Entinen huippujuoksija Tuija Helander sai keuhkonsiirron 20 vuotta sitten. Nyt pelkkä hengittäminen on ilonaihe.
Tuija Helander, 59, valmentaa nykyään nuoria juoksijoita, joille hän pystyy treeniohjelman lisäksi antamaan opastusta henkisellä puolella siinä, miten isoista pettymyksistä jatketaan eteenpäin.
Helanderin ura juoksijana alkoi lupaavasti 1980-luvulla. Hän pärjäsi sekä päälajissaan 400 metrin aitajuoksussa että 400 metrin juoksussa. 400 metrin aitajuoksussa hän oli seitsemäs Los Angelesin kesäolympialaisissa vuonna 1984 ja viides yleisurheilun MM-kisoissa Roomassa vuonna 1987.
400 metrin aidoissa hän voitti Suomen mestaruuden kymmenen kertaa, ja hänen Roomassa juoksemansa ennätysaika 54.62 vuodelta 1987 on yhä Suomen ennätys.
Ura alkoi kuitenkin hiipua sairasteluun 1980-luvun lopulla. Hengitys vaikeutui ja tahti hiipui pikku hiljaa. Aluksi hänellä epäiltiin olevan keuhkolaajentuma, mutta keväällä 1992 tuli diagnoosi: harvinainen keuhkosairaus lymfangioleiomyomatosis eli LAM.
– Aluksi muistin lääkärin sanoneen: ”Kuolemaan johtava sairaus, elinaikaa viidestä vuodesta…”Päähäni jäi vain se viisi. Yksi viikonloppu meni omia hautajaisia suunnitellessa. Muutaman päivän kuluttua muistin, että lääkäri oli jatkanut lausetta: ”…ellei tehdä keuhkonsiirtoa”. Siitä tuli minulle henkinen pelastusrengas – ajatuksesta, että keuhkonsiirto tehdään sitten joskus.
Noin kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 2000, Helander lopulta sai keuhkosiirrännäisen.
– Se oli yhden yön ihme. Leikkaus tehtiin yöllä ja kun minut herätettiin puolentoista vuorokauden jälkeen leikkauksesta, pystyin jälkeen hengittämään ilman tunnetta tukehtumisesta.
– Oli mahtavaa, kun siirryin teholta tavalliselle osastolle, ja jumppari sanoi, että mennäänkin kävellen kolme kerrosta portaita. Ennen keuhkonsiirtoa ahdistus iski jo muutaman portaan jälkeen, enkä uskonut kykeneväni nousemaan monta rappusta kerralla. Mutta pystyinkin ja sen jälkeen olin rappusissa joka päivä –iloitsemassa itseni hengästyttämistä ilman pelkoa happivajeesta ja ahdistuksesta.
Lue myös: Eskolle annettiin muutama vuosi elinaikaa – "En elätellyt toivoa, veli kuoli samaan sairauteen" – keuhkonsiirto pelasti
Nuorten urheilijoiden kovat paineet
Kokemustensa jälkeen Helander haluaisi kertoa erityisesti nuorille naisurheilijoille, ettei urheilua kannata sittenkään ottaa kuolemanvakavasti. Hän sanoo seuranneensa huolestuneena nuorten naisurheilijoiden kertomuksia burnoutista, syömishäiriöistä ja masennuksesta.
– Osa heistä ottaa paljon paineita onnistumisesta. Se on lopulta vain urheilua – vaikka sen ottaa tosissaan, ei sen pitäisi olla elämän ja kuolemankysymys.
– Jokaisella on omat synnynnäiset ominaisuutensa ja rajansa. Jos ne rajat pystyy saavuttamaan, enempää ei voi.
Helander itse on saanut voimaa juoksijalegenda Lasse Virenin sanoista.
– Lasse Viren antoi ohjeita nuorille urheilijoille, muun muassa, että ”Kun häviät kilpailun, häviät vain yhden kilpailun, et itseäsi.”
Levytys Ringa Ropon kanssa huvittaa yhä
Helander onnistui juoksun huippuvuosinaan ottamaan itsensä myös kevyesti. Yhtenä esimerkkinä on vuonna 1990 tehty levytys pituus- ja korkeushyppääjä Ringa Ropon kanssa. He lauloivat studiossa Juokse pois -kappaleen, joka löytyy yhä YouTubesta. Helander muistelee nauraen levystä kirjoitettua lehtiarviota.
– Aamulehden toimittaja kirjoitti: biisi on hyvä, ja lapset laulavat hyvin.
Studioon piti alun perin tulla muitakin urheilijoita.
– Jääkiekkojoukkueella oli oma tiimilaulu, ja ideana oli tehdä yleisurheilijoiden tiimille oma. Sinne piti tulla muun muassa Seppo Rädyn, Ari Suhosen ja Päivi Tikkasen. Jotenkin se meni sitten niin, että kun laulamisen aika tuli, siellä oltiin vain minä ja Ringa.
– Mutta hauskaa meillä oli sitä tehdessä. Valmistautuminen oli sitä, että saimme kotiin kuunneltavaksi kasetin, jossa Matti Esko lauloi melodian. Sitten mentiin studioon. Se oli kerralla purkkiin -systeemi ja sen kyllä kuulee.
Kuuntele Juokse pois -levy (artikkeli jatkuu videon jälkeen)
Myös Ringa Ropo kommentoi levytystä MTV Uutisten haastattelussa muutama vuosi sitten.
– Me tehtiin levy ennen Matti Nykästä, siitä olen tosi ylpeä, Ropo sanoi.
Paluu kilparadoille onnistui
Sairaimpina vuosinaan Tuija Helander ajatteli, ettei hän enää koskaan palaa kilparadoille.
– Pikku hiljaa ennen keuhkosiirtoa lopetin urheilun perään haikailemisen. Olin ruvennut harrastamaan valokuvausta. Ymmärsin, että elämässä voi olla niin paljon muutakin kuin urheilu.
Keuhkosiirron jälkeen Helander kuitenkin lähti radoille uudestaan, keuhko- ja sydänsiirrokkaitten omiin urheilukisoihin.
– Ei mennyt kuin pari vuotta, niin olin mukana. Oli mahtavaa, kun pystyi taas tekemään itselleen niin rakasta ja luontaista asiaa. Mihin sitä koira karvoistaan pääsisi. Siellä radalla menen, jos en nyt niin kovasti enää kilpaillen, mutta liikkumaan pitää edelleen päästä.
Tätä nykyä Eurassa asuva Helander hämmästelee arjessaan yhä säännöllisesti sitä, että pystyy liikkumaan vaivattomasti.
– Edelleen ihmettelen välillä kauppakasseja kantaessani, että tässä minä vaan kantelen kasseja, enkä hengästy, vau! Ihmiset usein välttelevät hengästymisen tunnetta, kun se on epämiellyttävää. Minä nautin siitä.