Marika Kojon keuhkoista löytyi 8 senttimetrin syöpäkasvain 22.2.2022. Hän on tehnyt toivelistan viimeisiä hetkiään varten.
Marika Kojon keuhkosyöpä löytyi sattumalta kolarin seurauksena.
Vaikka sopiva lääke keuhkokuvat suttuisiksi värjänneeseen syöpään löytyi, tietää Marika, että jonain päivänä lääke lakkaa toimimasta.
Silloin syöpä hänen keuhkoissaan pääsee taas kasvamaan ja vie lopulta hänen henkensä.
– Kun sain tietää sairastavani parantumatonta keuhkosyöpää, aloin tekemään kuolevan toivelistaa. Ensin ajattelin, että siitä tulee tosi ylevä ja filosofinen, mutta ensimmäinen asia, jonka siihen kirjoitin, oli, että ei maksalaatikkoa, Marika naurahtaa.
– Kauhein ajatus on, että olen saattohoitovaiheessa ja minulle yritetään syöttää maksalaatikkoa.
Lue myös: Suomi on keuhkosyövän hoidossa EU:n heikoimpia – Jaakon vaimo kärsii vakavista seurauksista
Marika kertoo, että suhtautui ensin kuolemaansa vihan sekaisin tuntein. Matkan varrella hän on tottunut elämään kuoleman kanssa.
– Kuolema on vastapari elämälle. Yhteiskunnassamme se on edelleen iso tabu. Ihmiset ovat siitä niin kaukana, että puhuvat jos minä kuolen. He eivät uskalla sanoa, kun minä kuolen.
Asian ytimessä.doc: Kuoleman rajoilla
Elli Knuutila oli vain 28-vuotias, kun hän sairastui keuhkosyöpään. Marika Kojon syöpä löytyi sattumalta auto-onnettomuuden seurauksena.
Täsmälääke on hävittänyt syövän keuhkoista lähes olemattomiin, mutta lääkkeellä on aikaraja. Kun se ei enää tehoa, syöpä tulee takaisin.
Miten elämä muuttuu, kun kuolemasta tulee uusi kumppani?
23:45
Dokumentin voi katsoa maksuttomilla MTV Katsomo -tunnuksilla.
Lääketieteen kieltä ja jalkahierontoja
Ennen syöpädiagnoosiaan Marika työskenteli sairaanhoitajana. Hänen työhönsä kuului muun muassa syöpäpotilaiden hoito.
Kun hän itse on saattohoitovaiheessa, haluaa hän loppuun asti vaikuttaa itse hoitopäätöksiinsä.
– Haluan, että kaikki tietävät, että olen sairaanhoitaja. Minulle puhutaan lääketieteen kieltä ja käydään kaikki labrat läpi.
Lue myös: Suomen tappavimman syövän määrä tuplaantunut naisilla
– Olen usein törmännyt siihen, että sairaille ja vanhoille ihmisille puhutaan kuin he olisivat pieniä lapsia. Minua ei taannuteta. Minulle ei lässytetä, vaan puhutaan kuin aikuiselle.
Marika kertoo, että hänestä olisi ihanaa, jos saattohoitovaiheessa hänen jalkojaan hierottaisiin, kynsiään lakattaisiin ja hiuksiaan kammattaisiin.
– Mutta en halua, että kukaan muu pitää minua kädestä kuin puolisoni tai lapseni.
– En halua huoneeseeni minkäänlaisia eläimiä heilumaan. Näin joskus Kymmenen uutisissa pätkän terapialaamoista ja ajattelin, ettei ikinä, Marika hymähtää.
Lue myös: Marika Kojo ajoi kolarin ja sai syöpädiagnoosin samana päivänä: "Elän kuoleman rajapinnoilla"
Ei virsiä vaan housebileet
Marika on listannut, ettei hänen huoneessaan saa missään nimessä soittaa virsiä.
– Petri Laaksosta voi soittaa välillä, mutta ei liiaksi. Kunnon bileet olisivat välillä kivat, vaikka housea.
– Haluaisin saattohoidossakin välillä viskiä. Vaikka on kovat lääkkeet, tuskin minusta enää sekakäyttäjää siinä vaiheessa tulee.
Koviin lääkkeisin liittyen Marika toivoo läheisiään varoitettavan, että lääkitys voi aiheuttaa outoa käytöstä.
– Ehkä käyttäydyn aggressiivisesti tai huumorini on vieläkin mustempaa.
Marika toivoo, että kivunhoito on hyvin järjestetty, vaipat vaihdetaan säännöllisesti ja hänen hampaitaan pestään.
– Ja huolehditaan, etten ole limainen ja rohiseva.
– Haluan välillä päästä myös ulos. Jos kuolen keuhkosyöpään, voin kuvitella, että hengittäminen on vaikeaa, joten raitis ilma tekisi hyvää.
Marika puhuu keuhkosyöpään kuolemisesta käyttäen sanaa jos. Ei siksi, ettei olisi sinut ajatuksen kanssa vaan siksi, ettei kukaan voi tietää, mikä lopulta johtaa omaan kuolemaan.
Lue myös: Elli, 42, on sairastanut keuhkosyöpää jo 13 vuotta: "Elän puolen vuoden sykleissä"
Listan tärkein kohta
Kuolevan toivelistaan Marika on kirjannut myös, ketkä hänen luonaan saavat vierailla.
– En halua mitään sellaisia käyntejä, jossa voivotellaan, kun ei ehtinyt sitä tai tätä. Ei yhtään syyllisyyskäyntejä.
– Ja läsnäolijoiden ei välttämättä tarvitse sanoa mitään. Kunhan on läsnä. Lopussakaan ei tarvitse varoa, saa nauraa, itkeä, kertoa omista huolistaan ja elämästään.
Marika uskoo kuulevansa puhetta loppuun saakka.
– Minulle voi vielä höpötellä kaikkea kivaa ja silitellä. Kynää ja paperia pitää olla lähellä, jos haluan muuttaa hautajaissuunnitelmia tai saan jonkun ahaa-elämyksen.
– Elämääni ei saa tietenkään pitkittää turhilla lääkityksillä tai hoidoilla.
Viimeiseksi Marika kertoo toivelistansa tärkeimmän kohdan.
– Kun olen valmis, anna minun mennä.
Katso myös: Savuttomien keuhkosyövät yleistyvät – pitäisikö tautia seuloa?
10:56