskeho on myös yllättänyt tutkijat odottamattomalla tavalla. Aiemmissa tutkimuksissa sioista otettuja elimiä kokeiltiin muilla kädellisillä lajeilla.
Tutkijat ovat sittemmin havainneet, että ihmisen immuunijärjestelmään kuuluvat muisti-T-solut reagoivat eri tavalla sikojen elimiin kuin muilla kädellisillä.
Kyseiset solut toimivat nimensä mukaisesti immuunijärjestelmän muistina, ja niistä on apua aiemmin kohdattujen taudinaiheuttajien tunnistamisessa.
Harvardissa toimiva tohtori Tatsuo Kawai uskoo reaktion liittyvän sianlihan syömiseen. Muut kädelliset lajit eivät ihmisen tapaan syö sianlihaa.
– Jos potilas ei ole syönyt eläissään sianlihaa, elinsiirto voi olla helpompi toteuttaa, tohtori kertoi Geneven konferenssissa.
Entä riskit ja vaarat?
Tulevaisuuden teknologia herättää suurta intoa, mutta tutkijoiden tiellä on vielä monta pulmaa ratkottavana.
Vaikka ihmisten hylkimisreaktiota siirtoelimiä kohtaan on onnistuttu rajoittamaan, sioilta saadut elimet eivät ole toimineet ihmisissä niin hyvin kuin on toivottu.
Huolta aiheuttavat myös vieraiden lajien taudinaiheuttajat, jotka voivat ikävässä tapauksessa siirtyä ihmisiin elinten välityksellä.
Vaikka geenimuokattuja sikoja kasvatetaan mahdollisimman steriilissä ympäristössä, tästä huolimatta tutkimuksissa on jo havaittu siirtoelimiin päätyneitä varsinaisia viruksia tai virusten DNA:ta tai RNA:ta.
Merkittävä pelko on, että siirtoelinten mukana ihmisiin päätyneet vieraat taudinaiheuttajat voisivat synnyttää uudenlaisia virustauteja ihmisille.
Riskeistä huolimatta tiedeyhteisö uskoo kykenevänsä ratkaisemaan ongelmat.
Monien alan tutkijoiden mukaan kyseessä voi olla samanlainen harppaus, mikä tapahtui vuonna 1983. Tuolloin syklosporiini-niminen mullistava lääke tuli käyttöön.
Lääke vaimensi menestyksekkäästi elinsiirtopotilaiden hylkimisreaktiota.
– Olemme käännekohdassa. Jo nyt muutamalla esimerkillä on todistettu, että sikojen elimiä voidaan käyttää, Harvardin yliopiston tutkija David K.C. Cooper sanoo.
Hän toimii myös lajien välistä elinsiirtoteknologiaa kehittävän eGenesis-yhtiön konsulttina.
Eräs surullinen esimerkki saatiin yhdysvaltalaisesta potilaasta David Bennettistä, jolle annetiin ensimmäisenä maailmassa geenimuunnellulta sialta siirretty sydän.
Potilas kuoli keväällä 2022 elettyään sian sydämellä pari kuukautta.
Potilaan elimistöstä löydettiin jälkiä herpesviruksiin kuuluvasta sytomegaloviruksesta, jonka tiedetään tarttuvan sikoihin.
Siirron suorittanut tohtori Bartley Griffith Marylandin yliopistosta uskoo, että latentti virus oli "liftannut" kyydin potilaan elimistöön siirtoelimen mukana.
Lääkäri uskoo, että elimen mukana saapunut virus on voinut aiheuttaa potilaan kunnon nopean heikkenemisen ja lopulta kuoleman.
Genevessä kerrottiin myös New Yorkissa leikatusta potilaasta, jonka kehon nesteistä löydettiin munuaissiirron jälkeen sioissa esiintyvän APPV-viruksen RNA:ta.
Tapausta seuranneissa lisätutkimuksissa paljastui, että sika, joilta elin oli otettu, kantoi kyseistä virusta. Elinsiirtoja varten kasvatettavia sikoja valvotaan erilaisten tarttuvien tautien varalta, mutta APPV:ta eläimestä ei ollut testattu, sillä kyseistä virusta ei ollut katsottu riskiksi.
Kyseisen viruksen ei tiedetä aiheuttavan ihmisissä sairauksia. Tutkija Simon H. Williams korostaa, ettei tiedossa ole yhtäkään tapausta, jossa jokin muu laji kuin sika olisi sairastunut APPV-infektioon.
Mistä läpimurto?
Osa tutkijoista on sitä mieltä, että läpimurtoon johtava ratkaisu löytyy muokkaamalla sikojen geenejä lisää.
Toiset puolestaan liputtavat sen puolesta, että ihmisen immuunijärjestelmää täytyy vaimentaa entistä tehokkaammin, jotta potilaan oma keho ei vaurioita siirtoelintä.
Harvardin lääketieteellisen tiedekunnan professori Richard N. Pierson ei osaa antaa vielä tyhjentävää vastausta.
– Voimme jo nyt odottaa näiden potilaiden selviävän toimenpiteistä ja elävän ilman dialyysiä.
– Mutta pilaako proteiiniongelma potilaiden tilanteen, vai tuleeko siitä hallittavissa oleva riesa, jota voidaan pitää kurissa lisälääkkeillä tai muokkaamalla sikoja enemmän? Tämä selviää vasta ajan kanssa, professori kommentoi.
8:35Katso myös: Onko melatoniinin suosio ansaittua? Katso unilääkäri Henri Tuomilehdon haastattelu videolta.
Tommi Forsman työskentelee MTV Uutisissa uutistoimittajana, editoivana toimittajana sekä etusivua taittavana toimittajana. Hän kirjoittaa laajasti eri aiheista.
