Esimerkiksi toimittajana, juontajana ja elämäntaitovalmentajana tunnettu Sanna Mämmi on huomannut kantapään kautta, mitä käy, kun suorittaa töiden lisäksi hyvinvointia. Iso työprojekti, liika urheilu ja menneisyyden haamut kasautuivat vajaat pari vuotta sitten taakaksi, jonka alle Sanna romahti.
Keväällä 2015 Sanna Mämmillä piti kiirettä: hän tahkosi 10–12 tunnin työpäiviä uuden työprojektin parissa.
– Tiesin, että töitä on tosi paljon, mutta ajattelin, että koska projekti kestää vain vuoden, niin jaksan pinnistää. Meitä oli oikeastaan kaksi ihmistä töissä ja neljän ihmisen työt, Sanna kertoi Hyvää Elämää -ohjelmassa torstaiaamuna.
Viestinnän lisäksi hyvinvoinnin ammattilaisena tunnettu Sanna alkoi pitkien päivien keskellä murehtia siitäkin, miten jatkuva istumatyö vaikuttaisi hänen kuntoonsa.
– Pikkaisen kun olet perfektionisti, niin toki sitäkin (hyvinvointia) rupeaa suorittamaan. Pelkäsin, että lihon, kun istun kaiket päivät. Vähensin esimerkiksi hiilihydraatteja ruokavaliostani voimakkaasti.
Samaan aikaan Sanna alkoi liikkua ”ihan hirveästi”, sekin kunnon rapistumisen pelossa.
– Siinä oli sellainen yhtälö, joka rupesi väsyttämään.
Viikon kestäneellä kesälomalla Sanna huomasi, ettei hän palautunut ollenkaan.
– Minulle tuli sen viikon aikana voimakkaita masennusoireita ja sellaisia tunnereaktioita, että saatoin mennä hihityskohtauksista ihan täyteen uupumukseen – äärilaidasta toiseen. Sykkeenikin oli koko ajan ihan äärimmäisen korkealla.
Syksyllä oireet pahenivat.
– Kun tulin Helsingin keskustaan autolla, minun piti kirjoittaa lapulle, mihin olin laittanut auton parkkiin. Pelon ja ahdistuksen tunteetkin voimistuivat ihan äärimmilleen. Ihmettelin, miksen saa hillittyä jotain pelkoa, vaikka järjellä yritän sitä itselleni selittää. Elämänhallinnan ja kontrollin tunteet katosivat, Sanna selittää.
”Vieläkin tulee paha olo, kun siitä puhuu”
Työprojekti läheni jo loppuaan, kun joulun alla 2015 unetkin menivät sekaisin.
– Rupesin heräilemään neljän–viiden aikaan yöllä. Taustalla oli myös eräs vanha trauma, joka lähti nousemaan flashbackeina ja sekoittui arkeen.
Jouluviikolla Sanna koki saavansa paniikkikohtauksen ja ajoi terveysasemalle.
– Kun pääsin lääkärille, romahdin ihan täysin. Tuli kaikki itku, ja koko tilanne laukesi. Vieläkin tulee paha olo, kun siitä puhuu. Että kuinka ihminen vetää ja jotenkin pinnistää itsensä loppuun saakka.
Sannalla diagnosoitiin traumaperäinen stressihäiriö. Hän uskoo, että siihen vaikutti työn lisäksi kaikki muukin kuormitus elämässä.
– Minulla oli liikaa treeniä työn määrään nähden, kärsin edelleen aikaisemmasta on/off-suhteesta, ja sen lisäksi mietin vielä ruokavaliota ja dieettejä ja millä pysyn kunnossa, kun istun kaiket päivät. Elämäni on muutenkin ollut aika vaikeaa viimeiset kymmenen vuotta. Luulen, että tämä oli vain sen kaiken kärjistymä.
Unirytmissä suuri ero entiseen
Sanna kiittelee, että terveyskeskuksessa hänet otettiin heti vakavasti. Hän sai nopeasti keskusteluapua ja pääsi viikottaiseen terapiaan. Erityisesti lääkärin sanat lohduttivat kriisin keskellä.
– Lääkäri sanoi, että sinun ei kannata syyttää itseäsi ollenkaan, sinussa ei ole mitään syytä. Olet vain hyvin tunnollinen ja ahkera ihminen, ja tällaista sattuu juuri sellaisille, jotka pyrkivät tekemään kaiken äärimmäisen hyvin.
Töihin Sanna palasi kuukauden sairausloman jälkeen. Toipumista helpotti myös vuoden kestäneen työprojektin päättyminen sekä se, että Sanna otti enemmän aikaa joogaamiselle ja meditoinnille. Tasaisen unirytmin löytäminen osoittautui niin ikään erittäin tärkeäksi.
– Joka ikinen päivä menen nukkumaan ja nousen ylös samaan aikaan, myös viikonloppuisin. Tätä olen tehnyt nyt melkein puolitoista vuotta. Olo entiseen verrattuna on kuin yö ja päivä, nyt aivot ja ajatukset juoksevat, Sanna iloitsee.
"Murehtimiselle ei aina voi mitään"
Työterveyspsykologi Tuuli Viranta-Naulapää puhui stressistä ja sen lievittämisen keinoista Studio55.fi-lähetyksessä helmikuussa 2016.
25:08
Lue lisää hyvän elämän ympäriltä Avun verkkosivuilta.