Eemil Saarniolle on jäänyt Hersonista mieleen ihmisten hyvyys: "Ihmiset, jotka kärsivät tosi paljon, vähän väliä halusivat olla tarjoamassa kaiken ruuista ja majoituksesta lähtien."
Eteläisessä Ukrainassa Hersonissa arki on yhä jatkuvaa Venäjän iskuilta suojautumista puolitoista vuotta sen jälkeen, kun kaupungin hallinta siirtyi jälleen Ukrainalle, kertoo avustustyössä alueella ollut suomalainen Eemil Saarnio STT:lle.
Saarnio ja hänen ystävänsä Nicol Parviainen matkasivat Ukrainaan suomalaisten lahjoituksilla täytetyllä ja lahjoitusvaroin hankitulla pakettiautolla. Myös pakettiauto jäi ukrainalaisten käyttöön, kun Saarnio poistui maasta. Parviainen jäi vielä Saarnion lähdettyä Ukrainaan.
Kaksikko vietti Hersonissa viikon tehden avustustyötä ruoka-apua tarjoavassa Tarilka-järjestössä. Kaupunki on Dneprjoen rannalla lähellä kohtaa, jossa Ukrainan läpi mutkitteleva joki laskee Mustaanmereen. Venäjä miehitti joen pohjoisrannalla olevaa kaupunkia yhdeksän kuukauden ajan hyökkäyssodan alussa. Venäjän joukot ovat sittemmin vetäytyneet joen eteläpuolelle.
Sodassa on viime aikoina seurattu tiiviisti Venäjän etenemistä Harkovassa ja Itä-Ukrainassa Otsherentynen ja Tshasiv Jarin suunnilla. Saarnion mukaan sota kuitenkin näkyi ja kuului päivittäin myös Hersonissa. Saarnio palasi Suomen rauhaan muutama viikko sitten maailmasta, jossa pommitukset olivat päivittäisiä.
– Olimme valppaustilassa jatkuvasti. Jos kuuli tiettyjä ääniä, saman tien heräsi. Ei pystynyt elämään kuin tasan päivän kerrallaan, hän kuvailee videopuhelussa.