Joulun aika on monella tapaa vastakkaisuuksien kyllästämää, kirjoittaa MTV:n kolumnisti Raakel Lignell.
Joulu on valon juhla, mutta myös vuoden pimeintä aikaa. Hoppuilemme, jotta olisi aikaa. Stressaamme, jotta voisimme rauhoittua. Äksyilemme kiireessä, jotta voisimme huomioida muita. Kaamoksessa sukellamme itseemme, jotta näkisimme rakkaamme. Haluamme antaa ja luotamme myös saavamme. Jouluna korostuu läheisten merkitys, mutta yksinäisyys kirkuu liian monelle.
Joulupöytä pursuu herkkuja, jotta pyhien jälkeen voimme testata uusinta pikadieettiä. Hamstraamme kuumeisesti toisillemme lahjoja, jotta tammikuussa voimme konmarittaa ja sadatella luottokorttilaskuja. Toisilla notkuvat lahjavuoret, toisia kirvelee puute ja häpeä siitä.
Törsäävälle omalletunnolle rauha
Antamisen iloon on löytynyt uusia muotoja: erilaiset keräykset vähäosaisempien hyväksi ovat nostaneet suosiotaan mittavasti, yhä useammassa joulutervehdyksessä kerrotaan joululahjarahojen menneen hyvää jakavalle järjestölle. Näin yltäkylläisyys jakaantuu edes himpun tasaisemmin. Tai törsäilystä kolkuttelevaa omatuntoa voi näin edes hieman tyynnytellä.
Silti mikään lahjamäärä ei korvaa tärkeintä, turvallista ja rakastavaa ilmapiiriä. Valitettavasti yhden iloliemi on toisen kirous ja perheväkivaltatilastot kertovat surullista tarinaa juuri joulupyhien ajalta, yhteiskuntaluokasta riippumatta.
Ristiriitainen on Raamattukin
Jouluna juhlimme kristinuskomme perustaa, Jeesus-lapsen syntymää. Se on pääsiäisen ohella tärkein kirkollinen pyhä. Silmiini osui some-virrassa kaksi rinnakkaista kuvaa: toisessa jouluinen havuseppele, jonka alla sana ”season”, vieressä ohdakeseppele ja alla sana ”reason”.