Meteorologi Pekka Pouta valmistui ylioppilaaksi kuuden laudaturin papereilla.
Meteorologi Pekka Pouta kävi lukionsa Savonlinnan Talvisalossa. Päättäjäisissä 80-luvun loppupuolella hän puki ylleen veljensä vanhan rippipuvun.
Vanhemmat tarjosivat kyllä mahdollisuutta uuden ostamiseen, mutta Pouta ajatteli, että kyseessä on kertaluontoinen tilaisuus.
– Se oli kiiltävä keinokuituhirvitys. Se oli sen puvun viimeinen matka. Helvetin hiostava. Se oli toinen kerta, kun sitä käytettiin ja siihen se jäi, Pouta muistelee huvittuneena.
Poudan kirjoitukset menivät hyvin ja hän kirjoitti kuusi laudaturia. Hän oli koulustaan ainut, joka kirjoitti pitkän matematiikan. Tuolloin tulokset sai tietää soittamalla.
– Vanhemmat eivät uskoneet, että minulla meni niin hyvin. Pyysin äitiä kuuntelemaan ja sanomaan tulokset isälle.
Viimeisenä lukiovuotenaan Pouta hoiti perustunnit normaalisti, mutta pääpaino oli kirjoituksiin lukemisessa.
Kielet olivat hänelle vaikeimpia.
– Se hoitui niin, että Alistair MacClean sai minut läpi ruotsista, eli dekkareita, kevyttä lukemista. Saksa meni loppujen lopuksi hyvin, mutta siitä ei tahtonut siihen aikaan löytää mitään tarpeeksi kevyttä ja helppoa luettavaa.
Uskonto kiinnosti, kunnes siirryttiin etiikkaan
Lukion opettajat olivat Poudan mielestä varsin mukavia. Erityisesti mieleen jäivät sekä peruskoulun että lukion historianopettajat, joita hän kuvailee ”tarinaniskijöiksi”.
– Yrittivät haastaa oppilaita väittelemään, muttei se yleensä kovin hyvin onnistunut. Biologianopettajan maha hytkyi kivasti, kun hän nauroi. Sen muistavat kaikki.
– Matikanopettajan maha taas oli sellainen, että kun hän touhukkaana kirjoitti tauluun, niin hänen vatsansa putsasi sen alaosaa, Pouta kertoo.
Erilaiset asiat ylipäätään kiinnostivat meteorologia, mutta tunneilla saattoi silti olla hieman tylsää. Uskonnonopettajan kanssa Poudalla oli erityinen diili.
– Sovimme, että hän päästää minut läpi, ja minä en häiritse opetusta. Ensimmäinen vuosi uskonnon tunneilla kiinnosti, kun se oli enemmän historiaa. Mutta sitten, kun alettiin puhua etiikasta, ja homma meni tunnustuksellisemmaksi, niin kiinnostus lopahti.
Pouta intoutuu muistelunsa lomassa vielä kehumaan nykynuorisoa.
– He ovat hirmu kivoja ja kilttejä ja elävät siististi, Pouta toteaa.