Rippileiri on monelle nuorelle ikimuistoinen kokemus. Aina kaikki ei kuitenkaan mene putkeen… Pyysimme lukijoitamme muistelemaan rippileirien omituisia tai kauheita kokemuksia. Lue tarinat!
”Kävin riparin vuonna -85. Paikka sijaitsi korvessa suon reunassa ja matkaa Venäjän rajalle oli 20 km. Hyttysiä oli sairaan paljon ja aika ankea viikko. No, tulihan käytyä. Kai sieltä jotain jäi korvien väliin ja elämän oppeja.
– Harri
”Meillä rippileiri oli alkeellisella vanhalla koululla, ulkohuussit, vedet kannettiin sisään ja ulos. Enkös minä hiljanen hyssykkä kompastunut kantaessamme yhden pojan kanssa isoa likasaavia... Siinä sitten makasin likavesien keskellä ja kyllä hävetti.”
–Heli
”Olin ollut rippileirillä 4 päivää, kun sairastuin vihurirokkoon. No, isonen vei lääkäriin ja sitten kotiin. Paranin ja monen mutkan kautta pappi tenttasi kysymykset ja pääsin ripille yhtä aikaa kavereiden kanssa. Huh.”
–Taina
”Oma rippileiri tuntui olevan alusta loppuun pelkkää sähellystä. Tuittumaiset keittäjät, jotka naureskelivat syrjemmällä, kun leiriläiset eivät pystyneet syömään ruokaansa liian suolan takia. Muutama ruokamyrkytys mahtui myös joukkoon. Tämän lisäksi kesken erään raamattutuntimme rantaamme saapui veneellä railakas joukko humalaisia keski-ikäisiä. Nämä arjen sankarit ottivat meidän rippipapista tukevan otteen ja vetivät siinä koko leirin edessä hänen kanssaan parit valssiaskeleet. Siitä sitten poliisit saapuivat hetkeä myöhemmin noutamaan herrasväen parempaan säilöön. Tässä vaan muutamat mieleen painuneet hetket, lisää olisi vaikka kuinka monta.”
–Emmi
”Meidän riparilla meni vessoista viemärit tukkoon ja lattiat alkoi lainehtia. Pihaan tuotiin bajamaja, joka oli kuin sauna – ulkona kun lämpötila näytti jotakin yli 30, niin vessassa oli varmaan tuplat. Ja haju sen mukainen... Lisäksi minulle jäi jonkinasteinen trauma, kun rippipapin mielestä oli kiva leikkiä jotain köyhät orjat vs. rikkaat sortajat -hommelia... Köyhät sai lounaaksi poltettua paahtoleipää ja niiden piti ryömiä polvillaan rikkaiden edessä ja niin edelleen. Tietty kuuluin niihin köyhiin, ja ihan oikeasti ei saatu hyvin pitkään aikaan mitään muuta ruokaa kun poltettua paahtista. En todellakaan suostunut ryömimään maassa, joten minut laitettiin jäähylle niskuroinnista. Niin, ja vielä muuten sekin, et ennen riparia eräs "kovistyttö" oli kuullut, että mulla on musta tukka ja oli sanonut, että aikoo hakata minut. No, ripariin mennessä sekin oli värjännyt tukkansa mustaksi, ja me tultiin hyvinkin toimeen.”– Susanna
