Rippileiri on monelle nuorelle ikimuistoinen kokemus. Aina kaikki ei kuitenkaan mene putkeen… Pyysimme lukijoitamme muistelemaan rippileirien omituisia tai kauheita kokemuksia. Lue tarinat!
”Kävin riparin vuonna -85. Paikka sijaitsi korvessa suon reunassa ja matkaa Venäjän rajalle oli 20 km. Hyttysiä oli sairaan paljon ja aika ankea viikko. No, tulihan käytyä. Kai sieltä jotain jäi korvien väliin ja elämän oppeja.
– Harri
”Meillä rippileiri oli alkeellisella vanhalla koululla, ulkohuussit, vedet kannettiin sisään ja ulos. Enkös minä hiljanen hyssykkä kompastunut kantaessamme yhden pojan kanssa isoa likasaavia... Siinä sitten makasin likavesien keskellä ja kyllä hävetti.”
–Heli
”Olin ollut rippileirillä 4 päivää, kun sairastuin vihurirokkoon. No, isonen vei lääkäriin ja sitten kotiin. Paranin ja monen mutkan kautta pappi tenttasi kysymykset ja pääsin ripille yhtä aikaa kavereiden kanssa. Huh.”
–Taina
”Oma rippileiri tuntui olevan alusta loppuun pelkkää sähellystä. Tuittumaiset keittäjät, jotka naureskelivat syrjemmällä, kun leiriläiset eivät pystyneet syömään ruokaansa liian suolan takia. Muutama ruokamyrkytys mahtui myös joukkoon. Tämän lisäksi kesken erään raamattutuntimme rantaamme saapui veneellä railakas joukko humalaisia keski-ikäisiä. Nämä arjen sankarit ottivat meidän rippipapista tukevan otteen ja vetivät siinä koko leirin edessä hänen kanssaan parit valssiaskeleet. Siitä sitten poliisit saapuivat hetkeä myöhemmin noutamaan herrasväen parempaan säilöön. Tässä vaan muutamat mieleen painuneet hetket, lisää olisi vaikka kuinka monta.”
–Emmi
”Meidän riparilla meni vessoista viemärit tukkoon ja lattiat alkoi lainehtia. Pihaan tuotiin bajamaja, joka oli kuin sauna – ulkona kun lämpötila näytti jotakin yli 30, niin vessassa oli varmaan tuplat. Ja haju sen mukainen... Lisäksi minulle jäi jonkinasteinen trauma, kun rippipapin mielestä oli kiva leikkiä jotain köyhät orjat vs. rikkaat sortajat -hommelia... Köyhät sai lounaaksi poltettua paahtoleipää ja niiden piti ryömiä polvillaan rikkaiden edessä ja niin edelleen. Tietty kuuluin niihin köyhiin, ja ihan oikeasti ei saatu hyvin pitkään aikaan mitään muuta ruokaa kun poltettua paahtista. En todellakaan suostunut ryömimään maassa, joten minut laitettiin jäähylle niskuroinnista. Niin, ja vielä muuten sekin, et ennen riparia eräs "kovistyttö" oli kuullut, että mulla on musta tukka ja oli sanonut, että aikoo hakata minut. No, ripariin mennessä sekin oli värjännyt tukkansa mustaksi, ja me tultiin hyvinkin toimeen.”
– Susanna
”Muistan kuinka kirkkoherra piti kättäni ylös nostettuna melkoisen tovin, "katsokaa kuinka Jumala on ollut puolueellinen, antanut Pirkolle kauniit kynnet, ja minulla on tällaiset." Olin lakannut kynteni punaisiksi. Toisen kerran nukahdin siellä takapenkillä, heräsin kun virsikirja kolahti lattialle, onneksi kukaan ei "kavaltanut" minua. Kerran jouduin sivuhuoneeseen, syy oli, että vastasin esitettyihin kysymyksiin aina liian aikaisin ja oikein. Uskonto oli yksi lemppariaine koulussa.”
