Hoitamaton raskauspahoinvointi vei Roosan psykiatriselle osastolle – "Kukaan ei oikein osannut vetää viivoja yhteen"
30:22Katso koko Diagnoosina nainen -jakso: Roosa Mistola, 36, oksensi raskauden alusta saakka jatkuvasti. Elimistön kuivumisesta huolimatta huonovointisuutta ei otettu vakavasti.
Roosa Mistola haki raskautensa aikana useita kertoja apua rajuun raskauspahoinvointiin tuloksetta.
Roosa Mistolalla raskauspahoinvointi alkoi jo odotuksen alussa.
– Se alkoi neljännen tai viidennen viikon aikana. Oksentelin iltaisin, ja heräsin yöllä oksentamaan, mikä on vähän epätyypillistä, Roosa kertoo Diagnoosina nainen -vodcastissa.
Kun pahoinvointia oli kestänyt joulukuulta maaliskuuhun asti, eikä raju oksentelu ottanut helpottaakseen, neuvoivat Roosan ystävät häntä hakemaan apua.
Tätä ennen Roosa oli puhunut voinnistaan neuvolassa.
– Painoni oli tippunut melkein kymmenen kiloa alkuraskauden aikana. Mietin iltaisin, että jätänkö ruokani vain syömättä, koska pelkkää mehua on helpompi oksentaa.
– Joku sanoi, että näytän aaveelta, kun silmät olivat kuopissa ja iho kuiva.
Raskauspahoinvointi johti Roosan psykiatriselle osastolle | MTV Uutiset
Löysi diagnoosin itse
Neuvolassa Roosan puheet huonosta voinnista oli otettu todesta ja empaattisesti vastaan joka kerta, mutta lopulta kukaan terveydenhuollossa ei osannut yhdistää Roosan oireita mihinkään muuhun kuin normaaliin raskausoireiluun.
– Minulla oli myös sydänoireita.
Vasta, kun Roosa itse ymmärsi lähteä etsimään tietoa hyperemeesistä eli raskaudenaikaisesta vakavasta pahoinvoinnista, löytyi hänelle oikea diagnoosi.
– Olin kuullut hyperemeesistä, mutten tiennyt sen oireista. Sitten, kun kävin yhdistyksen sivuilla, oli minulla kahdestakymmenestä listatusta oireesta viisitoista.
– Kukaan ei oikein osannut vetää viivoja yhteen. Kokonaisvaltainen kohtaaminen on ollut haaste.
Diagnoosina nainen -vodcast selvittää, miten lääketieteen perustuminen mieskeholle vaikuttaa naisten terveyteen
39:21
Jaksossa 6 lääkäri Aura Pyykönen kertoo, miksi naiset edelleen diagnosoidaan usein väärin ja miksi naiset edelleen saavat tehottomampaa hoitoa sairauksiin kuin miehet, ja kuinka paljon kaikki tämä maksaa yhteiskunnalle.
Kun syömisestä oli tulossa mahdotonta, soitti Roosa neuvolaan ja pyysi apua.
Verikokeista näkyi vakava elimistön kuivuminen, ja Roosaa neuvottiin hakeutumaan päivystykseen tiputusta varten.
– Hoitaja, joka otti minut vastaan, sanoi, ettei tiputus toisi apua kuin hetkeksi ja ettei sitä tarvita. Mietin itsekseni, että olisiko se niin paha, jos minulla olisi edes hetken hyvä olo.
– Sitten hän käski minut syömään sillivoileipiä ja sipsejä, jotta suolatasapaino pysyisi hyvänä. Lopuksi hän vielä epäili, että juon liikaa vettä ja siksi veriarvoni olivat niin huonot.
Roosa ei saanut sanotuksi, ettei pysty syömään, eikä juuri juomaankaan enää mitään.
Roosa haki apua oloonsa useita kertoja saamatta oikeaa diagnoosia tai hoitoa.
Kun Roosa ei päässyt tiputukseen, joutui hän pian hakeutumaan lääkärin vastaanotolle.
– Lääkäri oli huomattavasti nuorempi mies, jonka mielestä verikokeideni tulokset eivät johtuneet kuivumisesta vaan oksentelusta. Hän sanoi, että kyllä nuori ihminen rasituksen kestää.
– Sitten hän sanoi, että kun äiti voi huonosti, sikiö voi hyvin, mikä on äärimmäisen julmasti sanottu mielestäni.
Kun olen hakenut apua monta kertaa, on tuntunut, että joka kerta vain todetaan, että vauvahan voi hyvin, Roosa Mistola kertoo kohtaamisistaan terveydenhuollossa.MTV
Lääkäri lähetti Roosan kotiin kertoen, että oksentelu kestäisi todennäköisesti enää viiden viikon ajan.
– Aloin itkemään hysteerisesti, koska se tuntui niin lannistavalta, että joutuisin kärsimään vielä viisi viikkoa.
Viisi viikkoa meni, oksentelu jatkui
Diagnoosina nainen -sarjan nauhoitusten aikaan tuo lääkärin mainitsema viisi viikkoa oli kulunut, mutta Roosa oksenteli edelleen iltaisin ja öisin.
– Lääkäri oli kirjannut kantaan diagnoosin hyperemeesi. Hän kyllä tunnisti tilan, mutta ei tarjonnut mitään apua.
Lopulta useiden lääkärikäyntien jälkeen Roosalle kokeiltiin pahoinvointilääkitystä ja sitten vielä toistakin.
Lääke helpotti Roosan oloa, mutta ei vienyt pahoinvointia ja oksentelua kokonaan mukanaan.
Kaksi viikkoa psykiatrisella osastolla
Ennen kuin Roosan hyperemeesi saatiin kohtuulliseen hoitotasapainoon, ehti se aiheuttaa Roosalle masennusta.
– Minulla on taustaa mielenterveysongelmista. Vaikea pahoinvointi on niin rankkaa ja aiheuttaa ristiriitaisia tunteita vauvaa kohtaan. Jouduin hakemaan apua masennukseen.
– Pahoinvointi on todella radikaalisti vaikuttanut mielenterveyteeni.
Roosaa hoidettiin psykiatrisella osastolla kahden viikon ajan.
– Vasta siellä selvisi, että hyperemeesi on riski raskauden aikaiselle ja synnytyksen jälkeiselle masennukselle.
– Kun jouduin osastolle, tuijotin seinää ensimmäiset viisi päivää, enkä tehnyt mitään, kun voimat olivat niin lopussa.
