Tähtiuimari Ida Hulkko ajoi itsensä rajuun rasitustilaan, toipuminen on vaatinut veronsa – "Kaikki kaatui päälle"

Hulkon olympiavuodesta tuli kansainvälisen uintiliigan takia niin raskas, ettei uupuminen tullut yllätyksenä, mutta se yllätti rajuudellaan.

– Viime kesänä iski aivan hirveä sairastelukierre. Tuli keuhkokuume, bakteeri-infektiot ja kaikki. Sitä jatkui läpi syksyn ja sairastelua on mahtunut myös tähän kevääseen, Hulkko kertoo.

– Olen joutunut vetämään alle vuoden sisään seitsemän antibioottikuuria. Viimeinen niistä loppui keskiviikkona.

Hulkko kertoo vaikeuksistaan valittamatta. Hän on hyväksynyt uran notkahduksen väistämättömänä korjausliikkeenä ja kantaa siitä vastuunsa.

– Keho pisti jarrua. Nyt korjataan vahinkoja, mitä oli tullut tehtyä, Hulkko tunnustaa.

Valmentaja varoitteli

Hulkko myös vapauttaa valmentaja Jere Jänneksen vastuusta.

– Jere kyllä tiesi riskin ja sanoi siitä monesti. Kyse ei tosiaan ollut siitä, että hän olisi painostanut minua. Olin itse liian itsepäinen ja kuvittelin olevani superihminen.

Ongelmat alkoivat kasautua Tokion olympialaisten jälkeen, kun Hulkko ei pitänyt lepojaksoa raskaan olympiadin jälkeen. Kolmen viikon tauko seuraavana talvena ei ollut riittävä.

– Tilanne kulminoitui sitten viime keväänä siihen, että vähän kaikki kaatui päälle. Fysiikka ei toiminut, henkinen paine alkoi iskeä päälle, ja huomasin lopulta, miten olin uppoutunut urheiluun ja laiminlyönyt elämän muita osa-alueita. Kaikki iski kerralla päin näköä.

Hulkko korjasi asennettaan niin perusteellisesti, että ura jatkuu päivityksen jäljiltä teemalla Ida 2.0.

"Paskaa ison osan ajasta"

Hulkko tiivistää ongelmansa "inhimilliseksi virheeksi", muttei kadu ratkaisujaan. Kyse on lopulta kilpaurheilun luonteesta, harjoittelusta riskirajoilla.

– Huippu-urheilu tuntuu paskalta ison osan ajasta, Hulkko selittää pulmaa.

– Siinä on vaikea erottaa, onko se tunne hyvää huonoa oloa vai huonoa huonoa. Rajanveto on todella vaikeaa, kun liikutaan suorituskyvyn rajoilla.

Oksennuksen maku kovassa harjoituksessa on hyvää huonoa. Huono huono yllättää hiipimällä.

– Uinnissa on mahdollista tehdä vaikka yhdeksän kovaa treeniä viikkoon. Se ei iske suoraan hermostoon eikä lihakseen, mutta pystyt pikku hiljaa uuvuttamaan kehon niin, ettei siitä enää palaudu, Hulkko jatkaa.

– Minulla menee yleensä hyvin, kunnes levätään. Eikä uupumus iske vielä lepopäivänä vaan kaksi päivää myöhemmin. Siinä tilanteessa on vaikea tunnistaa, johtuuko huono tunne kahden viikon kovista treeneistä vai siitä, että on palamassa henkisesti ja fyysisesti loppuun.

Hulkko naurahtaa ongelmalle, joka hänen mielestään kuvaa urheilun ydintä.

– Huippu-urheilulla ei ole loppupeleissä mitään tekemistä tietynlaisen hyvinvoinnin kanssa. Ei se ole koko aikaa hyvän mielen liikuntaa, kun vedetään äärirajoilla, Hulkko virnistää.

– Mielestäni huippu-urheilija tehdään niin, että kamppaillaan tällä rajalla.

Kapasiteetti riittää

Hulkon henkinen kipinä syttyi uuteen hehkuun joulukuussa Melbournen lyhyiden ratojen MM-kisoissa. Siitä saakka hän on rakentanut peruskuntoa, jonka varaan voi rakentaa valmennuksen Pariisin 2024 olympialaisiin.

Välitavoitteena ovat Fukuokan MM-kilpailut heinäkuussa.

– Aluksi tärkeintä on parantaa suoritusta joka kisassa. Seuraava tavoite on uida MM-raja. Sitten voi keskittyä kesään ja rakentaa sinne huippukunto, Hulkko kaavailee.

– Ennen Tokion olympialaisia olin tilanteessa, jossa olympiaraja vaati reilua ennätysparannusta. Nyt tiedän, että kapasiteettini riittää olympiarajaan ihan perustekemisellä. Ei tarvitse keksiä mitään taikakikkoja, koska olen jo uinut olympiarajan alle.