– Pirkko
”Eipä varmaan sen kummempia, mutta olin 40 asteen kuumeessa ja pahassa angiinassa. Pappi kysyi minulta, että "ette kai te vain ole pakana" niin no, niinpä niin..”
– Sanni
”Eipä siellä kauhukokemuksia ollut. Kotona sain käydä melkein joka päivä. Leirikeskus sijaitsee noin 300 metriä kotoani ja meillä oli kauppa, jossa leiriläiset saivat kerran päivässä käydä, joten luikahdin silloin aina omalle puolelle kahville tai kävin vaihtamassa puhtaat vaatteet. Riparin kävin kesällä -88.”
– Pauliina
”Kävin vaellusriparin Sallassa. Leiripaikka oli kuin jostain kummitusleffasta. Siellä oli 2 isoa, vanhaa rapistunutta rakennusta, ulkohuussi ja niin sanottu maasauna. Rakennuksessa, jossa nukuimme, oli suuret huoneet ja rautaiset kerrossängyt. Yksin en olisi tuollaisessa paikassa ikimaailmassa todellakaan varsinkaan yöpynyt. Leirimme jälkeen paikka olikin saanut purkutuomion. Kaiken kaikkiaan ripari oli kuitenkin mahtava kokemus, josta jäi monet hyvät muistot.”
– Petra
”Minulle teini-ikäisenä oli niin noloa, kun vanhemmat ilmestyivät leirille mitään kertomatta yllättäen. Vaikka olin nimenomaan kieltänyt tulemasta jopa vierailupäivänä.”
– Jonna
”Olen käynyt 6 riparia ja ihan hillitöntä meininkiä oli monilla niistä. Ehkä en ihan pahimpia paljasta, mutta yhtenä mieleen jäävänä oli sipulileikki. Siinä sipuli kiersi ympyrää osallistujien kädessä kun musiikki soi ja kun musiikki pysähtyi, niin piti haukata siitä!”
– Marianne
”Mulla oli koko rippikoululeiriviikon kintereillä eräs poika, joka oli muhun ihan aivan yli kaiken palavasti ihastunut! Poika seuras mua joka päivä joka ikiseen paikkaan kuin hai laivaa, enkä saanu hänestä hetken rauhaa koskaan. Ainut ihastus vapaa paikka oli tyttöjen rivari, jonne poijjilla ei ollu asiaa. Harmi vaan, tunne ei ollu molemminpuolinen! Minä olin hänelle suuri ihastus, kun minä taas en silloon yhtään tykänny poijjista, joita hän erusti.”
– Suvi
”Ei kai teininä voi nolompaa olla kuin se, että ihastuu riparinvetäjään. Tai pappi olisi varmaan ollut pahempi!”
– Sofia
”Meillä oli ihana ripari. Mutta yksi isonen oli outo, poltti ja ryyppäsi koko leirin, eikä pappi huomannut mitään.”
– Tepa
”Kyllä koko ajan pelättiin, että rovasti olisi löytänyt meijän kiljupöntön.”
– Jouko
”Kaikkien meidän tuvasssa olleiden kengät nostettiin lipputankoon.”
– Jukka
”En käynyt riparia, mutta ystäväni kertoi että leirillä joutui tehtävien jälkeen joko helvettiin tai taivaaseen. Taivas oli järven rannalla laiturilla itikoitten syötävänä kylmässä, helvetti taas lämmin sauna.”
– Anna
”En koskaan ole päässyt rippileirille, ehkä kamalinta siinä on se ulkopuoliseksi tuntemisen olo. En siis tiedä olisiko siellä ollut hauskaa vai kamalaa mutta iso kokemus jäi puuttumaan nuoren elämästä.”
– Anu
Miten sujuu nykykaupunkilaiselta vihdan sitominen?
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.